Alkuvuosi, loppuvuosi ja mun ikuinen välivuosi

Myöhäset jouluntoivotukset vielä täältä!  Ja uudenvuoden toivotukset myös ku tämä julkasu näköjään vähän venähti... Tosiaan ku perjantai-iltana sit lennettiin Melbourneen,  niin oli laskettu sen varaan et nukutaan kentällä, ja mikäs meitä siellä oottikaan... Oulun kenttääki pienempi kenttä,  joka suljetaan yöksi. Mentiin peseen meikit ja mietittii mitä tehään, nii sillävälinhän oli viimeinen bussiki lähteny. Autonvuokraus firmassa oli joku nainen vielä töissä, ja mentiin siitä kysyyn et mitä tehä. Lopulta tää nainen pääty soittaan vartijalle, et jos saadaa jäädä yöks nukkuu sinne tilaa minne matkalaukut tulee, ja se anto luvan. Vartija tuli jututtaa meitä ja kysy et missä oltii suunniteltu nukkuvamme ennenku missattii bussi... "Täällä kentällä, mut me ihan oikeesti luultii et tää on iso kenttä." Vartija kävi aamulla herättää meidät ku ekat lennot saapu, et vaihdetaan nukkumapaikkaa, sitte ku oltiin lähössä nii ne työntekijät oli vielä huolissaan onko saatu nukuttua kunnolla... :D

Melbournessa ei ollu ihan niin lämmin vastaanotto ku toivottiin,  huono sää seuras meitä edelleen. Hostellista minä ja Janika oli varattu erilliset huoneet ku meillä tuli hirvee riita. No ei vaan, ku vähä viime tipassa varattiin tota(kin) majotusta nii huoneita ei enää kovin runsaasti ollu tarjolla, nii jouduttii sit eri huoneisiin. Mut toisaalta ihan kiva välissä näinki ku on kolme ja puoli kuukautta oltu samassa huoneessa kokoajan. Hostellilla meitä oottiki meidän tanskalaiskamut ja illalla käytiin vaa porukalla kahvilla.

Sunnuntaina tai maanantaina, en muista ja oon sekasin päivissä, käytiin sateisessa säässä ajeleen ilmasella ratikkalinjalla ja katteleen jotain merkittäviä rakennuksia ja sit mentiinki ikkunashoppailee David Jonesille ja Myerille. Myerin näyteikkunoihin on tehty joulunäyteikkunat ja porukka oikeesti oli monen sadan metrin jonossa et pääsi kattoon niitä. Illalla istuttiin keittiössä ja tutustuttiin yhteen jenkkimieheen, joka lähti meidän kaa kävelylle, tarjos kahvit starbucksista ja osti meille jonku katusoittajan levyn. Ja taas sain hajoilla Janikan suunnistustaidoille ku annettiin sen johdattaa meidät takas. Seuraavana päivänä se oli meidän kaa kaupassa ja ois halunnu ostaa mulle proteiinipatukoita ku mietin ostanko suklaata ja sanoin et proteiinipatukat on kalliita. Sitte ku katottiin jotain jouluruokatarjoilu mainoksia ja Janikan kaa sanottii et hedelmötarjotin näyttää hyvälle, nii se aiko ostaa sen meille joulupiknikille. Harmi vaan ko. kauppa oli joulun kiinni. Se on ammatiltaan julkkisten/ökyrikkaiden henkivartija, eli rahaa löytyy... Sit ku oltii puhuttu et mitä tehään vielä ausseissa nii Janika sano et joutuu varmaan liftaan sit farmille ku minä lähen. Ja mitä tekee tämä mies? Antaa Janikalle 200$ et se ei liftaa farmille!!! Oikeesti?!? :D Merry Christmas vain sullekki!

Mun skotti-huonekaveri kysy multa suomalaisista jouluruuista ja se alko näin: kinkkua ja ööö... Miten selität laatikkoruuista. Ilmasesta sanakirjasta katoin nii porkkanalaatikko on carrot casserole, ei kuulostanu oikeelta mut sanoin sen, nii se oli sillee aaa jooo eli pistätte porkkanaa, lihaa, sipulia, perunaa yms. Joo eli mönkään meni, en puhu mistään padasta. Sit googletin kuvan, se katto sitä hetken ja kommentti oli: aaaa, se liha on siis tuolla alla! Mikä liha?! Ei porkkanalaatikossa ole lihaa. Lopuks se oli sillee et oli kiva oppia jotain uutta. Pirusti oppiki varmaan?

Jouluaattona mentiin tyttöjen kans syömää italialaiseen ravintolaan ja panostettiin ja syötiin oikeen jälkkäritki. Ja jälleen kerran päästiin aiheeseen jouluruuat. Julie ja Cecilie kerto tanskalaisista ruuista ja joulunvietosta, sitte oli meidän vuoro kertoo näistä kuuluisista laatikkoruuista. Tytöt oli sillee et tanskassa lanttua syötetään vaa hevosille ja et mitä niissä muissa laatikoissa on, minä ihan pokkana totesin et no maksaa ja rusinoita. Hyvä ettei Juliella lentäny jälkkärit seinälle ku se oli nii järkyttyny, kuulemma tuhottiin sen ruokahalu, ja hyvät naurut saatiin. Sit siirryttii uuteenvuoteen ja meillä ei tullu mieleen mitään ruokia nii kerrottiin tinan valamisesta ja Julie luuli aluks et syödään keitettyjä hevosenkenkiä. Nyt on tanskalaisilla hyvä kuva Suomesta jos ei muuta.

Täällä joulua vietetään vasta 25. päivä ja mentiin hostellin piknikille Batman -puistoon. Backpackerien keskuudessa joulu on enemmän ryyppyjuhla, tavallaan ois ollu kiva nähä se "oikea" aussijoulu, mut mukava ja erilainen tämäkin oli. :) vaikka joulufiilis kyllä oli niin kadoksissa ku voi vaan olla. Puistossa oli bbqssa tarjolla hamppareita, hodareita, muutamaa salaattia ja boolia. Ostettiin myös pari goonitonkkaa ja kerta kerralta se mullaki vaan menee paremmin alas. Aluks meillä oli Skandinaavia leiri, Ruotsi, Suomi ja Tanska, mut myöhemmin siinä istu porukkaa vähä joka puolelta maailmaa. Pelattiin jotain Buffalo (?) juomapeliä, ainoo minkä joku keksi mihin ei tarvi pelikortteja, ja vietettiin päivää auringossa. Myöhemmin siirryttiin hostellille ja bongattiin kaks ihanaa suomityttöä keittiöstä. Jossain vaiheessa, en tiiä yhtään millon, joskus sen jälkeen ku Janika on käyny ostaan kaks viinipulloa lisää ku tonkat meni, nii minä oon karannu skypettään ja jätin baarin vaihteeksi välistä. Eipä ne muutkaan ollu siellä sit kauaa viihtyny.  :D

Tapaninpäivänä haettiin rapularuuat puistoon ja illalla kävin tanskojen kans kattoon elokuvissa Frozenin. Joka oli hyvä, vaikka leffalippu oli liian kallis. 27. päivä (en tiiä mikä viikonpäivä se oli enkä jaksa tarkistaa) mentiin St. Kildaan rannalle, minä häippäsin jo neljän jälkee takas hostellille ku tuntu et palan, muut tuli pari tuntia myöhemmin, lopputuloksena se et kaikki ollaan punasia ku ravut ja kaikilla oikein nätit rusketusrajat mm. Bikinien rusetista tai hameen helmasta.

28:lle päivälle vuokrattiin auto kolmeks päivää et lähetään Great Ocean Roadille. Aluks suunniteltiin 26.-29. mut ylläri et autot oli jo varattuja ku edellisviikolla koitettiin varata. Sit muokattiin hostellivarauksia ja maksettiin auto päiville 27.-30. ja maksun jälkeen käy ilmi, et se auto oliki jo menny ja ainoo vapaa on päiville 28.-30. ja nyt niiden pitää sit hyvittää meidän kaikkien korteille 40$. Yllätys et mun kortin kaa oli ollu ongelmia nii mulle piti palauttaa koko summa ja sit piti maksaa uudelleen, ja joulupyhien takia siinä meni hetki, mut sain vihdoin rahani.

Mun mielipide siitä autosta oli et se on yks hiton romuläjä ja vihaan sitä. Muut väittää et se on kiva. Luojan kiitos mun ei tarvinu ajaa. Julien kaa istuttii koko 500km takapenkillä joka on tosi kapea, puolipersettä siis ulkona penkistä ja turvavyöt lantiomallia, jalkatila ihan oikeasti olematon ja tiet mutkasia ja kuoppasia nii täällä pomppii pitkin ikkunoita ja kattoa, joten kyllä, hyvin onnellinen olo on ollut. Kaikenlisäks sain nukuttua kahden yön aikana yhteensä n. 5 tuntia. Uhmattiim taas lakia ja nukuttiin autossa, eka yö jossai parkkiksella ja toka keskellä ei mitään, siinä tuli retkeilyfiilistä ku oltiin jonku pellon keskellä piknikillä ku aurikolaski ja muita ihmisiä ei näkyny missään. Sitte siitä Great Ocean Roadista. Johtuu ehkä myös siitä et oli niin syvät vihat autoa kohtaan nii en ollu mikää positiivisuuden perikuva, mut olin vähä pettyny koko GORiin, kaikki kehuu niitä maisemia, mut mun mielestä ne ei niin edea eronnu muista ja tie meni kaikenlisäks tosi paljo keskellä metsää.  (okei ne maisemat oli silti kivat ja kenenkään muun en oikeesti oo kuullu antavan tällasta murskatuomioo, et älkää mun takia jättäkö menemättä jos on mahis). Ja okei, ehkä oli "huono" valinta mennä tonne heti Uuden-Seelannin jälkeen. Mut joo mulla oli myös odotukset ehkä liian korkeella. Nähtiin kuitenki, vihdoin ja viimein, koalia ja kenguruita parissaki paikassa, joten se aikalailla kompensoi tätä kaikkea. Nähtiin myös kuolleita kenguja tien varressa, itseasiassa eka kenguru mikä minä ja Janika nähtii.

Roadtripin jälkeen mulla ja Janikalla oli vuorossa hostellinvaihto. Käveltiin 2km Victoria Streetille rinkat selässä todetaksemme et se meidän Victoria Street on TAAS jossain lähiössä. Tunnetusti ollaan fiksuja nii päätettiin sit perua koko majotus ja varattiin uudelleen se meidän edellinen hostelli. Tosta peruutetusta oltii jo maksettu 10% ennakko ja jouduttii yks yö maksaa, mut tuli kyitenki halvemmaks ku jotenki ihmeen kaupalla saatiin kai peruutuspaikat halvimmasta huoneesta ja nyt ei tarvi käyttää tramia tai bussia. Plus että tanskalaiset ja suomalaiset edellee samassa hostellissa, eli tuo meniki paremmin ku hyvin. Käveltiin yhteensä siis joku 4km rinkat selässä, ollaan selkeesti kehitytty ku ei valitettu ollenkaan! Huonekaverina meillä oli yhen yön erittäin outo aasialaispoitsu, sillä oli vaaleenpunanen hello kitty -matkalaukku, se puhu ja heilu kokoajan itekseen et koko sänky tärisi (nukuin siinä samaisessa yläsängyssä), se myös nukku kengät jalassa ja aiemmin höpötti meidän irkkukämppikselle et sen pitää saada puhua sen ongelmasta meidän huoneen miehille.

Uutenavuotena mentiin suomitanska-porukalla piknikille, ja pahiksina raahattiin myös goonitonkat mukaa vaikka juominen on julkisesti kielletty. Fiilis oli ku vappuna (paitsi poikkeuksellisen hyvällä säällä) ku syötiin patonkia ja mansikoita juhlahatut päässä. Alkuillasta siirryttiin takas hostellille ja keittiö oli täynnä nii linnottauuduttiin mun ja Janikan huoneeseen. Jossain vaiheessa kai kehuin Saran hiuksia ja se sano et Katja on leikannu niitä täällä ja siitä se ajatus sitten lähti. Janikan kymmenen "ootko varma?" -kysymyksen jälkeen oltiin vessassa, Janika kameran, Sara harjan, Katja (joka ei muuten ole kampaaja) kynsisaksien kans ja minä istun tuolissa valmiina makeoveriin. Hiukset onnistu yllättävän hyvin mitä nyt aamulla sai pientä epätasaisuutta fiksata, mut ei tullu edes morkkisitkuja, oon very happy et uskalsin antaa tyttöjen pätkästä ne mun kutrit. Vaikka meidän irkkukämppis (tunnetaan nykyään nimellä sivuotsis) koitti tyrkyttää mulle väkisin sivuotsista jos haluan muodonmuutoksen. Sitä ei yllättäen kuunnellu kukaan ja myöhemmin se poistu foliokaavussaan baariin. Ilotulitus oli ihan mahtava (toisinku mun ottamat kuvat siitä), minä raahauduin sen jälkeen nukkumaan, Janika meni tanskojen kans vielä alakerran U-bariin.

1.1 oli kaikkea muuta ku terveellisen elämän alku, istuttiin tyttöjen kans monta tuntia mäkkärillä ja sit jatkettiin hostellille kunnon mättöeväiden kaa kattoo Gossip Girliä. Kokoajan ku sivuotsis ravas huoneessa sen oli pakko tullessa ja lähtiessä hokea xoxo Gossip Girl..  Sivuotsis on ollu jo aiemmin Janikan kaa samassa huoneessa, ja sen jälkeen roikkunu Janikan perässä ja nyt se oli hyppiny vessassa tasajalkaa ja taputtanu ku kuuli et ne on taas huonekavereita... Vaikka Melbournessa ei oikeesti oo oikeen mitään nähtävää tai tehtävää, nii ihan huippua on ollu, ku näki vielä tanskoja ja tutustuttiin Saraan ja Katjaan.

4.1 lauantaiaamuna  suunnataan taas Sydneyyn ja sit alkaaki mun viimenen kuukausi Australiassa, apua, alkaa tulla paniikki! Tai itseasiassa ahdistus. Eilen Janikan, Saran ja Katjan kaa listattiin asioita mitä ootetaan suomesta; lohi ja muusi, kraanavesi ja pääsi listalle abc:n noutopöytäki (enkä ollu minä joka toi esille aiheen!!!), mutta sitte ku kuulin vielä, et ne kouluhakujutut muuttuu ja tajusin kuin kujalla oon edelleen kaiken kans, haluan vaan lykätä mun lentoja ja jäädä tänne. Miksi en varannu niitä lentoja vaikkapa huhtikuun lopulle? Mietin jo et mitä edes teen Suomessa ku en edes tiiä mihin pääsykokeisiin lähen lukeen, mutta "onneksi" tämän kropan kanssa on työmaata tän reissun jälkee about ens syksyyn saakka, et ei pitäis tekemisenpuute tulla... Ja jatkuu taas aiheesta lähdetään Sydneyyn. Nyt aletaan säästään kunnolla, Sydneyssä majotutaan ainaki muutama päivä Patella (irkkukämppis Sydneystä sillon syyskuussa) ja sit ois tarkotus couchsurffailla, ehkä jopa koko loppuaika. Ja ottaa ihan jäätävä loppukiri, oikeesti alottaa alusta, tän rusketuksen kaa. Ollaan nyt 5 viikkoa oltu käytännössä kokonaan erossa auringosta, et oikeesti palataan Sydneyyn yhtä valkosina ku aikoinaan tullessaki oltiin.

Autoilua etelässä

Eka myönnetään et huijasin viime postauksessa, tai siis muistin väärin... Perjantain skyline gondolan jälkeen otettiin suunnaksi Milford Sounds, joka kartasta katottuna ei hirmukaukana ole, mut tiekartassa katottuna on kolmensadan kilsan päässä. Uuden-Seelannin luontoa ku ei oo turhaan tuhottu ylimääräsillä teillä, ja ehkä osasyynä myös ne vuoristot. Anyway, oltiin kuultu järvimaisemia kehuttavan ja Queenstownissaki tonne myytiin tosi paljon retkiä, nii päätettiin sit lähtee katsastaan kyseinen paikka. Ku päästiin perille,  ei viimesen sadan kilsan aikana ohitettu ainoatakaan taloa ja vastaantulijoitakaan ei pahemmin ollut. (Saatiin kuitenki ajaa tunnelista vuoren läpi!) Paikan päältä löyty satama veneretkiä varten, yks pubi/kahvila, hostelli ja työntekijöiden asuinalue ja that's it. Julkisen vessan vesihanatkaan ei toimineet joten pubin puolelle hampaiden pesuun. Käytiin hostellilta kyseleen jos saatas pientä maksua vastaan nukkua autossa siinä pihalla, ku edellinen parkki keskellä metsää ei saanut meitä kiljuun riemusta. Noh, 22$ per naama ois saanu pulittaa autossa nukkumisesta joten lopulta päädyttiin siis nukkuun sillan viereen.  Aamulla herättiin jälleen kerran sateiseen päivään, hetki mietittiin et lähdetäänkö heti pois vai maksetaanko sateisesta veneretkestä. Päädyttiin tolle retkelle kuitenkin ku sinne asti oli tultu. Ennen sitä kahviteltiin paikallisessa ilmasen wifin perässä,  joka paljastuki 2MBn suuruseks paketiks kympin ostosta vastaan. Säälittävän pieni ja turha tarjous, osaan jo minäki todeta. Äitin ja iskän mielenrauhan takia ostin kuitenki kuudella dollarilla 20MB nettiaikaa (sarjassa pirun kallis mennään edelleen), et ne tietää että jälleen kerran ollaan selvitty autossa nukutusta yöstä. Veneretki ois aurinkoisella säällä ollu ihan mahtava, mut ihan kivaks se osottautu huonosta säästäki huolimatta. Nähtiin monta vesiputousta ja lisää hylkeitä. Lisäks kahvia sai juoda niin paljon ku halus, yllättäen päätettiin juoda kokorahan edestä, mut viidennessä kupissa tuli ällötyspiste.

Iltapäivästä karistettiin, vähän katkeroituneena säästä, Milford Soundsin tomut jaloistamme ja otettiin suunta kohti saaren eteläkärkeä. Perillä meitä odotti kaupunki, jossa toimi netti ja oli iso markettikin, luxury. Tehtiin pitkä iltalenkki ja metsästettiin taas kauan yöpaikkaa.

Sunnuntaina päästiin taas big cityyn, Dunediniin ja siellä palloiltiin wifin perässä Starbucksissa ja mäkkärissä. Päätettiin illaks huristella Oamaruun kattoon pingviinejä! Nyt siis noustaan jo itärannikkoa ylöspäin kohti Chritchurchia. Paikan päällä käytiin ostaan illaksi liput pingviinien katteluun ku ne palaa kalastusretkeltä, ja lähdettiin käveleskeleen ympäri vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Tallinnan vanhan kaupungin kadut mieleen. :) Nää pingut mitä mentiin kattoon, oli 25 senttisiä sinipingviinejä, ihan mielettömän söpöjä otuksia.  Kuvia niistä ei saanut räpsiä ettei salamavalon takia niiden näkö häiriinny. Ennen ton "näytöksen" alkua muutama pingu kuitenki jo rantautu kalliolle ku oli vielä valosaaki, niin minä ja muutama muu napattiin ilman salamaa muutama salakuva. Siinä tunnin aikana pingviinejä tuli useammassa parvessa yhteensä joku 150, oli hauskan näköstä ku ne yhtenä ryhmänä loikki aalloissa hirveellä vauhdilla siihen rantaan ja sitte taapersi ylös kalliota.

Pingviinien jälkeen meillä ei enää ollut mitään "must see" -juttuja, mut aikaa oli kuitenki kolme päivää. Päätettiin sit extempore lähtee käymään vielä Mt Cookilla, Uuden-Seelannin korkeimmalla vuorella, joka sijaitsee länsirannikolla samoissa vuoristoissa (kai) Franz Josefin kanssa,  mut ilmeisesti tietä ei suoraa sieltä länsilaidalta sinne edes mene. Suhteellisen suoraa tietä oli suurin osa matkasta nii nopsaa se kävi. Ja onneks lähdettiin tonne, oli nimittäin ehkä reissun parhaat maisemat tuolla!

Tiistai wifeiltiin mäkkärillä ja edettiin kohti Chritchurchia ja keskiviikko puolestaan oltiin sit Chritchurchissa. Okei ja ällöttävä tunnustus, jolla viimestään lunastetaan pumminimike meille; pestiin hiukset mäkkärin vessassa. Kyllä, minäkin tämän metrilettini. Keskiviikkoiltana palautettiin auto ja käveltiin kentälle, jäi harmittaan kyllä ku siinä pakkailun lomassa unohdettiin kattoo kilometrit mitä kerty. Chritchurchin kentällä sit meille ilmoitettiin et yöpyjille on varattu tietty alue, ja meille lyötiin rannekkeet käteen, et ollaan ylipäätään oikeutettuja yöpyyn siellä, ku aamuks oli lennot. Ku sitte mentiin tänne rajatulle alueelle,  nii valvoja tokas meille et tytöt ennenku asetutte siihen lattialle mukavasti, nii sanon et on sallittua istua vaan penkeillä. Hmmph. Viis dollaria maksamalla päästiin sit kuitenki Air loungeen, jossa oli pistorasiat ja säkkituolit, ja meidän yllätykseks myös kaks suomalaistyttöö. Aina hauskaa vaihtaa kuulumisia et miten toisilla on reissu menny,  ku kaikki lähes samassa pisteessä ollaan reissun alussa. :) Tällä reissulla on myös törmätty samoihin naamoihin useassa paikassa, pienet on nää backpacker piirit ja aikalailla samat kohteet taitaa porukalla olla mitä Uudessa-Seelannissa kierretään. Chritchurch-Sydney lento ei onneks ollu ihan täyteen buukattu nii saatiin kumpiki oikeen oma penkkirivi, mmm! Hyvin jaksettiin sit venailla kentällä 10 tuntia seuraavaa lentoa... :)

Uusi-Seelanti on ehdottomasti kaunein ja ainutlaatusin maa missä oon koskaan käyny, ja helposti voisin uskoa et voi myös sanoa missä tuun edes koskaan käymään. Pohjoissaarelta nostan ite esiin Rotoruan, lähellä oli Hobbiton ja Wai-o-tapu, mitkä omasta mielestäni oli tuolla ne parhaat paikat! Eteläsaari taas oli mun mielestä ehdottomasti kauniimpi ja siellä oli paljon enemmän nähtävää ja toi autonvuokraus osoittautu ihan loistojutuks. Sieltä mulla on kärjessä Kaikourassa delfiinien kaa uinti, maisemat Wanakan lähettyvillä, Queenstown ja toi Mt Cook. En voi mitään muuta ku lämpimästi suositella Uutta-Seelantia matkakohteena, toivottavasti muille vaan osuu vähän paremmat säät.  Meillä kolmen viikon aikana oli vissii 4 päivää et ei satanu. Tuo on oikeesti niin mahtava maa, et jokaisen pitäis päästä tonne vieraileen, niin monenlaista maisemaa on, et vois helposti uskoa kiertävänsä jotain maanosaa ku yhtä pikku maata. :) Ja ehdottomasti jos vaan on aikaa niin kannattaa kummalakin saarella käydä!

Pummielämän ensiaskeleet

Bussilla tosiaan mentiin hostellilta Jucy rentalsille lentokentälle, ja hyvissä ajoin ku oltii, nii vähän päälle tunti saatiin siinä paniikissa sitten ootella, et millanen koppi sieltä tulee... Meidän valkonen Nissan oli positiivinen yllätys, ihan hyvä ajaa ja kaikenlisäks automaatti! Kivi-paperi-sakset -matsin jälkeen ekaks  kuskiks valikoitui Janika. Ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä osoittautu yllättävänki helpoks, ku oli jo useemman kuukauden totutellu Ausseissa liikkuessa siihen. Nyt pelottaa ajatus Suomessa ajamisesta. Ainoo moka tuli ku Janika veti vääränpuoleiselle kakskaistaselle, mut vastaantulevilla oli onneks punaset nii kaista oli aikalailla tyhjä, ongelma oliki sit kaistalta poispääsy liikennevaloissa, mut ehjinä selvittiin! Tiistaina ku lähdettiin ajaan nii edettiin jo saaren länsirannikolle, käytiin Greymouthissa täydentää ruokavarastoja ja yöks parkkeerattiin sit tienvarteen kansallispuiston viereen muutaman kymmenen kilsan päähän seuraavan päivän kohteesta,  Franz Josefin jäätiköistä. Eka yö autossa oli ei-niin-hyvin nukuttu, niinku osasin odottaakki. Vänkärinpaikalle ahtautuneena jalat koukussa ja Janika takapenkillä jalat millon missäki. Aamulla heräsin hirveessä flunssassa ja iltapäivästä nousi vielä kuumekki. Onneks oli särkylääkettä matkassa! Seuraavina öinä kehitin vielä lisävaatetusta itelleni ja pidin tuulitakkia väärinpäin päällä, huppu naamalla ja vetskari niskasta auki suun kohdalta et saan hengitettyä...

Maisemat matkanvarrella oli, yllätys, ihan mahtavia.  Ekat lumihuippusetvuoret ku tuli vastaan,  nii muutamat kuvat tuli näpsittyä ja heti ekalla levikkeellä pysähdys et sai jatkaa räpsimistä. Ja tota pysähtelyähän jatkuki sitte koko matkan. Onneks oli tuo auto!

Terveyttä uhmaten lähdettii aamulla Franz Josefilla kuitenki tunnin kävelyreissulle, kattoo jäätikköö ja vesiputouksia. Ihan mielettömästi oli sulanu toi jäätikkö "lyhyessäki" ajassa, ku sinne oli aina merkkailtu missä asti ollu jäätikön raja millonki. Noissa vuoristoissa ajaminen on ihan älyttömän hidasta,  rajotukset vaihtelee jatkuvasti 15-100km/h ja sit ylämäkeen vielä tuolla meidän ihmeautolla, nimettiin se leluautoks, moottori huutaa ja kierrokset kolmessa tonnissa, niin matkanteko ei tosiaan oo mitään nopeinta mahdollista. Radiosta ei kai siellä vuorilla oltu ikinä kuultukkaan eli puhelimen soittolistat oli kova sana ton reissun ajan.

Franz Josefilta jatkettiin vielä iltapäivästä Fox Glacierin jäätikölle, alaspäin siis länsirannikkoa. Toi oli maisemiltaan kyllä kivempi, tai et sitä jäätikön pintaa näki tuolla paljon enemmän ja lähempää. Tokihan  tuolla oli kaikenmaailman kopterilla ajeluita ja jäätiköille laskeutumisia, mut ne hinnat huiteli jo niin suurissa satasissa ettei meillä niihin ollu varaa, eikä nyt mitään suurempaa haluakaan. Ainoo vaan et pilvisen sään takia jäi kummallaki jäätiköllä vuorenhuiput näkemättä. Ja tosiaan oli tonne suunniteltu laskuvarjohyppyy, mut kyllä,  jäi sään takia välistä. 

Jäätikkövisiittien jälkeen lähdettiin kohti Wanakaa, Janika oli keskiviikkona ratissa kokoajan ku meikäläinen oli särkylääkepaketti toisessa kädessä ja toisessa kourassa nenäliinanippu. Maisemat matkalla oli edellispäivääkin mahtavammat ja vooou -reaktioita tuli monta ton parin tunnin aikana. (Okei en oikeesti enää muista montako tuntia matka kesti.)  Toka yö meni jo easymmin ja nukuttii ihan hyvin, satamassa no overnight -kyltin vieressä... Torstaille varattiin Wanakasta laskuvarjohypyt jotka peruttiin, lähdettiin siis aamupäivästä ajaan heti kohti Queenstownia.  Ennen sitä haluttiin pestä hiukset, Janika kyseli yleisistä suihkuista ja vastaus oli, et maksullinen uimahalli löytyy tai sit voitte hypätä järveen. Budjetti rajoitettu, joten kohta oltiinki jo järvessä pesemässä hiuksia. Illalla käytii kattoo Hobitti ja metsästettiin vallan mainio yöpaikka meille. 

Perjantaiaamuna heräsin ilosena auringonpaisteeseen ja nettiki kerranki toimi, hyvä päivä siis. Kunnes nostin päätäni... tuulilasissa 200 dollarin sakko laittomasta majoituksesta. Herätin Janikan ja kirottiin hetki ja lähdettiin metsästään maksupaikkaa ja käytiin maksaan sakot ärsyttävälle naiselle joka ilmotti: "20minuutin lepääminen on sallittu, pidemmästä tulee sakko. Voitte olla camping alueella, mut jos autossa ei ole vessaa se ei ole sallittua." Arghhhh. Varattiin taas laskuvarjohypyt ja ne peruttiin vaikka oli tosi hyvä sää.  Mentiin infopisteeseen istuun et saan ladattua kameran akkua, siellä vierähtiki yks ja puoli tuntia ja lyötiin lukkoon päivän loput suunnitelmat. Fergburgeriin syömään hampparit, ku niitä oli meille kehuttu, ja ilmeisesti myös muutamalle muulle ku jono oli ulkona asti. Taas pääsen sanomaan et oli sen arvosta. Janikallekki jo aiemmin sanoin, et näin burgeriammattilaisena voin sanoa että täydellinen hamppari. Eli kaikki Uudessa-Seelannissa eteläsaarella vierailevat,  Kaikouran delfiinien ohessa tuo on se must do -juttu, käydä syömään hamppari Fergburgerissa. Täydellisen lounaan jälkeen suunnattiin skyline gondolaan eli gondoolihisseillä noustiin vuoren päälle. Maisemat aivan tajuttoman hienot,  ja kerranki sää suosi meitä! Välitietona vaan et lipunmyyjä kysy multa, et mitä on tehty tänää ja kerroin peruuntuneesta skydivesta, nii se sano et hyvä päivä peruuntua, ku eilen niillä oli pikkujoilut. Öööö, ette tosissaan darran takia perunu meidän hyppyjä?! Huoh. Ja jatkuu aiheesta skyline gondola. Huipulla juotiin gingerbeerit, olin himoinnu sitä hobittilasta asti. Oli niiiin täydellistä istua siellä terassilla auringonpaisteessa, niissä maisemissa ja täydellisen juoman kera vieläpä. Illalla ajettiin vielä 100km seuraavanpäivän suunnitellusta matkasta ku epätoivosesti etsittiin jotain yöpaikkaa, mistä ei tule sakkoja. Taidettiin päätyä valtatien varteen levikkeelle, muistaakseni?