Sekametelisoppa

Perth. Mun lempparikaupunki tähän mennessä Ausseissa, ja lemppariksi se myös jää koska viimestä viikkoa viedään Australiassa mun osalta. Torstaina illalla ku tultii Perthiin, lentokentällä saatiin tehä tuttavuutta huumekoirien kaa... Koska meillä oli ruokaa laukussa. Kiva kuulla tässä vaiheessa et osavaltioiden rajojen yli ei saa tuoda mitään, mikä voi alkaa kasvaa täällä (porkkanat, omenat...). Parhaimmillaa voi saada 400$ sakon mut meidät  onneks armahdettii. Onnellisina otettii sit bussi keskustaan kentältä ja suunnistettiin meidän hostin kämpille. Ja tää on ku hotellissa ois. Kämppä kaupungin keskustassa, yleisissä tiloissa käytössä kuntosali, uima-allas ja sauna! Kämpässä myös astianpesukone, bileeet! Eli hyvin tyytyväisiä on täällä oltu.

Perjantaina aamulla katottii the Wolf of Wall Street (oli hyvä) ja illalla mentii uimaa ja saunoon, host ja kämpän kaks ranskalaista sohvasurffaajaa aiko vähä juoda, minä ja Janika kerrottii taas olevamme tipattomalla. Saunan raikkaina ku palattii kämppää, siellä oli täydet partyt käynnissä ja hetken suostuttelun jälkee meidän host T ja sen ystävät sai innostettua meidätki juomaan. Tulos: mun ja Janikan eka riita Ausseissa ja muisti kateissa. Ja pummilla vedettii siis juomien suhteen. Ja siitä riidasta: ei muisteta mistä se tuli, lähettii liikennevaloista eri suuntiin ja sen jälkeen soiteltiin toisillemme vuorotellen "missä oot. Aha. Ok. Mo." Ja kun oltiin takas kämpillä, oltiin taas kamuja. Eli aviokriisistä selvittiin. Oon myös jutellu pitkän keskustelun T:n kaverin kanssa Children of Bodomista ja Alexi Laihosta, koska se oli tän tyypin esikuva. Ei mitän käryä mitä oon naamavakavana kertonu jotain "faktatietoo", koska nyt en osais kertoo yhtään mitään.

Lauantaina rapula. T vei meidät uimaa Citybeachille, aallot oli ihan valtavat ja minä jäin aallon syövereihin, löin pääni hiekkaan, siinä tuskassa kuitenki tajuan et nyt on bikinien alaosa omillateillään, saan vedettyä sen takas päälle ja ku tyylikkäästi nousen aalloista, Janika vaan hajoaa mulle, ku yläosa roikkuu hiukan liian alhaalla. T ilmotti sit vaa et oli kivat rusketusrajat. Nyt opettelen sit elämään Harry Potterina ku oon arpiotsa. Semmonen darrapäivä. Illalla piti lähtä ostaa juotavaa seuraavaks päiväks ja kaikki keskustassa oli suljettu jo kuudelta ku lähettii liikenteesee. Suunnistettii North Bridgeen ja löydettii kiinalainen pullokauppa ja ostettiin kallista alkoholia mut todettiin, ettei voida vetää toista iltaa pummilla.

Harry Potter viihteellä

Sunnuntai, Australia Day. Samoja naamoja ku perjantaina, et vaan tiiä kenenkään nimee. Ja kerranki kaikki muistaa mun nimen kaikista sohvasurffareista, koska Melisa on niin helppo muistaa. Suomessa minä oon hyvä nimien kanssa, mut täällä ja vielä kännissä, not. Eli opettelin nimet uudelleen. Aamupäivä meni poolilla, iltapäivästä bbq, oli ihan huippua! Sit alkaa promillet nousee ja lähetää Kings Parkiin kattoo ilotulitusta. Teen viina-cola sekotuksen juomapulloon ja pullo laukkuun. Päästää ovesta ulos nii mietin et miks on laukku märkä. Avaan laukun: puhelin ja passi nätisti kelluu siellä vodkacolassa, ai että. Näytön alla on ihan hulluna nestettä ja siinä mulle sit Perthin insinöörikerho (T ja sen kamu) on et anna sen vaa kuivua, nii kaikki on ok, et voi nyt muuta tehä. Ja ne jotka tuntee minut, tietää kuin puhelinriippuvainen oon, eli helpommin sanottu ku tehty. Selvittiin kuitenki ilotulituksille (15 ihmistä, lopulta 6 eri porukkaa ku eksyttii toisista), ja ne oli ihan sikahienot, kivemmat ku uutenavuotena. Ihmeenkaupalla kaikki löysi tiensä takas T:lle. Ei lähdetty baariin, mut aamulla kaikilla oli vähä heikot muistikuvat aikavälistä 21.30-1.30 (21.30 minä oon tullu vikana takas kämpille, ja 1.30 on alettu pelaa juomapeliä). Illan aikana T taiteili kasvoväreillä Australian kartat mun ja Janikan poskiin ja minä oon puolestani käyttänäy taiteellisia lahjojani ja maalannu muille kengun, koalan, emun ja mitä näitä aussieläimiä nyt on... C:n (toinen ranskalainen sohvasurffari) kamerassa oli asetus, et ku otti kuvan, nii joka kerta se kuvas pari sekuntoa videoo, ja lopulta ne yhdisty yhdeks videoks. Harvinaisen järkyttävää kateltavaa se.

Maanantaina darra ja leffaa, siinä kai aikalailla päiväpaketissa.

Tiistaina käytii vähä aikaa ottaa aurinkoo ja löhöttii patjoilla uima-altaalla. Käytii kiertelee kaupoissa ja mulla puski ahdistusta tuliaisista. Illalla katottii Wolf Creek, aussi kauhuleffa joka osittain pohjautuu tositapahtumiin. Hyvä valinta reppureissaajille siis. Ranskikset myös kokkas meille lasagnee, namii ja helppo elämä.

Keskiviikkona laiskapäivä ja leffaa, ranskan tytöt lähti farmille, minä ja Janika vallotettio makkari. Illalla T vei meidät piknikille ja kattoo auringonlaskua Cottesloe beachillä, sen Ford Mustangilla. T on oikeesti ihan huippu tyyppi, täys vastakohta edelliseen hostiin. Ton kanssa oikeesti haluaaki hengailla, ja sen kaveritki ihan huippumukavia. Lopuks käytii kattoo vielä joen toiseltapuolen Perthin skylinea iltavalaistuksessa. Ei ois oikeesti parempaa hostia voitu toivoa! Ja onneks tämä tuli nyt vikana. :D

Torsdag. Mentii ottaa arskaa Cottesloelle ja kattoo Fremantlen kaupunginosaa, nätti paikka vanhoine rakennuksinee, museovankiloineen (jota ihailtii vaa ulkoo) ja satamalaitureineen. Illalla oli taas leffailta T:n kaa.

Perjantaina, tuliaisia ja panostin vihdoin myös itteeni ja ostin pienen dkny-alennus hajuveden. Käytii myös haahuilee valosalla Kings parkissa ja jossain tulostaan lentolippuja. Illalla Janika kokkas mulle ja T:lle muusia ja lihapullia. Olin taivaassa. Vastoin muuten kaikkien odotuksia, tää oli ihan oikeesti eka kerta täällä ku J oikeesti kokkas mulle!! Kaks kertaa tällä viikolla normia kotiruokaa, mulla lupa tulla vaa valmiisee pöytää ja edelleen se tiskikone, helppo elämä. Terkkuja vaan äitille, kohta tuun kotiin.

Lauantaina hypättiin Tanjan ja Amandan kyytiin ja suomitytöt lähti suunnistaan kohti Margaret Riveriä. Menomatka kesti vähän odotettua kauemmin ja ku mentii vielä syömään, nii ei muuten keretty etsiä yöpaikkaa ennen pimeäntuloa, siinä sit suunnistettii metsätietä pitkin leirintäalueelle, muut kilju et ei mennä ku pelottaa, Amanda onneks pelkäs enemmän et auto hajoaa sinne tielle keskellä yötä (oke puol ysi illalla), ja vei meidät camping alueelle. Pistettiin leiripystyyn autoon ja pokepallotelttaan (teltta joka aukee vaa sillee heittämällä), linnottauduttii autoo ryypiskelee ja pelättii muita alueen asukkeja. Mutta oli hauskaa ja sai nauraa taas kunnolla.

Sunnuntaina kamppeet kasaan ja kotia kohti. Ei vaa saatu pokepalloo sullottua pakettiin, nii naapurileirin mies sai pakata sen. Neidot hädässä taas. Mentii rannalle, mikä ei ollukkaa ihan uimaranta vaa pitkän hiekkatien päässä olevat kalliot. Aallot oli ihan valtavat. Ne veti vaa niiden valtavien kiven lohkareiden yli ilman mitään ongelmaa. En oo ikinä nähny mitää vastaavaa. Se taiski olla sit meidän suurin nähtävyys tolla reissulla pelottavan campingin jälkee. Perthissä oltii jo viiden aikaa, skypetin kotii ja puhuin pitkästä aikaa pitkän puhelun rakkaan Kristiinan kans. ♥ Täällä ollu tosi hankalaa alkaa kirjottaa tänne, kokoajan halunnu tehä jotai muuta, mut nyt ku pitäs pakata nii oikeen mielellään aloin kirjotteleen. Mutta, huomenna kutsuu Bali!

Ainii, ja se tärkein information: mun puhelin on ok.

Autoilua etelässä

Eka myönnetään et huijasin viime postauksessa, tai siis muistin väärin... Perjantain skyline gondolan jälkeen otettiin suunnaksi Milford Sounds, joka kartasta katottuna ei hirmukaukana ole, mut tiekartassa katottuna on kolmensadan kilsan päässä. Uuden-Seelannin luontoa ku ei oo turhaan tuhottu ylimääräsillä teillä, ja ehkä osasyynä myös ne vuoristot. Anyway, oltiin kuultu järvimaisemia kehuttavan ja Queenstownissaki tonne myytiin tosi paljon retkiä, nii päätettiin sit lähtee katsastaan kyseinen paikka. Ku päästiin perille,  ei viimesen sadan kilsan aikana ohitettu ainoatakaan taloa ja vastaantulijoitakaan ei pahemmin ollut. (Saatiin kuitenki ajaa tunnelista vuoren läpi!) Paikan päältä löyty satama veneretkiä varten, yks pubi/kahvila, hostelli ja työntekijöiden asuinalue ja that's it. Julkisen vessan vesihanatkaan ei toimineet joten pubin puolelle hampaiden pesuun. Käytiin hostellilta kyseleen jos saatas pientä maksua vastaan nukkua autossa siinä pihalla, ku edellinen parkki keskellä metsää ei saanut meitä kiljuun riemusta. Noh, 22$ per naama ois saanu pulittaa autossa nukkumisesta joten lopulta päädyttiin siis nukkuun sillan viereen.  Aamulla herättiin jälleen kerran sateiseen päivään, hetki mietittiin et lähdetäänkö heti pois vai maksetaanko sateisesta veneretkestä. Päädyttiin tolle retkelle kuitenkin ku sinne asti oli tultu. Ennen sitä kahviteltiin paikallisessa ilmasen wifin perässä,  joka paljastuki 2MBn suuruseks paketiks kympin ostosta vastaan. Säälittävän pieni ja turha tarjous, osaan jo minäki todeta. Äitin ja iskän mielenrauhan takia ostin kuitenki kuudella dollarilla 20MB nettiaikaa (sarjassa pirun kallis mennään edelleen), et ne tietää että jälleen kerran ollaan selvitty autossa nukutusta yöstä. Veneretki ois aurinkoisella säällä ollu ihan mahtava, mut ihan kivaks se osottautu huonosta säästäki huolimatta. Nähtiin monta vesiputousta ja lisää hylkeitä. Lisäks kahvia sai juoda niin paljon ku halus, yllättäen päätettiin juoda kokorahan edestä, mut viidennessä kupissa tuli ällötyspiste.

Iltapäivästä karistettiin, vähän katkeroituneena säästä, Milford Soundsin tomut jaloistamme ja otettiin suunta kohti saaren eteläkärkeä. Perillä meitä odotti kaupunki, jossa toimi netti ja oli iso markettikin, luxury. Tehtiin pitkä iltalenkki ja metsästettiin taas kauan yöpaikkaa.

Sunnuntaina päästiin taas big cityyn, Dunediniin ja siellä palloiltiin wifin perässä Starbucksissa ja mäkkärissä. Päätettiin illaks huristella Oamaruun kattoon pingviinejä! Nyt siis noustaan jo itärannikkoa ylöspäin kohti Chritchurchia. Paikan päällä käytiin ostaan illaksi liput pingviinien katteluun ku ne palaa kalastusretkeltä, ja lähdettiin käveleskeleen ympäri vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Tallinnan vanhan kaupungin kadut mieleen. :) Nää pingut mitä mentiin kattoon, oli 25 senttisiä sinipingviinejä, ihan mielettömän söpöjä otuksia.  Kuvia niistä ei saanut räpsiä ettei salamavalon takia niiden näkö häiriinny. Ennen ton "näytöksen" alkua muutama pingu kuitenki jo rantautu kalliolle ku oli vielä valosaaki, niin minä ja muutama muu napattiin ilman salamaa muutama salakuva. Siinä tunnin aikana pingviinejä tuli useammassa parvessa yhteensä joku 150, oli hauskan näköstä ku ne yhtenä ryhmänä loikki aalloissa hirveellä vauhdilla siihen rantaan ja sitte taapersi ylös kalliota.

Pingviinien jälkeen meillä ei enää ollut mitään "must see" -juttuja, mut aikaa oli kuitenki kolme päivää. Päätettiin sit extempore lähtee käymään vielä Mt Cookilla, Uuden-Seelannin korkeimmalla vuorella, joka sijaitsee länsirannikolla samoissa vuoristoissa (kai) Franz Josefin kanssa,  mut ilmeisesti tietä ei suoraa sieltä länsilaidalta sinne edes mene. Suhteellisen suoraa tietä oli suurin osa matkasta nii nopsaa se kävi. Ja onneks lähdettiin tonne, oli nimittäin ehkä reissun parhaat maisemat tuolla!

Tiistai wifeiltiin mäkkärillä ja edettiin kohti Chritchurchia ja keskiviikko puolestaan oltiin sit Chritchurchissa. Okei ja ällöttävä tunnustus, jolla viimestään lunastetaan pumminimike meille; pestiin hiukset mäkkärin vessassa. Kyllä, minäkin tämän metrilettini. Keskiviikkoiltana palautettiin auto ja käveltiin kentälle, jäi harmittaan kyllä ku siinä pakkailun lomassa unohdettiin kattoo kilometrit mitä kerty. Chritchurchin kentällä sit meille ilmoitettiin et yöpyjille on varattu tietty alue, ja meille lyötiin rannekkeet käteen, et ollaan ylipäätään oikeutettuja yöpyyn siellä, ku aamuks oli lennot. Ku sitte mentiin tänne rajatulle alueelle,  nii valvoja tokas meille et tytöt ennenku asetutte siihen lattialle mukavasti, nii sanon et on sallittua istua vaan penkeillä. Hmmph. Viis dollaria maksamalla päästiin sit kuitenki Air loungeen, jossa oli pistorasiat ja säkkituolit, ja meidän yllätykseks myös kaks suomalaistyttöö. Aina hauskaa vaihtaa kuulumisia et miten toisilla on reissu menny,  ku kaikki lähes samassa pisteessä ollaan reissun alussa. :) Tällä reissulla on myös törmätty samoihin naamoihin useassa paikassa, pienet on nää backpacker piirit ja aikalailla samat kohteet taitaa porukalla olla mitä Uudessa-Seelannissa kierretään. Chritchurch-Sydney lento ei onneks ollu ihan täyteen buukattu nii saatiin kumpiki oikeen oma penkkirivi, mmm! Hyvin jaksettiin sit venailla kentällä 10 tuntia seuraavaa lentoa... :)

Uusi-Seelanti on ehdottomasti kaunein ja ainutlaatusin maa missä oon koskaan käyny, ja helposti voisin uskoa et voi myös sanoa missä tuun edes koskaan käymään. Pohjoissaarelta nostan ite esiin Rotoruan, lähellä oli Hobbiton ja Wai-o-tapu, mitkä omasta mielestäni oli tuolla ne parhaat paikat! Eteläsaari taas oli mun mielestä ehdottomasti kauniimpi ja siellä oli paljon enemmän nähtävää ja toi autonvuokraus osoittautu ihan loistojutuks. Sieltä mulla on kärjessä Kaikourassa delfiinien kaa uinti, maisemat Wanakan lähettyvillä, Queenstown ja toi Mt Cook. En voi mitään muuta ku lämpimästi suositella Uutta-Seelantia matkakohteena, toivottavasti muille vaan osuu vähän paremmat säät.  Meillä kolmen viikon aikana oli vissii 4 päivää et ei satanu. Tuo on oikeesti niin mahtava maa, et jokaisen pitäis päästä tonne vieraileen, niin monenlaista maisemaa on, et vois helposti uskoa kiertävänsä jotain maanosaa ku yhtä pikku maata. :) Ja ehdottomasti jos vaan on aikaa niin kannattaa kummalakin saarella käydä!