Pummielämän ensiaskeleet

Bussilla tosiaan mentiin hostellilta Jucy rentalsille lentokentälle, ja hyvissä ajoin ku oltii, nii vähän päälle tunti saatiin siinä paniikissa sitten ootella, et millanen koppi sieltä tulee... Meidän valkonen Nissan oli positiivinen yllätys, ihan hyvä ajaa ja kaikenlisäks automaatti! Kivi-paperi-sakset -matsin jälkeen ekaks  kuskiks valikoitui Janika. Ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä osoittautu yllättävänki helpoks, ku oli jo useemman kuukauden totutellu Ausseissa liikkuessa siihen. Nyt pelottaa ajatus Suomessa ajamisesta. Ainoo moka tuli ku Janika veti vääränpuoleiselle kakskaistaselle, mut vastaantulevilla oli onneks punaset nii kaista oli aikalailla tyhjä, ongelma oliki sit kaistalta poispääsy liikennevaloissa, mut ehjinä selvittiin! Tiistaina ku lähdettiin ajaan nii edettiin jo saaren länsirannikolle, käytiin Greymouthissa täydentää ruokavarastoja ja yöks parkkeerattiin sit tienvarteen kansallispuiston viereen muutaman kymmenen kilsan päähän seuraavan päivän kohteesta,  Franz Josefin jäätiköistä. Eka yö autossa oli ei-niin-hyvin nukuttu, niinku osasin odottaakki. Vänkärinpaikalle ahtautuneena jalat koukussa ja Janika takapenkillä jalat millon missäki. Aamulla heräsin hirveessä flunssassa ja iltapäivästä nousi vielä kuumekki. Onneks oli särkylääkettä matkassa! Seuraavina öinä kehitin vielä lisävaatetusta itelleni ja pidin tuulitakkia väärinpäin päällä, huppu naamalla ja vetskari niskasta auki suun kohdalta et saan hengitettyä...

Maisemat matkanvarrella oli, yllätys, ihan mahtavia.  Ekat lumihuippusetvuoret ku tuli vastaan,  nii muutamat kuvat tuli näpsittyä ja heti ekalla levikkeellä pysähdys et sai jatkaa räpsimistä. Ja tota pysähtelyähän jatkuki sitte koko matkan. Onneks oli tuo auto!

Terveyttä uhmaten lähdettii aamulla Franz Josefilla kuitenki tunnin kävelyreissulle, kattoo jäätikköö ja vesiputouksia. Ihan mielettömästi oli sulanu toi jäätikkö "lyhyessäki" ajassa, ku sinne oli aina merkkailtu missä asti ollu jäätikön raja millonki. Noissa vuoristoissa ajaminen on ihan älyttömän hidasta,  rajotukset vaihtelee jatkuvasti 15-100km/h ja sit ylämäkeen vielä tuolla meidän ihmeautolla, nimettiin se leluautoks, moottori huutaa ja kierrokset kolmessa tonnissa, niin matkanteko ei tosiaan oo mitään nopeinta mahdollista. Radiosta ei kai siellä vuorilla oltu ikinä kuultukkaan eli puhelimen soittolistat oli kova sana ton reissun ajan.

Franz Josefilta jatkettiin vielä iltapäivästä Fox Glacierin jäätikölle, alaspäin siis länsirannikkoa. Toi oli maisemiltaan kyllä kivempi, tai et sitä jäätikön pintaa näki tuolla paljon enemmän ja lähempää. Tokihan  tuolla oli kaikenmaailman kopterilla ajeluita ja jäätiköille laskeutumisia, mut ne hinnat huiteli jo niin suurissa satasissa ettei meillä niihin ollu varaa, eikä nyt mitään suurempaa haluakaan. Ainoo vaan et pilvisen sään takia jäi kummallaki jäätiköllä vuorenhuiput näkemättä. Ja tosiaan oli tonne suunniteltu laskuvarjohyppyy, mut kyllä,  jäi sään takia välistä. 

Jäätikkövisiittien jälkeen lähdettiin kohti Wanakaa, Janika oli keskiviikkona ratissa kokoajan ku meikäläinen oli särkylääkepaketti toisessa kädessä ja toisessa kourassa nenäliinanippu. Maisemat matkalla oli edellispäivääkin mahtavammat ja vooou -reaktioita tuli monta ton parin tunnin aikana. (Okei en oikeesti enää muista montako tuntia matka kesti.)  Toka yö meni jo easymmin ja nukuttii ihan hyvin, satamassa no overnight -kyltin vieressä... Torstaille varattiin Wanakasta laskuvarjohypyt jotka peruttiin, lähdettiin siis aamupäivästä ajaan heti kohti Queenstownia.  Ennen sitä haluttiin pestä hiukset, Janika kyseli yleisistä suihkuista ja vastaus oli, et maksullinen uimahalli löytyy tai sit voitte hypätä järveen. Budjetti rajoitettu, joten kohta oltiinki jo järvessä pesemässä hiuksia. Illalla käytii kattoo Hobitti ja metsästettiin vallan mainio yöpaikka meille. 

Perjantaiaamuna heräsin ilosena auringonpaisteeseen ja nettiki kerranki toimi, hyvä päivä siis. Kunnes nostin päätäni... tuulilasissa 200 dollarin sakko laittomasta majoituksesta. Herätin Janikan ja kirottiin hetki ja lähdettiin metsästään maksupaikkaa ja käytiin maksaan sakot ärsyttävälle naiselle joka ilmotti: "20minuutin lepääminen on sallittu, pidemmästä tulee sakko. Voitte olla camping alueella, mut jos autossa ei ole vessaa se ei ole sallittua." Arghhhh. Varattiin taas laskuvarjohypyt ja ne peruttiin vaikka oli tosi hyvä sää.  Mentiin infopisteeseen istuun et saan ladattua kameran akkua, siellä vierähtiki yks ja puoli tuntia ja lyötiin lukkoon päivän loput suunnitelmat. Fergburgeriin syömään hampparit, ku niitä oli meille kehuttu, ja ilmeisesti myös muutamalle muulle ku jono oli ulkona asti. Taas pääsen sanomaan et oli sen arvosta. Janikallekki jo aiemmin sanoin, et näin burgeriammattilaisena voin sanoa että täydellinen hamppari. Eli kaikki Uudessa-Seelannissa eteläsaarella vierailevat,  Kaikouran delfiinien ohessa tuo on se must do -juttu, käydä syömään hamppari Fergburgerissa. Täydellisen lounaan jälkeen suunnattiin skyline gondolaan eli gondoolihisseillä noustiin vuoren päälle. Maisemat aivan tajuttoman hienot,  ja kerranki sää suosi meitä! Välitietona vaan et lipunmyyjä kysy multa, et mitä on tehty tänää ja kerroin peruuntuneesta skydivesta, nii se sano et hyvä päivä peruuntua, ku eilen niillä oli pikkujoilut. Öööö, ette tosissaan darran takia perunu meidän hyppyjä?! Huoh. Ja jatkuu aiheesta skyline gondola. Huipulla juotiin gingerbeerit, olin himoinnu sitä hobittilasta asti. Oli niiiin täydellistä istua siellä terassilla auringonpaisteessa, niissä maisemissa ja täydellisen juoman kera vieläpä. Illalla ajettiin vielä 100km seuraavanpäivän suunnitellusta matkasta ku epätoivosesti etsittiin jotain yöpaikkaa, mistä ei tule sakkoja. Taidettiin päätyä valtatien varteen levikkeelle, muistaakseni?