Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.