Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.

Still alive

Netti ei oikeen täällä Uuden-Seelannin päädyssä meinaa toimia, ku autolla vedetään tuolla vuoristoissa metsän keskellä, mäkkärin wifiäkää ei mäy mailla eikä halmeilla, nii ei oo tabletillakaan päässy tänne kirjotteleen... Mut tässä nyt tällanen pikamoikkaus, auto edelleen ehjänä ja toisella laidalla eteläsaarta ollaan! Kirjottelen viimestään sit ausseista taas ku on netti käytössä! :)

Autopunkkaajat kävi tänään syväjäädyttään aivot, ja peseen hiukset järvessä. 

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Dementiaa pukkaa

Kauheeta, tuntuu jo nyt etten edes muista mitä on viimepäivinä tehty! Tää blogi on kyllä ilmeisen hyvä juttu mulle, nii muistan ehkä vielä ens vuonnaki jotain tästä reissusta. :) Tosiaan, jätin mun job trialin sitte kuitenki väliin. Ehkä parempi et en pelkkää yötyötä itelle ota, äitiki mulle sano et lähin näkee maailmaa ja sit nukkusin päivät. Mulla tosiaan oli suunnitelma, unta pari tuntia ennen töitä ja pidemmät unet töiden jälkeen. Jep, kuulostaa ihan hyvältä, mut ku aloin miettii miten tää asia mun kohdalla toimis näillä mun unenlahjoilla: ei unta ennen töitä, kotona aamu kahdeksalta, nukahdan todennäkösesti yhdeksän jälkeen ja heräisin öööö, illalla kuuden jälkeen? :D Jos noin eläisin nii palaisin Suomeen varmaa valkosempana ku lähin, eikä sen nyt niin kuulu mennä. ;D Lauantaina meillä vaihtu kämppis, saksalaistyttö lähti ja tilalle tuli itävaltalainen tyttö, joka oli kolmen kuukauden reissulla täällä. Illalla lähdettiin taas vaihteeksi elokuviin, leffaseuraa saatiin kämppiksestä ja hollantilaispojasta ja noh, koska Janikan kaa on viimeaikoina kulutettu noita leffateatterin penkkejä suht usein oli meidän valikoima vähän rajattu. :D Päädyttiin sit kattoon The Family, ihan katottava, mut ei mitenkää sen kummempi. Ainiin, ja oli tosi pilvistä, niin ei sitte päästykkää rannalle... Käytiin  vaan pyörähtään kirjastossa ja hommattiin netin syövereistä pitkä litania Queenslandin alueella olevien farmien puhelinnumeroita.

Sunnuntaina oli hostellilla tosiaa ranskalaispoikien järkkäämä bbq, joka alko jo klo 12, niin ei sit sillonkaa selvitty rannalle. Mut ei luoja et oli hyvää ruokaa! Hodareita, hamppareita, pihviä ja kasviksia, mmm. En oikeesti enää muista, et mitä muuta tehtiin sillon??

Maanantaina checkattiin ittemme ulos ja siirryttii Islander resortiin Surfers Paradiseen. Oltiin varattu 8 hengen mixed dorm, ja saatiin 4 hengen female dorm. Täällä huoneessa on myös tv, oma jääkaappi ja oma vessa, luksusta!!! Päästiin myös vihdoin ja viimein rannalle, ja siellä meniki sit neljään asti. Hostellilla meitä ootti uudet kämppikset, tanskalaistytöt, jotka on ihan huippumukavia. Ollaan kyllä tähän asti oltu aika onnekkaita huonekavereiden suhteen. :) Janikalle oli tullu kutsu myös ööö työtapaamiseen. Sille ilmotettiin jo, et se saa työn ja pitäs tulla keskusteleen työstä Hungry jack'sin eteen. Jep, epäilyttävää. Minä lähin salapoliisina lähistölle hiippaileen, mut koska ukkoa ei alkanu kuulua Janika laitto viestin et se on sovitussa paikassa. Vastaus viestiin oli, et ei pääse siihen, tulisko Hard rock cafen luo, joka tosiaan on 50 metrin päässä samalla kadulla. Janika laitto sit et kerroppa jotain siitä työstä, jonka siis piti olla tarjoilija. Vastaus oli et sori, liian paljo liikennettä (jeeeep, autoja pyöreet nolla liikenteessä sillä hetkellä siinä ympäristössä), mut normaali hieronnasta Janika sais 20$ tunnilta. Ai ku houkuttelevaa, hyvin äkkiä lähettiinki takas hostellille, jossa koomattiinki loppuilta ja katottii x-factoria. Ahhhh, tv. <3

Tiistai. Öööö. Joo, aaamulla soitettiin 40 numeroa läpi, jos ois farmityötä tarjolla ja nothing. Sit soitettii vielä yhtee hostelliin, joka hommaa asukkaille farmityötä, nii sieltä sanottii et marraskuun alussa voi olla jotain, et ne laittaa meidät jonotuslistalle. Sit mentiin  vielä pyörähtään rannalla ja moikkaan itävaltalaista ex-huonekamua hetkeks. Iltapäivästä oli taas luvassa citysuunnistusta, ku meidän pankkikortit oli tullu Southportin Commonwealth Bankiin, ja koska säästetään rahaa niin ei otettu bussia. Kävelyhän ois ollu piece of cake, suoraa tietä, mutta koska tänne rakennetaa just ratikkalinjoja, koko kaupunki on ku pommin jäljiltä + siihen päälle et täällä on parin viikon päästä jotku rallikisat (?), nii täällä on teitä suljettuna. Muutaman mutkan kautta päästii kuitenki perille ja oltii pankissa just ennen kiinnimenoa ja saatii kortit, jeee. Päätettii mennä vielä hetkeks kirjastoon dataileen, ku se siinä lähellä kuitenki oli, ja päädyttiin kattoon lentoja, ja varaan lennot, Uuteen-Seelantiin nimittäin. Marraskuun lopulla lähdetään sit kolmeks viikoksi sinne reissaan, en jaksa enää oottaa, lasken jo päiviä, parin viikon päästä varmaan tunteja lähtöön... Kun lähdettii käveleen takas, oli jo pimeetä ja meidän piti kävellä puiston läpi. No problem siihen asti ku meijän ympärillä lenteli lepakoita kokoajan, ihan meidän yläpuolelta.  Nyt ainaki tiietään minne ei suunnata iltalenkille. Illan ohjelmana oli sitten vuorossa Australian tanssii tähtien kanssa. :D Mulle ilmesty jalkoihin ihan jäätävät aurinkoihottumat, nyt sitte varmaan pitää pari päivää pysyä taas pois rannalta.

Keskiviikko. Oikeesti, tää oli eilen ja mulla lyö tyhjää päivän osalta? Oltiin kai vaan hostellilla? Ja käytii kaupassa? Illalla lähdettii baarikierrokselle tanskalaistyttöjen kans, oltii ostettu 30$ joku valmis kierros, mihin kuulu ruokaa ja juomaa ja sama setti kuuluu sit vielä perjantaille tai lauantaille. Kierros alko jo 18.30, mut me ooltii tyylikkäästi myöhässä ja paikalla joskus seittemän ja puoli kaheksan välillä. Meillä kaikilla iski väsy ja raahauduttiin kotiin jo puoli kakstoista... Oon hirvee partyanimal nykyisin... Yks baari minne mentiin, niin vessat oli ylihienot, pönttö mm vetastiin kosketusnäytöllä ja tarjoilijat oli korsetissa ja alushousuissa. Mut joo anyway, mukavaa oli ja viikonloppuna uusiks!

Nyt oottelen et kuumin hetki päivästä menee ohi, tai polttavin, en tiiä, ja uskaltaudun sit ehkä  raahautuu tyttöjen perään altaalle. :)

Wild nights in Byron Bay

Mitä me on tällä viikolla tehty? Hmmm, no otettu aurinkoa. Ja no ehkä vähä jopa jotain muutakin. Keskiviikkona ku päästiin Byroniin, tänne pieneen hippikylään meren rannalle, nii ooteltii keskustassa hetken aikaa et hosellilta tullaa minibussilla hakeen meitä. Hostellilla meitä ootti kuuden hengen mixed dormissa neljä tyttöö, kolme brittiä ja yks irkku. Brittitytöt oli vaihdossa Melbournen yliopistossa ja viettämässä springbreakkiä täällä, ja tää irkkutyttö taas oli maailmanympärysmatkalla. :) Päätettii lähtee illalla katsastaa Byronin yöelämää, alkuilta oltii hostellilla noiden brittityttöjen kaa, mut ku lähettii liikkeelle nii päädyttii Janikan kaa Woody's nimisee pubii, jossa pari paikallista haasto meidät biljardipeliin, ja minusta paljastu luonnonlahjakkuus, oujee. Mulla ilmeisesti joku mummovaihe menossa, ku lähin taas hostellille jo puoli yhdeltä... :D

Torstaina otettiin aurinkoa ja hengailtii hostellilla (armahdin Janikaa ku se kärsi tappokrapulasta). Ja kävin myös eka kerran uimassa täällä = kahlasin mereen, vettä vähä yli polvien ja aallot pyyhkäs mun yli. Ei muistaakseni tehty mitää erikoisempaa? Janika nukahti ysiltä ja minä taistelin yhteentoista asti, nukuttii sit vaihteeksi pitkät yöunet ja aamulla kymmeneltä herättii virkeinä aamulenkille. Tulin lenkiltä ja jäin oottelee Janikaa et mennää yhessä aamupalalle, siinä ku pelasin candy crushii nii en edes tajunnu ajankulua... Jossai vaiheessa Janika sit pyyhälsi huoneesee ja kysy oonko kattonu puhelinta. Ööö en? Oli muutama viesti tullu et neiti on eksyny, ja vika oli et se tulee bussilla takas. En kestä... Se oli menny kirjastoonki kysyy, et missä se on. XD Miten se tulee pärjään täällä yksin sitte ku lähen??

Iltapäivällä otettii hostellilta pyörät ja lähdettii niillä kohti Cape Byronia, siellä on siis majakka ja Australian itäisin piste. Meijän pyörät ei yllättäen ollu parhaat mahdolliset ja ylämäki oli ihan valtava, joten talutettii pyöriä puolet matkasta. Jälleen kerran, ku päästiin huipulle,  oli maisemat ihan mahtavat. Näistä meidän ulkoilu- ja aktiivipäivistä on tullu mun lemppareita. :D Mahtavat maisemat, vähä liikuntaa ja tehään jopa jotain järkevää. Paluumatka oli super easy, ku tultii vaa alamäkeen, hahaa. Rankan urheilusuorituksen jälkee simahdettii illalla taas jo kymmeneltä...

Lauantaina meille tuli uudet kämppikset, neljä brasilialaismiestä. Tykästyttii niihin heti, ku ne luuli et ollaan ausseja, koska puhuttii kuulemma niin hyvää englantia. Jeee kerranki näin! Meillä oli illaks taas villit suunnitelmat mennä ysin aikaan nukkuun, mut nää kämppikset pyys meitä tulla kuuntelee ku ne soittaa "olohuoneessa" brasilialaista musiikkia. Ja ei luoja, koko ilta oli ihan mahtava ja kämppikset ihan huippuja! Siellä oli myös muutama tyttö brasiliasta, ja yks niistä oli ihan mielettömän hyvä tanssii. Aina ku kappale vaihtu, nii niillä oli koreografiat lennosta valmiina vaikka pareittain. Soittimina niillä oli kitara, joku vahvistin ja pizzalaatikko. Tunnelma oli niiin mahtava, en oikeesti edes muista koska ois ollu noin huippu ilta viimeks, ja me tytöt oltii ihan vaa limsalinjalla. :) Aluks meitä oli noin kymmenen siinä ringissä, mut loppupeleissä meitä oli joku parikymmentä siellä, ku porukkaa alko tulla kuuntelee ja kattoo, et mitä oikeen tapahtuu. Lopuks pojat opetti mulle ja Janikalle vielä jotain niiden perinnetansseja, ja öhhhh olin niin huono. Mut hauskaa oli sekin! Tässä tultii vaa siihen tuloksee et Suomi on ooikeesti tosi tylsä maa, ja samalla aloin haaveilee Brasilian matkasta, hehhee. :D Sunnuntaina oli aika palata normaalielämään ja nukahdettiin kymmeneltä...

Tällä viikolla on ollu joku eläinten bongailu viikko. Keskiviikkona nähtii opossumi, ja toinen niistä meidän kamuista pyydystiki sen paidalla sen, ku minä huusin et mikä tuo on. :D Yks päivä rannalla mun selän alle tuli tsippailee minirapu, ja vessaan hyökkäs sudenkorento, joka on nyt tosiaa kolmatta päivää vessan ikkunassa, ja jäi majailee sinne edelleen. Cape Byronilla nähtiin valas, ja lauantaina ku oltii rannalla, tuli delfiinejä ihan siihen rantaveteen! Ylläri et noista tylsimmistä elukoista saatiin vaan näpsittyä kuvat. Mut yhyy, missä on kengut ja koalat? :( Voin vannoa et en lähe kotii ennen ku oon nähny niitä.

Päästiin just perille Gold Coastille Southportiin, ja meidän hostelli vaikuttaa tosi aneemiselta. Samoin ku koko tää kaupunginosa, joka kyllä ehkä johtuu siitä et tänää on  Labour Day, kaikki kaupatki on kii (ja tätähän ei etukäteen tajuttu joten kaurapuurolla eletään). Tällä viikolla pitäs alottaa töidenhaku, käytännössä on päätetty et meillä oon tää viikko aikaa löytää töitä, tai farmi kutsuu... Pystyttäs nimittäin olee töissä vaa joulukuun alkuu, sitte alkaa taas reissaus. Mut kattoo nyt miten onnistuu tää homma. :D Nyt taidetaa lähtä vielä iltalenkille tonne kuolleeseen kylään. Toivottavasti oon ens kerralla taas töissäkäyvä ihminen ku tänne kirjottelen. Wish me luck!