Autoilua etelässä

Eka myönnetään et huijasin viime postauksessa, tai siis muistin väärin... Perjantain skyline gondolan jälkeen otettiin suunnaksi Milford Sounds, joka kartasta katottuna ei hirmukaukana ole, mut tiekartassa katottuna on kolmensadan kilsan päässä. Uuden-Seelannin luontoa ku ei oo turhaan tuhottu ylimääräsillä teillä, ja ehkä osasyynä myös ne vuoristot. Anyway, oltiin kuultu järvimaisemia kehuttavan ja Queenstownissaki tonne myytiin tosi paljon retkiä, nii päätettiin sit lähtee katsastaan kyseinen paikka. Ku päästiin perille,  ei viimesen sadan kilsan aikana ohitettu ainoatakaan taloa ja vastaantulijoitakaan ei pahemmin ollut. (Saatiin kuitenki ajaa tunnelista vuoren läpi!) Paikan päältä löyty satama veneretkiä varten, yks pubi/kahvila, hostelli ja työntekijöiden asuinalue ja that's it. Julkisen vessan vesihanatkaan ei toimineet joten pubin puolelle hampaiden pesuun. Käytiin hostellilta kyseleen jos saatas pientä maksua vastaan nukkua autossa siinä pihalla, ku edellinen parkki keskellä metsää ei saanut meitä kiljuun riemusta. Noh, 22$ per naama ois saanu pulittaa autossa nukkumisesta joten lopulta päädyttiin siis nukkuun sillan viereen.  Aamulla herättiin jälleen kerran sateiseen päivään, hetki mietittiin et lähdetäänkö heti pois vai maksetaanko sateisesta veneretkestä. Päädyttiin tolle retkelle kuitenkin ku sinne asti oli tultu. Ennen sitä kahviteltiin paikallisessa ilmasen wifin perässä,  joka paljastuki 2MBn suuruseks paketiks kympin ostosta vastaan. Säälittävän pieni ja turha tarjous, osaan jo minäki todeta. Äitin ja iskän mielenrauhan takia ostin kuitenki kuudella dollarilla 20MB nettiaikaa (sarjassa pirun kallis mennään edelleen), et ne tietää että jälleen kerran ollaan selvitty autossa nukutusta yöstä. Veneretki ois aurinkoisella säällä ollu ihan mahtava, mut ihan kivaks se osottautu huonosta säästäki huolimatta. Nähtiin monta vesiputousta ja lisää hylkeitä. Lisäks kahvia sai juoda niin paljon ku halus, yllättäen päätettiin juoda kokorahan edestä, mut viidennessä kupissa tuli ällötyspiste.

Iltapäivästä karistettiin, vähän katkeroituneena säästä, Milford Soundsin tomut jaloistamme ja otettiin suunta kohti saaren eteläkärkeä. Perillä meitä odotti kaupunki, jossa toimi netti ja oli iso markettikin, luxury. Tehtiin pitkä iltalenkki ja metsästettiin taas kauan yöpaikkaa.

Sunnuntaina päästiin taas big cityyn, Dunediniin ja siellä palloiltiin wifin perässä Starbucksissa ja mäkkärissä. Päätettiin illaks huristella Oamaruun kattoon pingviinejä! Nyt siis noustaan jo itärannikkoa ylöspäin kohti Chritchurchia. Paikan päällä käytiin ostaan illaksi liput pingviinien katteluun ku ne palaa kalastusretkeltä, ja lähdettiin käveleskeleen ympäri vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Tallinnan vanhan kaupungin kadut mieleen. :) Nää pingut mitä mentiin kattoon, oli 25 senttisiä sinipingviinejä, ihan mielettömän söpöjä otuksia.  Kuvia niistä ei saanut räpsiä ettei salamavalon takia niiden näkö häiriinny. Ennen ton "näytöksen" alkua muutama pingu kuitenki jo rantautu kalliolle ku oli vielä valosaaki, niin minä ja muutama muu napattiin ilman salamaa muutama salakuva. Siinä tunnin aikana pingviinejä tuli useammassa parvessa yhteensä joku 150, oli hauskan näköstä ku ne yhtenä ryhmänä loikki aalloissa hirveellä vauhdilla siihen rantaan ja sitte taapersi ylös kalliota.

Pingviinien jälkeen meillä ei enää ollut mitään "must see" -juttuja, mut aikaa oli kuitenki kolme päivää. Päätettiin sit extempore lähtee käymään vielä Mt Cookilla, Uuden-Seelannin korkeimmalla vuorella, joka sijaitsee länsirannikolla samoissa vuoristoissa (kai) Franz Josefin kanssa,  mut ilmeisesti tietä ei suoraa sieltä länsilaidalta sinne edes mene. Suhteellisen suoraa tietä oli suurin osa matkasta nii nopsaa se kävi. Ja onneks lähdettiin tonne, oli nimittäin ehkä reissun parhaat maisemat tuolla!

Tiistai wifeiltiin mäkkärillä ja edettiin kohti Chritchurchia ja keskiviikko puolestaan oltiin sit Chritchurchissa. Okei ja ällöttävä tunnustus, jolla viimestään lunastetaan pumminimike meille; pestiin hiukset mäkkärin vessassa. Kyllä, minäkin tämän metrilettini. Keskiviikkoiltana palautettiin auto ja käveltiin kentälle, jäi harmittaan kyllä ku siinä pakkailun lomassa unohdettiin kattoo kilometrit mitä kerty. Chritchurchin kentällä sit meille ilmoitettiin et yöpyjille on varattu tietty alue, ja meille lyötiin rannekkeet käteen, et ollaan ylipäätään oikeutettuja yöpyyn siellä, ku aamuks oli lennot. Ku sitte mentiin tänne rajatulle alueelle,  nii valvoja tokas meille et tytöt ennenku asetutte siihen lattialle mukavasti, nii sanon et on sallittua istua vaan penkeillä. Hmmph. Viis dollaria maksamalla päästiin sit kuitenki Air loungeen, jossa oli pistorasiat ja säkkituolit, ja meidän yllätykseks myös kaks suomalaistyttöö. Aina hauskaa vaihtaa kuulumisia et miten toisilla on reissu menny,  ku kaikki lähes samassa pisteessä ollaan reissun alussa. :) Tällä reissulla on myös törmätty samoihin naamoihin useassa paikassa, pienet on nää backpacker piirit ja aikalailla samat kohteet taitaa porukalla olla mitä Uudessa-Seelannissa kierretään. Chritchurch-Sydney lento ei onneks ollu ihan täyteen buukattu nii saatiin kumpiki oikeen oma penkkirivi, mmm! Hyvin jaksettiin sit venailla kentällä 10 tuntia seuraavaa lentoa... :)

Uusi-Seelanti on ehdottomasti kaunein ja ainutlaatusin maa missä oon koskaan käyny, ja helposti voisin uskoa et voi myös sanoa missä tuun edes koskaan käymään. Pohjoissaarelta nostan ite esiin Rotoruan, lähellä oli Hobbiton ja Wai-o-tapu, mitkä omasta mielestäni oli tuolla ne parhaat paikat! Eteläsaari taas oli mun mielestä ehdottomasti kauniimpi ja siellä oli paljon enemmän nähtävää ja toi autonvuokraus osoittautu ihan loistojutuks. Sieltä mulla on kärjessä Kaikourassa delfiinien kaa uinti, maisemat Wanakan lähettyvillä, Queenstown ja toi Mt Cook. En voi mitään muuta ku lämpimästi suositella Uutta-Seelantia matkakohteena, toivottavasti muille vaan osuu vähän paremmat säät.  Meillä kolmen viikon aikana oli vissii 4 päivää et ei satanu. Tuo on oikeesti niin mahtava maa, et jokaisen pitäis päästä tonne vieraileen, niin monenlaista maisemaa on, et vois helposti uskoa kiertävänsä jotain maanosaa ku yhtä pikku maata. :) Ja ehdottomasti jos vaan on aikaa niin kannattaa kummalakin saarella käydä!

Pummielämän ensiaskeleet

Bussilla tosiaan mentiin hostellilta Jucy rentalsille lentokentälle, ja hyvissä ajoin ku oltii, nii vähän päälle tunti saatiin siinä paniikissa sitten ootella, et millanen koppi sieltä tulee... Meidän valkonen Nissan oli positiivinen yllätys, ihan hyvä ajaa ja kaikenlisäks automaatti! Kivi-paperi-sakset -matsin jälkeen ekaks  kuskiks valikoitui Janika. Ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä osoittautu yllättävänki helpoks, ku oli jo useemman kuukauden totutellu Ausseissa liikkuessa siihen. Nyt pelottaa ajatus Suomessa ajamisesta. Ainoo moka tuli ku Janika veti vääränpuoleiselle kakskaistaselle, mut vastaantulevilla oli onneks punaset nii kaista oli aikalailla tyhjä, ongelma oliki sit kaistalta poispääsy liikennevaloissa, mut ehjinä selvittiin! Tiistaina ku lähdettiin ajaan nii edettiin jo saaren länsirannikolle, käytiin Greymouthissa täydentää ruokavarastoja ja yöks parkkeerattiin sit tienvarteen kansallispuiston viereen muutaman kymmenen kilsan päähän seuraavan päivän kohteesta,  Franz Josefin jäätiköistä. Eka yö autossa oli ei-niin-hyvin nukuttu, niinku osasin odottaakki. Vänkärinpaikalle ahtautuneena jalat koukussa ja Janika takapenkillä jalat millon missäki. Aamulla heräsin hirveessä flunssassa ja iltapäivästä nousi vielä kuumekki. Onneks oli särkylääkettä matkassa! Seuraavina öinä kehitin vielä lisävaatetusta itelleni ja pidin tuulitakkia väärinpäin päällä, huppu naamalla ja vetskari niskasta auki suun kohdalta et saan hengitettyä...

Maisemat matkanvarrella oli, yllätys, ihan mahtavia.  Ekat lumihuippusetvuoret ku tuli vastaan,  nii muutamat kuvat tuli näpsittyä ja heti ekalla levikkeellä pysähdys et sai jatkaa räpsimistä. Ja tota pysähtelyähän jatkuki sitte koko matkan. Onneks oli tuo auto!

Terveyttä uhmaten lähdettii aamulla Franz Josefilla kuitenki tunnin kävelyreissulle, kattoo jäätikköö ja vesiputouksia. Ihan mielettömästi oli sulanu toi jäätikkö "lyhyessäki" ajassa, ku sinne oli aina merkkailtu missä asti ollu jäätikön raja millonki. Noissa vuoristoissa ajaminen on ihan älyttömän hidasta,  rajotukset vaihtelee jatkuvasti 15-100km/h ja sit ylämäkeen vielä tuolla meidän ihmeautolla, nimettiin se leluautoks, moottori huutaa ja kierrokset kolmessa tonnissa, niin matkanteko ei tosiaan oo mitään nopeinta mahdollista. Radiosta ei kai siellä vuorilla oltu ikinä kuultukkaan eli puhelimen soittolistat oli kova sana ton reissun ajan.

Franz Josefilta jatkettiin vielä iltapäivästä Fox Glacierin jäätikölle, alaspäin siis länsirannikkoa. Toi oli maisemiltaan kyllä kivempi, tai et sitä jäätikön pintaa näki tuolla paljon enemmän ja lähempää. Tokihan  tuolla oli kaikenmaailman kopterilla ajeluita ja jäätiköille laskeutumisia, mut ne hinnat huiteli jo niin suurissa satasissa ettei meillä niihin ollu varaa, eikä nyt mitään suurempaa haluakaan. Ainoo vaan et pilvisen sään takia jäi kummallaki jäätiköllä vuorenhuiput näkemättä. Ja tosiaan oli tonne suunniteltu laskuvarjohyppyy, mut kyllä,  jäi sään takia välistä. 

Jäätikkövisiittien jälkeen lähdettiin kohti Wanakaa, Janika oli keskiviikkona ratissa kokoajan ku meikäläinen oli särkylääkepaketti toisessa kädessä ja toisessa kourassa nenäliinanippu. Maisemat matkalla oli edellispäivääkin mahtavammat ja vooou -reaktioita tuli monta ton parin tunnin aikana. (Okei en oikeesti enää muista montako tuntia matka kesti.)  Toka yö meni jo easymmin ja nukuttii ihan hyvin, satamassa no overnight -kyltin vieressä... Torstaille varattiin Wanakasta laskuvarjohypyt jotka peruttiin, lähdettiin siis aamupäivästä ajaan heti kohti Queenstownia.  Ennen sitä haluttiin pestä hiukset, Janika kyseli yleisistä suihkuista ja vastaus oli, et maksullinen uimahalli löytyy tai sit voitte hypätä järveen. Budjetti rajoitettu, joten kohta oltiinki jo järvessä pesemässä hiuksia. Illalla käytii kattoo Hobitti ja metsästettiin vallan mainio yöpaikka meille. 

Perjantaiaamuna heräsin ilosena auringonpaisteeseen ja nettiki kerranki toimi, hyvä päivä siis. Kunnes nostin päätäni... tuulilasissa 200 dollarin sakko laittomasta majoituksesta. Herätin Janikan ja kirottiin hetki ja lähdettiin metsästään maksupaikkaa ja käytiin maksaan sakot ärsyttävälle naiselle joka ilmotti: "20minuutin lepääminen on sallittu, pidemmästä tulee sakko. Voitte olla camping alueella, mut jos autossa ei ole vessaa se ei ole sallittua." Arghhhh. Varattiin taas laskuvarjohypyt ja ne peruttiin vaikka oli tosi hyvä sää.  Mentiin infopisteeseen istuun et saan ladattua kameran akkua, siellä vierähtiki yks ja puoli tuntia ja lyötiin lukkoon päivän loput suunnitelmat. Fergburgeriin syömään hampparit, ku niitä oli meille kehuttu, ja ilmeisesti myös muutamalle muulle ku jono oli ulkona asti. Taas pääsen sanomaan et oli sen arvosta. Janikallekki jo aiemmin sanoin, et näin burgeriammattilaisena voin sanoa että täydellinen hamppari. Eli kaikki Uudessa-Seelannissa eteläsaarella vierailevat,  Kaikouran delfiinien ohessa tuo on se must do -juttu, käydä syömään hamppari Fergburgerissa. Täydellisen lounaan jälkeen suunnattiin skyline gondolaan eli gondoolihisseillä noustiin vuoren päälle. Maisemat aivan tajuttoman hienot,  ja kerranki sää suosi meitä! Välitietona vaan et lipunmyyjä kysy multa, et mitä on tehty tänää ja kerroin peruuntuneesta skydivesta, nii se sano et hyvä päivä peruuntua, ku eilen niillä oli pikkujoilut. Öööö, ette tosissaan darran takia perunu meidän hyppyjä?! Huoh. Ja jatkuu aiheesta skyline gondola. Huipulla juotiin gingerbeerit, olin himoinnu sitä hobittilasta asti. Oli niiiin täydellistä istua siellä terassilla auringonpaisteessa, niissä maisemissa ja täydellisen juoman kera vieläpä. Illalla ajettiin vielä 100km seuraavanpäivän suunnitellusta matkasta ku epätoivosesti etsittiin jotain yöpaikkaa, mistä ei tule sakkoja. Taidettiin päätyä valtatien varteen levikkeelle, muistaakseni?

Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.