Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.

Still alive

Netti ei oikeen täällä Uuden-Seelannin päädyssä meinaa toimia, ku autolla vedetään tuolla vuoristoissa metsän keskellä, mäkkärin wifiäkää ei mäy mailla eikä halmeilla, nii ei oo tabletillakaan päässy tänne kirjotteleen... Mut tässä nyt tällanen pikamoikkaus, auto edelleen ehjänä ja toisella laidalla eteläsaarta ollaan! Kirjottelen viimestään sit ausseista taas ku on netti käytössä! :)

Autopunkkaajat kävi tänään syväjäädyttään aivot, ja peseen hiukset järvessä. 

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Healthy life ja sitä rataa

Työttöminä ollaa edellee, mut hyvin menee, oon mm. päässy Candy Crushis pidemmälle ku mitä olin edellisellä tabletilla eli syytä juhlaan on. 

Ei mitään käryä minne mennä. Ja mun suunnistustaidot pelasti, jälleen kerran!

Lauantaina oli vuorossa baarikierroksen toinen osa ja me oltii taas menossa mukana. Kello kymmeneen asti. Meitä himotti enemmän mäkkäri ja sänky joten siinä vaiheessa ku oltii käyty kolmessa baarissa viidestä, todettiin et voidaan lähtä hyvillä mielin. Nyt oon rakastunu täällä Vodkarasberry drinkkeihin (tai sit siihen valtavaan jääpalamäärään mitä mulle on aina laitettu niihin), nii saatan jopa joskus tulevaisuudessa vielä innostua uloslähdöstä. Mut silti salmari, #1 now and foreverrr. Noni joo takas lauantaihin. Ja mikä yllätys meitä odottikaan mäkkärillä, value meal 9,95$, saatiin normiaterian lisäks vielä juustohamppari ja pehmis!!! Siinä ku istuttiin mäkkärin pöydässä, syötiin ja naurettiin vedet silmissä meidän huonoille jutuille, mulle tuli vaan ihan tosi onnellinen olo, ku tajusin et elämä täällä alkaa olla ku suomessa omien kavereiden kaa ja jutut tanskalaisten kaa oli yhtä tasokkaita mitä meillä yleensä Suomessaki on. Samalla vaa tajus sen et sunnuntai on meidän viimenen päivä yhessä. Täällä kaikki vaihtaa paikkaa lennosta kokoajan, samalla tavoin ku me itekki, nii mikään ei oo pysyvää. Mut ei voi muutaku toivoo et nähään nää tanskalaiset vielä.

Lauantai-sunnuntai yö meillä oli varattuna tosiaa 10 hengen female dorm, ihmeen rauhallinen oli noinki iso huone, ku tultii kymmenen jälkee takas hostellille nii yhtä lukuunottamatta kaikki oli jo nukkumassa. :D Huonekavereita oli ympäri maailmaa, mm. Kiinalainen joka päivän makas sängyssä ja nauro yksinään ja yöllä kuulosti ku se ois pussaillu yksinään kokoajan... Interesting.

Aika täällä menee ihan hullun nopeeta, vaikkei edes tehdä mitää ja nyt mulla on alkanu hirvee ahdistus siitä et kohta meen jo kotii ja tää reissu on ohi kokonaan... Tänään tuli täyteen kuus viikkoa reissussa, joka ei onneks edes ole puolivälin lähettyvillä, et ehkä turhaa vielä ahdistun Suomeen paluusta... :D Sunnuntaina ku vaihdettii taas huonetta, päästii viiden hengen dormii, vaikka varattii kaheksan, jee, nii tyhjennettiin rinkat eka kerran. Niitä vaatteita on niin vähän, ja ne on niiiiiiin rutussa. Meillä on kämppiksinä kolme miestä, ja ennen ku oltii tavattu yhtä niistä, nii oltii varmoja et se on nainen, ku pöydällä oli suoristusrauta ja se oli suihkussa ainaki 30min. Sit ku kylppäristä tuli mies niin olin ihan ööööööööö... Ja nää kaikki kolme muutenki asuu suihkussa, minä ja Janika ollaa tän kämpän äijät vissii. Paitsi että huone haisee yhtä järkylle, ku se mun ketunpaska ruoka Kuala Lumpurissa, ja kun minä tai Janika avataa parvekkeen ovi huoneen tuulettamistarkoituksessa, niin nuo laittaa sen heti kiinni. Thanks dudes.

Näin me eletään. Rakkaat ruokarasiamme aka koiranruoka-astiat.

Meitä on yhtäkkiä alettu luuleen saksalaisiks. Kaikki sanoo kokoajan kuin huono enkku saksalaisilla ja ranskalaisilla on verrattuna pohjoismaalaisiin, ja nyt, mekö kuulostetaa saksalaisilta? Thanks. Tai ehkä ne näkee meissä vaa samoja piirteitä ulkonäöllisesti Heidi Klumin kaa ja siks luulee et ollaa saksalaisia. Mäkkärin kassalla kävin keskustelun aiheesta myös kassapojan kans:

"Sorry, where are you from? From Germany?

Minä: "No. From Finland."

"Finland? Ooooh, that is where Nokia comes from, right?"

Minä: YES! (Jeee kerranki joku tietää Suomen)

"I knew it. And they sold the brand to Windows"

Minä: "Mmm, yeah..." (ja häivyin kassalta...)

Ollaa just mietitty et ei oo nähty suomalaisia pitkään aikaan, nii tsädäääm tänää heti kolme kipaletta! :D Ku lennettii Tukholmasta Bangkokkii nii samassa koneessa oli Matias, joka oli menossa kans Sydneyy (ja oli myös ollu Kalajoella kesätöissä, wtf.), nii nähtii sama tyyppi myöhemmin Sydneyssä baarissa. No tänää kuukausi myöhemmin tää tyyppi käveli meitä vastaan kadulla täällä Gold Coastilla. :D Small world. Janikan kaa jatkettii ruokakauppaa ja ku tutkailtii porkkanoiden kilohintoja nii vierestä alko kuulua suomea, ja ku käännyttii ympäri nii kaks tyttöö siinä oli yhtä yllättyneen näkösinä ku meki. :D Sovittii et treffataa perjantaina ja lähettäs porukalla ulos. Okei, ylitetää itsemme, toinen viikonloppu putkee ku lähtää ulos, oh my...Tolla samaisella reissulla käytii metsästää mulle myös urheilushortsit ku tänää aamulla totesin et polvimittaset mustat trikoot on liian kuumat lenkille jo tässä vaiheessa. :D Ja mitä löydettiinkää, urheiluvaatteiden Victoria's Secret (alusvaatteista siis hullaannun aina VS:llä ihan täysin, nii tää oli vastaava urheiluvaatteille), Lorna Jane. Onneks rinkkaan ei mahdu enempää vaatteita niin en voinu ostaa ku ne shortsit. Ja myyjä tunnisti aksentista heti et ollaa pohjoismaalaisia, huh. :'D Käytii myös ostaa kasvoille tarkotettua aurinkorasvaa, ku iho alkaa näyttää siltä et käytetää vähä turhan paksuja mömmöjä siihen (ruokavaliollahan ei oo osuutta asiaan).

Eilen sunnuntaina meillä oli kunnon syö mitä haluat -mättöpäivä ja tänää alko taas terveellinen elämä. Ilmeisesti minussa on edellee mun sisäinen urheilija jossain syvällä piilossa, tai sit tää mun uus elämänasenne huoku musta, ku aamulla naama punasena hölkkäsin mun 1km/h vauhdilla pitkin rantatietä, nii joku Mr. Urheilu on mun elämä lihaskimpale juoksi mua vastaan ja nosti mulle kättä. 

Niinkö ehkä huomaatte nii kuvien otto on vähän jääny... Pitää koittaa tsempata taas,  jotenki tähän maisemaan on niin turtunu ja oottaa vaa et pääsee "taas" reissaan. :D Mut hengissä ollaan ja nyt voisin jatkaa Candy Crushia tai alkaa kattoo X-factorii. Moimoi ♥

Wild nights in Byron Bay

Mitä me on tällä viikolla tehty? Hmmm, no otettu aurinkoa. Ja no ehkä vähä jopa jotain muutakin. Keskiviikkona ku päästiin Byroniin, tänne pieneen hippikylään meren rannalle, nii ooteltii keskustassa hetken aikaa et hosellilta tullaa minibussilla hakeen meitä. Hostellilla meitä ootti kuuden hengen mixed dormissa neljä tyttöö, kolme brittiä ja yks irkku. Brittitytöt oli vaihdossa Melbournen yliopistossa ja viettämässä springbreakkiä täällä, ja tää irkkutyttö taas oli maailmanympärysmatkalla. :) Päätettii lähtee illalla katsastaa Byronin yöelämää, alkuilta oltii hostellilla noiden brittityttöjen kaa, mut ku lähettii liikkeelle nii päädyttii Janikan kaa Woody's nimisee pubii, jossa pari paikallista haasto meidät biljardipeliin, ja minusta paljastu luonnonlahjakkuus, oujee. Mulla ilmeisesti joku mummovaihe menossa, ku lähin taas hostellille jo puoli yhdeltä... :D

Torstaina otettiin aurinkoa ja hengailtii hostellilla (armahdin Janikaa ku se kärsi tappokrapulasta). Ja kävin myös eka kerran uimassa täällä = kahlasin mereen, vettä vähä yli polvien ja aallot pyyhkäs mun yli. Ei muistaakseni tehty mitää erikoisempaa? Janika nukahti ysiltä ja minä taistelin yhteentoista asti, nukuttii sit vaihteeksi pitkät yöunet ja aamulla kymmeneltä herättii virkeinä aamulenkille. Tulin lenkiltä ja jäin oottelee Janikaa et mennää yhessä aamupalalle, siinä ku pelasin candy crushii nii en edes tajunnu ajankulua... Jossai vaiheessa Janika sit pyyhälsi huoneesee ja kysy oonko kattonu puhelinta. Ööö en? Oli muutama viesti tullu et neiti on eksyny, ja vika oli et se tulee bussilla takas. En kestä... Se oli menny kirjastoonki kysyy, et missä se on. XD Miten se tulee pärjään täällä yksin sitte ku lähen??

Iltapäivällä otettii hostellilta pyörät ja lähdettii niillä kohti Cape Byronia, siellä on siis majakka ja Australian itäisin piste. Meijän pyörät ei yllättäen ollu parhaat mahdolliset ja ylämäki oli ihan valtava, joten talutettii pyöriä puolet matkasta. Jälleen kerran, ku päästiin huipulle,  oli maisemat ihan mahtavat. Näistä meidän ulkoilu- ja aktiivipäivistä on tullu mun lemppareita. :D Mahtavat maisemat, vähä liikuntaa ja tehään jopa jotain järkevää. Paluumatka oli super easy, ku tultii vaa alamäkeen, hahaa. Rankan urheilusuorituksen jälkee simahdettii illalla taas jo kymmeneltä...

Lauantaina meille tuli uudet kämppikset, neljä brasilialaismiestä. Tykästyttii niihin heti, ku ne luuli et ollaan ausseja, koska puhuttii kuulemma niin hyvää englantia. Jeee kerranki näin! Meillä oli illaks taas villit suunnitelmat mennä ysin aikaan nukkuun, mut nää kämppikset pyys meitä tulla kuuntelee ku ne soittaa "olohuoneessa" brasilialaista musiikkia. Ja ei luoja, koko ilta oli ihan mahtava ja kämppikset ihan huippuja! Siellä oli myös muutama tyttö brasiliasta, ja yks niistä oli ihan mielettömän hyvä tanssii. Aina ku kappale vaihtu, nii niillä oli koreografiat lennosta valmiina vaikka pareittain. Soittimina niillä oli kitara, joku vahvistin ja pizzalaatikko. Tunnelma oli niiin mahtava, en oikeesti edes muista koska ois ollu noin huippu ilta viimeks, ja me tytöt oltii ihan vaa limsalinjalla. :) Aluks meitä oli noin kymmenen siinä ringissä, mut loppupeleissä meitä oli joku parikymmentä siellä, ku porukkaa alko tulla kuuntelee ja kattoo, et mitä oikeen tapahtuu. Lopuks pojat opetti mulle ja Janikalle vielä jotain niiden perinnetansseja, ja öhhhh olin niin huono. Mut hauskaa oli sekin! Tässä tultii vaa siihen tuloksee et Suomi on ooikeesti tosi tylsä maa, ja samalla aloin haaveilee Brasilian matkasta, hehhee. :D Sunnuntaina oli aika palata normaalielämään ja nukahdettiin kymmeneltä...

Tällä viikolla on ollu joku eläinten bongailu viikko. Keskiviikkona nähtii opossumi, ja toinen niistä meidän kamuista pyydystiki sen paidalla sen, ku minä huusin et mikä tuo on. :D Yks päivä rannalla mun selän alle tuli tsippailee minirapu, ja vessaan hyökkäs sudenkorento, joka on nyt tosiaa kolmatta päivää vessan ikkunassa, ja jäi majailee sinne edelleen. Cape Byronilla nähtiin valas, ja lauantaina ku oltii rannalla, tuli delfiinejä ihan siihen rantaveteen! Ylläri et noista tylsimmistä elukoista saatiin vaan näpsittyä kuvat. Mut yhyy, missä on kengut ja koalat? :( Voin vannoa et en lähe kotii ennen ku oon nähny niitä.

Päästiin just perille Gold Coastille Southportiin, ja meidän hostelli vaikuttaa tosi aneemiselta. Samoin ku koko tää kaupunginosa, joka kyllä ehkä johtuu siitä et tänää on  Labour Day, kaikki kaupatki on kii (ja tätähän ei etukäteen tajuttu joten kaurapuurolla eletään). Tällä viikolla pitäs alottaa töidenhaku, käytännössä on päätetty et meillä oon tää viikko aikaa löytää töitä, tai farmi kutsuu... Pystyttäs nimittäin olee töissä vaa joulukuun alkuu, sitte alkaa taas reissaus. Mut kattoo nyt miten onnistuu tää homma. :D Nyt taidetaa lähtä vielä iltalenkille tonne kuolleeseen kylään. Toivottavasti oon ens kerralla taas töissäkäyvä ihminen ku tänne kirjottelen. Wish me luck!

Matka jatkuu

Heissan, nyt taas tulee alkuviikon kuulumisia, vaikka mitää superspesiaalia ei ollakkaa tehty. Sunnuntaina hengailin hostellilla, kävin oopperatalolla räpsiin viimesiä kuvia, kyläilee tytöillä niiden hostellilla ja skypetin kotiin ja kavereille, sillävälin ku Janika oli treffeillä Paten kaa. Toisaalta oli ihan kiva lähtäkki Sydneystä ku huonekamuina oli vain Janika ja Pate, hahahah. :D No ei, tulee Pateaki ikävä, ja meijän hostellin vietnamilaisnaista. Se oli aina yhtäaikaa meijän kaa keittiössä ja välissä tiskaski meidän puolesta, hehh. :D Juliaa ja Emiliaa nähdään todennäkösesti seuraavan kerran joulun aikoihin, ne lähti nyt Uuten-Seelantiin ja jatkaa sieltä Melbourneen, ku me taas suunnataan pohjosemmaks. Mut onneks tyttöjä voi treffata sitte ihan Suomessakin! :)

Minä ja mun bestis liikennevaloissa lepuuttamassa hartioita :) ♥

Maanantaina leiriydyttiin päiväks rinkkojen kaa Hyde Parkiin ja ne hiton perhoset vainos mua sinnekki, ku oli jatkuvasti takertuneena mun vaatteisiin. Junalla sit lähdettiin iltapäivällä kohti lentokenttää. Tällä kertaa oli liput, oikee kenttä ja aikataulut kohillaa, junassa vaa huomattii yhtäkkiä et ollaa meijän pysäkillä jo. Äkkiä ylös ja YRITETÄÄN juosta rinkat kädessä siinä käytävällä. No, ylläri, juna kerkes jo lähtä ja jäätii vasta seuraavalla pysäkillä pois, mut onneks päästiin ilmatteeks takas domestic terminaliin. Ku vihdoin päästiin Brisbanessa meidän hostelliin, meijän huonekaverit oli jo nukkumassa, Janika lähti kattelee paikkoja ympäri hostellia, mun suunnitelmana oli mennä suihkun kautta nukkuun. Ku vihdoin pääsin kapuaan mun yläsänkyyn (jonne ei ollu portaita), tajusin et jätin valot päälle, mut en päässy enää alas sieltä sängystä, ilman et oisin rymissy lattialle ja herättäny ne muut. Ja jos oisin päässy alas, en ois päässy takas ylös pimeessä ilman et oisin potkimalla pahoinpidelly sen alasängyn asukin. Harvinaisen jännä ilta mulla siis. Sitte onneks se toinen tyttö heräs, ja meni laittaan puhelinta laturiin, totesin et tässä on mun tilaisuus, aloin nukkuu ja päätin et se toinen saa sammuttaa valot. Problem solved. Samalla myös Janika palas huoneesee, eli onneks en uhrannu itseäni tolle valjoen sammutus operaatiolle. Ja tosiaa, ne sängyt oli taas suunniteltu kääpiöille, mun varpaat puski päädystä läpi, jeee.

Näin me säästetää, meikkien ilmaisnäytteitä tavarataloista.

Tiistai kierreltiin ympäri Brisbanen keskustaa.  Tosi kiva kaupunki, jotenki paljo kotosampi ku Sydney. Ei tää silti yhtä kaunis ole, tai ei täällä oo yhtä paljo nähtävää, mut me viihdyttii ainaki hyvin.  :) Meidän hostelli oli tosi mukava, vähä harmittaa ku piti näin nopeeta lähtee sieltä. Eilen illalla mentii elokuviin, tiistaisin kuulemma halvemmat liput, vaan 10, 50 $, nii mentii kattoo Grown Ups 2, eli jo nimen perusteella meille oikeen sopiva. Ku mentiin sinne saliin, se oli ihan tyhjä, vaikka leffan alkuun oli enää muutama minuutti. No, minä alan räplään kameraa ja Janika juo siinä samalla sellasta hapollista jäähilejuomaa ja röyhtäilee... Yllättäen meijän taakse oli tullu istuun joku irkkupoika, joka vaa hajos, sitte Janika huomas sen, ja öööö minä nauroin tuolle suunnilleen koko elokuvan, en vaa saanu koottua itteäni. Se poikaki vaa saano meille et: "Ku kuulin sen ekan nii aattelin et voi luoja, toisesta aloin vaa nauraa..." Mut kyllä se onneks ihan normistikki meille sit puhu vielä, vaikka lähtiessäki vielä nauro meille. :'DD

Nyt haetaa jotain aamupalaa ja koitetaan selvittää monelta ja mistä meidän bussi Byroniin lähtee. Perus, meillä taas leiri keskellä kaupunkia.