Eka myönnetään et huijasin viime postauksessa, tai siis muistin väärin... Perjantain skyline gondolan jälkeen otettiin suunnaksi Milford Sounds, joka kartasta katottuna ei hirmukaukana ole, mut tiekartassa katottuna on kolmensadan kilsan päässä. Uuden-Seelannin luontoa ku ei oo turhaan tuhottu ylimääräsillä teillä, ja ehkä osasyynä myös ne vuoristot. Anyway, oltiin kuultu järvimaisemia kehuttavan ja Queenstownissaki tonne myytiin tosi paljon retkiä, nii päätettiin sit lähtee katsastaan kyseinen paikka. Ku päästiin perille, ei viimesen sadan kilsan aikana ohitettu ainoatakaan taloa ja vastaantulijoitakaan ei pahemmin ollut. (Saatiin kuitenki ajaa tunnelista vuoren läpi!) Paikan päältä löyty satama veneretkiä varten, yks pubi/kahvila, hostelli ja työntekijöiden asuinalue ja that's it. Julkisen vessan vesihanatkaan ei toimineet joten pubin puolelle hampaiden pesuun. Käytiin hostellilta kyseleen jos saatas pientä maksua vastaan nukkua autossa siinä pihalla, ku edellinen parkki keskellä metsää ei saanut meitä kiljuun riemusta. Noh, 22$ per naama ois saanu pulittaa autossa nukkumisesta joten lopulta päädyttiin siis nukkuun sillan viereen. Aamulla herättiin jälleen kerran sateiseen päivään, hetki mietittiin et lähdetäänkö heti pois vai maksetaanko sateisesta veneretkestä. Päädyttiin tolle retkelle kuitenkin ku sinne asti oli tultu. Ennen sitä kahviteltiin paikallisessa ilmasen wifin perässä, joka paljastuki 2MBn suuruseks paketiks kympin ostosta vastaan. Säälittävän pieni ja turha tarjous, osaan jo minäki todeta. Äitin ja iskän mielenrauhan takia ostin kuitenki kuudella dollarilla 20MB nettiaikaa (sarjassa pirun kallis mennään edelleen), et ne tietää että jälleen kerran ollaan selvitty autossa nukutusta yöstä. Veneretki ois aurinkoisella säällä ollu ihan mahtava, mut ihan kivaks se osottautu huonosta säästäki huolimatta. Nähtiin monta vesiputousta ja lisää hylkeitä. Lisäks kahvia sai juoda niin paljon ku halus, yllättäen päätettiin juoda kokorahan edestä, mut viidennessä kupissa tuli ällötyspiste.
Iltapäivästä karistettiin, vähän katkeroituneena säästä, Milford Soundsin tomut jaloistamme ja otettiin suunta kohti saaren eteläkärkeä. Perillä meitä odotti kaupunki, jossa toimi netti ja oli iso markettikin, luxury. Tehtiin pitkä iltalenkki ja metsästettiin taas kauan yöpaikkaa.
Sunnuntaina päästiin taas big cityyn, Dunediniin ja siellä palloiltiin wifin perässä Starbucksissa ja mäkkärissä. Päätettiin illaks huristella Oamaruun kattoon pingviinejä! Nyt siis noustaan jo itärannikkoa ylöspäin kohti Chritchurchia. Paikan päällä käytiin ostaan illaksi liput pingviinien katteluun ku ne palaa kalastusretkeltä, ja lähdettiin käveleskeleen ympäri vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Tallinnan vanhan kaupungin kadut mieleen. :) Nää pingut mitä mentiin kattoon, oli 25 senttisiä sinipingviinejä, ihan mielettömän söpöjä otuksia. Kuvia niistä ei saanut räpsiä ettei salamavalon takia niiden näkö häiriinny. Ennen ton "näytöksen" alkua muutama pingu kuitenki jo rantautu kalliolle ku oli vielä valosaaki, niin minä ja muutama muu napattiin ilman salamaa muutama salakuva. Siinä tunnin aikana pingviinejä tuli useammassa parvessa yhteensä joku 150, oli hauskan näköstä ku ne yhtenä ryhmänä loikki aalloissa hirveellä vauhdilla siihen rantaan ja sitte taapersi ylös kalliota.
Pingviinien jälkeen meillä ei enää ollut mitään "must see" -juttuja, mut aikaa oli kuitenki kolme päivää. Päätettiin sit extempore lähtee käymään vielä Mt Cookilla, Uuden-Seelannin korkeimmalla vuorella, joka sijaitsee länsirannikolla samoissa vuoristoissa (kai) Franz Josefin kanssa, mut ilmeisesti tietä ei suoraa sieltä länsilaidalta sinne edes mene. Suhteellisen suoraa tietä oli suurin osa matkasta nii nopsaa se kävi. Ja onneks lähdettiin tonne, oli nimittäin ehkä reissun parhaat maisemat tuolla!
Tiistai wifeiltiin mäkkärillä ja edettiin kohti Chritchurchia ja keskiviikko puolestaan oltiin sit Chritchurchissa. Okei ja ällöttävä tunnustus, jolla viimestään lunastetaan pumminimike meille; pestiin hiukset mäkkärin vessassa. Kyllä, minäkin tämän metrilettini. Keskiviikkoiltana palautettiin auto ja käveltiin kentälle, jäi harmittaan kyllä ku siinä pakkailun lomassa unohdettiin kattoo kilometrit mitä kerty. Chritchurchin kentällä sit meille ilmoitettiin et yöpyjille on varattu tietty alue, ja meille lyötiin rannekkeet käteen, et ollaan ylipäätään oikeutettuja yöpyyn siellä, ku aamuks oli lennot. Ku sitte mentiin tänne rajatulle alueelle, nii valvoja tokas meille et tytöt ennenku asetutte siihen lattialle mukavasti, nii sanon et on sallittua istua vaan penkeillä. Hmmph. Viis dollaria maksamalla päästiin sit kuitenki Air loungeen, jossa oli pistorasiat ja säkkituolit, ja meidän yllätykseks myös kaks suomalaistyttöö. Aina hauskaa vaihtaa kuulumisia et miten toisilla on reissu menny, ku kaikki lähes samassa pisteessä ollaan reissun alussa. :) Tällä reissulla on myös törmätty samoihin naamoihin useassa paikassa, pienet on nää backpacker piirit ja aikalailla samat kohteet taitaa porukalla olla mitä Uudessa-Seelannissa kierretään. Chritchurch-Sydney lento ei onneks ollu ihan täyteen buukattu nii saatiin kumpiki oikeen oma penkkirivi, mmm! Hyvin jaksettiin sit venailla kentällä 10 tuntia seuraavaa lentoa... :)
Uusi-Seelanti on ehdottomasti kaunein ja ainutlaatusin maa missä oon koskaan käyny, ja helposti voisin uskoa et voi myös sanoa missä tuun edes koskaan käymään. Pohjoissaarelta nostan ite esiin Rotoruan, lähellä oli Hobbiton ja Wai-o-tapu, mitkä omasta mielestäni oli tuolla ne parhaat paikat! Eteläsaari taas oli mun mielestä ehdottomasti kauniimpi ja siellä oli paljon enemmän nähtävää ja toi autonvuokraus osoittautu ihan loistojutuks. Sieltä mulla on kärjessä Kaikourassa delfiinien kaa uinti, maisemat Wanakan lähettyvillä, Queenstown ja toi Mt Cook. En voi mitään muuta ku lämpimästi suositella Uutta-Seelantia matkakohteena, toivottavasti muille vaan osuu vähän paremmat säät. Meillä kolmen viikon aikana oli vissii 4 päivää et ei satanu. Tuo on oikeesti niin mahtava maa, et jokaisen pitäis päästä tonne vieraileen, niin monenlaista maisemaa on, et vois helposti uskoa kiertävänsä jotain maanosaa ku yhtä pikku maata. :) Ja ehdottomasti jos vaan on aikaa niin kannattaa kummalakin saarella käydä!