Autoilua etelässä

Eka myönnetään et huijasin viime postauksessa, tai siis muistin väärin... Perjantain skyline gondolan jälkeen otettiin suunnaksi Milford Sounds, joka kartasta katottuna ei hirmukaukana ole, mut tiekartassa katottuna on kolmensadan kilsan päässä. Uuden-Seelannin luontoa ku ei oo turhaan tuhottu ylimääräsillä teillä, ja ehkä osasyynä myös ne vuoristot. Anyway, oltiin kuultu järvimaisemia kehuttavan ja Queenstownissaki tonne myytiin tosi paljon retkiä, nii päätettiin sit lähtee katsastaan kyseinen paikka. Ku päästiin perille,  ei viimesen sadan kilsan aikana ohitettu ainoatakaan taloa ja vastaantulijoitakaan ei pahemmin ollut. (Saatiin kuitenki ajaa tunnelista vuoren läpi!) Paikan päältä löyty satama veneretkiä varten, yks pubi/kahvila, hostelli ja työntekijöiden asuinalue ja that's it. Julkisen vessan vesihanatkaan ei toimineet joten pubin puolelle hampaiden pesuun. Käytiin hostellilta kyseleen jos saatas pientä maksua vastaan nukkua autossa siinä pihalla, ku edellinen parkki keskellä metsää ei saanut meitä kiljuun riemusta. Noh, 22$ per naama ois saanu pulittaa autossa nukkumisesta joten lopulta päädyttiin siis nukkuun sillan viereen.  Aamulla herättiin jälleen kerran sateiseen päivään, hetki mietittiin et lähdetäänkö heti pois vai maksetaanko sateisesta veneretkestä. Päädyttiin tolle retkelle kuitenkin ku sinne asti oli tultu. Ennen sitä kahviteltiin paikallisessa ilmasen wifin perässä,  joka paljastuki 2MBn suuruseks paketiks kympin ostosta vastaan. Säälittävän pieni ja turha tarjous, osaan jo minäki todeta. Äitin ja iskän mielenrauhan takia ostin kuitenki kuudella dollarilla 20MB nettiaikaa (sarjassa pirun kallis mennään edelleen), et ne tietää että jälleen kerran ollaan selvitty autossa nukutusta yöstä. Veneretki ois aurinkoisella säällä ollu ihan mahtava, mut ihan kivaks se osottautu huonosta säästäki huolimatta. Nähtiin monta vesiputousta ja lisää hylkeitä. Lisäks kahvia sai juoda niin paljon ku halus, yllättäen päätettiin juoda kokorahan edestä, mut viidennessä kupissa tuli ällötyspiste.

Iltapäivästä karistettiin, vähän katkeroituneena säästä, Milford Soundsin tomut jaloistamme ja otettiin suunta kohti saaren eteläkärkeä. Perillä meitä odotti kaupunki, jossa toimi netti ja oli iso markettikin, luxury. Tehtiin pitkä iltalenkki ja metsästettiin taas kauan yöpaikkaa.

Sunnuntaina päästiin taas big cityyn, Dunediniin ja siellä palloiltiin wifin perässä Starbucksissa ja mäkkärissä. Päätettiin illaks huristella Oamaruun kattoon pingviinejä! Nyt siis noustaan jo itärannikkoa ylöspäin kohti Chritchurchia. Paikan päällä käytiin ostaan illaksi liput pingviinien katteluun ku ne palaa kalastusretkeltä, ja lähdettiin käveleskeleen ympäri vanhaa kaupunkia. Tuli ihan Tallinnan vanhan kaupungin kadut mieleen. :) Nää pingut mitä mentiin kattoon, oli 25 senttisiä sinipingviinejä, ihan mielettömän söpöjä otuksia.  Kuvia niistä ei saanut räpsiä ettei salamavalon takia niiden näkö häiriinny. Ennen ton "näytöksen" alkua muutama pingu kuitenki jo rantautu kalliolle ku oli vielä valosaaki, niin minä ja muutama muu napattiin ilman salamaa muutama salakuva. Siinä tunnin aikana pingviinejä tuli useammassa parvessa yhteensä joku 150, oli hauskan näköstä ku ne yhtenä ryhmänä loikki aalloissa hirveellä vauhdilla siihen rantaan ja sitte taapersi ylös kalliota.

Pingviinien jälkeen meillä ei enää ollut mitään "must see" -juttuja, mut aikaa oli kuitenki kolme päivää. Päätettiin sit extempore lähtee käymään vielä Mt Cookilla, Uuden-Seelannin korkeimmalla vuorella, joka sijaitsee länsirannikolla samoissa vuoristoissa (kai) Franz Josefin kanssa,  mut ilmeisesti tietä ei suoraa sieltä länsilaidalta sinne edes mene. Suhteellisen suoraa tietä oli suurin osa matkasta nii nopsaa se kävi. Ja onneks lähdettiin tonne, oli nimittäin ehkä reissun parhaat maisemat tuolla!

Tiistai wifeiltiin mäkkärillä ja edettiin kohti Chritchurchia ja keskiviikko puolestaan oltiin sit Chritchurchissa. Okei ja ällöttävä tunnustus, jolla viimestään lunastetaan pumminimike meille; pestiin hiukset mäkkärin vessassa. Kyllä, minäkin tämän metrilettini. Keskiviikkoiltana palautettiin auto ja käveltiin kentälle, jäi harmittaan kyllä ku siinä pakkailun lomassa unohdettiin kattoo kilometrit mitä kerty. Chritchurchin kentällä sit meille ilmoitettiin et yöpyjille on varattu tietty alue, ja meille lyötiin rannekkeet käteen, et ollaan ylipäätään oikeutettuja yöpyyn siellä, ku aamuks oli lennot. Ku sitte mentiin tänne rajatulle alueelle,  nii valvoja tokas meille et tytöt ennenku asetutte siihen lattialle mukavasti, nii sanon et on sallittua istua vaan penkeillä. Hmmph. Viis dollaria maksamalla päästiin sit kuitenki Air loungeen, jossa oli pistorasiat ja säkkituolit, ja meidän yllätykseks myös kaks suomalaistyttöö. Aina hauskaa vaihtaa kuulumisia et miten toisilla on reissu menny,  ku kaikki lähes samassa pisteessä ollaan reissun alussa. :) Tällä reissulla on myös törmätty samoihin naamoihin useassa paikassa, pienet on nää backpacker piirit ja aikalailla samat kohteet taitaa porukalla olla mitä Uudessa-Seelannissa kierretään. Chritchurch-Sydney lento ei onneks ollu ihan täyteen buukattu nii saatiin kumpiki oikeen oma penkkirivi, mmm! Hyvin jaksettiin sit venailla kentällä 10 tuntia seuraavaa lentoa... :)

Uusi-Seelanti on ehdottomasti kaunein ja ainutlaatusin maa missä oon koskaan käyny, ja helposti voisin uskoa et voi myös sanoa missä tuun edes koskaan käymään. Pohjoissaarelta nostan ite esiin Rotoruan, lähellä oli Hobbiton ja Wai-o-tapu, mitkä omasta mielestäni oli tuolla ne parhaat paikat! Eteläsaari taas oli mun mielestä ehdottomasti kauniimpi ja siellä oli paljon enemmän nähtävää ja toi autonvuokraus osoittautu ihan loistojutuks. Sieltä mulla on kärjessä Kaikourassa delfiinien kaa uinti, maisemat Wanakan lähettyvillä, Queenstown ja toi Mt Cook. En voi mitään muuta ku lämpimästi suositella Uutta-Seelantia matkakohteena, toivottavasti muille vaan osuu vähän paremmat säät.  Meillä kolmen viikon aikana oli vissii 4 päivää et ei satanu. Tuo on oikeesti niin mahtava maa, et jokaisen pitäis päästä tonne vieraileen, niin monenlaista maisemaa on, et vois helposti uskoa kiertävänsä jotain maanosaa ku yhtä pikku maata. :) Ja ehdottomasti jos vaan on aikaa niin kannattaa kummalakin saarella käydä!

Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Amazing New Zealand

CHANRY?!? Arvatkaa naurettiinko :D

Hengissä ollaan ja mukavaa on ollut! Nyt koitan nopsaa mäkkärin wifillä kirjotella viimepäivien tekemisistä. :) Lauantaina ku selvittiin lennolta Aucklandiin, oltiin ihan superväsyneitä. Ite olin kuitenki muutaman tunnin yön aikana nukkunu, mut vaihteeks Janika ei ollu nukkunu ollenkaan... Taisteltiin kuitenki päivä väsymystä vastaan ja kierreltiin kaupunkia käveleskelemällä ympäriinsä. Samalla kaavalla meni myös sunnuntai. :D Ostettiin Uuden-Seelannin prepaid liittymät et saadaan netti käyttöön, ja et voidaan varailla bussimatkoja ja hostelleja aina matkanvarrella. :) Nyt kuitenki kirjottelen wifillä etten kuluta tota prepaidiä tähän, et se riittäs koko reissun ajaks. :D Aucklandista tykkäsin tosi paljon, se oli jotenki tosi kotosa kaupunki. Hirveesti en mitään matkavinkkejä sinne osaa antaa, ku meidän päivät meni vaa rennosti oleskellessa.

Maanantaiaamuna hypättiin bussiin ja matkattiin 4 tuntia Rotoruaan. Täällä bussimatkatki on ihania ku on niin mahtavat maisemat! Rotorua on rakennettu melkosen kuuman maaperän päälle ja siellä oikeesti haisee mädäntyneelle kananmunalle. :D Rotoruavisiitille oli suunnitelmissa Maori-ilta, Hobbitonissa vierailu (!!!) ja Wai-o-tapu visiitti, mut koska meidän matkabudjetti on rajallinen ja kaikki noista oli matkojen kanssa kivoja rahareikiä, nii jostain oli luovuttava. :( Päädyttiin sit jättään maori-ilta välistä ja sen sijaan suunnattiinki maanantai-iltapäivästä Rainbow Springs Wild Life -parkiin, tarkemmin sanottuna lintu/lisko/kalapuistoon jonka pointtina meillä oli tietty nähdä Kiwi-lintuja. :) Ihan kiva paikka, ei välttämättä mikään must see -place, mutta suht. edullinen vaihtoehto kummiskin. :) Kiwi-lintuja nähtiin vaan yks, ku muut oli nukkumassa. :(

Janika, also known as a hobbit...

Tiistaina oli sitten päivä, jota olin oottanu aika innokkaasti; nimittäin se Hobbiton! Oltiin varattu Hobbitonin nettisivuilta liput ja bussikyyditys jo valmiiks, tosiaan tää paikka sijaitsee Matamatan lähettyvillä, eli noin tunnin ajomatkan päässä Rotoruasta, missä siis majotuttiin. Jälleen kerran bussimatkan maisemat oli ihan mahtavat. Kun päästiin Hobbitoniin oltiin me Janikan kaa kumpiki ihan intona kokoajan, oli mahtavaa nähdä niitä kuvauspaikkoja ja rakennuksia,  ja kuulla miten leffoja on kuvattu ja kuinka paljo työtä yhden yksittäisen kohtauksen eteenki on jouduttu tekeen. Ollaan parin viime kuukauden aikana totuttu siihen, et aasialaiset on aina kameroidensa kans törkeesti hyppimässä kaikkien edessä, mut tuolla ne oli nyt positiivinen yllätys. Toisinku minä, Janika ja 4 ruotsalaistyttöö, me rynnittiin kameroiden kans ekana näpsiin kuvat ja varmistettiin et niitä tuli otettua tarpeeks paljon. Skandinaavia jyrää! Meitä ei tosiaan kielletty kuvaamasta tai julkaisemasta kuvia, niinku joskus on varmaan ollut... Mut veikkailtiin et se on voinu johtuu siitä, et tuolla oli myös Hobittia varten rakennettu jotain, et ne ei sit vuoda nettiin ennen elokuvaa, ku ilmeisen tarkkoja ne on aina ollu noissa, ku kuunneltiin juttuja Taru sormusten herrasta -kuvauasten ajalta; sillon siitä ei saanut edes lentää yli, muutama tyyppi oliki tän takia menettäny lentolupansakin...  Ohjatun kierroksen lopuks mentiin drinkeille (olut tai siideri) Green Dragon pubiin, juomat kuulu kaikille hintaan. Vaikken oluenjuoja yhtään ookkaan, nii uskaltauduin maistaan paikallista erikoisuutta Gingerbeeriä, ja ei vitsit et se oli hyvää! Ei mun varmaan enempää auta tästäkään höpistä, kuvat kertoo taas paremmin. :) Harmittaa vaan ku ei näitä mitään juttuja voi täydellisesti kuvata millään valokuvilla tai sanoilla...

Devil's bath

Hobittilan jälkeen lähdettiin sit Wai-o-tapuun, jossa oli tehty kävelyreitti erilaisten luonnonilmiöiden ympärille. Niinku mainitsin niin Rotorua on rakennettu kuumalle maaperälle ja tuolla wai-o-tapussa olikin sitte mm. kraattereita, geysir, muta-allas joka kupli/kiehu, kuumialähteitä ja puita jotka oli vähän vinksalleen kasvaneita. Harmi vaan et se geysir purkaantuu aina aamusin, ja meillä ei enää aamureissulle ollu aikaa. Ja tää mädänkananmunan haju sit about kymmenkertastu sitte siellä. :D Paluumatkalla meidän "private"kuski sit sano et meillä on vielä aikaa ennen ku muita tulee kyytii et voidaan käydä parinkymmenen minuutin kävelyretki Rainbow Mountainilla, et siellä on ihan kiva järvi. Käytiin Janikan kaa sit rämpimässä vuoristopolkua vielä siellä, ja se järvi oli ihan mielettömän nätti! Se oli kans joku kraatterijärvi kallioiseinämien keskellä, mut vesi oli sellasta turkoosin ja mintunvihreen sekotusta.

Niinku voitte näistä kuvista ja teksteistä päätellä,  nii ihan mielettömiä juttuja on nähty viimepäivien aikana ja lisää on luvassa! Tänää tultiin bussilla Taupoon, mut siitä voisin kertoo sitte ens kerralla, et saan nyt tämän tekstin julkastua wifin voimin. :D