Time to go

Singapore. Ylitti mun odotukset, oli paljo siistimpi paikka ku olin kuvitellu, vaikkei mulla hirveesti ennakko-odotuksia ko. maata/kaupunkia kohtaan ollukkaan. Tiistaina ku lensin Singaporeen, nii nähtii Emilian kaa jo heti kentällä ja siitä menttin sit metrolla ja taksilla meidän hostellille Chinatowniin. Todellisuudessahan metroasema oli hostellin vieressä, mut koska summassa mentiin vaa jostai ovesta ulos, päädyttiin aseman toisellelaidalle ja väsyneinä haluttiin vaa heti hostellille. Hostellin respasta kysyttii mitä kannattaa tehdä ja respatyttö merkkaski meille nähtävyyksiä sit karttaan sillain, et niitä riitti jokapäivälle. Illalla käytiin käveleen Clarke Quaylla

Keskiviikkona mentiin aamupalalle, paahtoleipää, hilloa ja peanut butteria, ja keittiöstä löytyi suomalainen, ylläri. Jere oli menossa Uuteen-Seelantiin vaihtoon ja sillä oli Singapore vaa välilasku paikkana. Niinpä lähettiin sit kolmestaan turisteileen kartan avulla. Käytii alhaalta ihastelee Marina Bay Sandsia, vieressä olevaa luksusostoskeskusta(kaikki brändit mitä tiedät tai oot ikää kuullu, löytyy sieltä), kipittään vähä Gardens by the Bayssä, mut sinnekki ois niihin joihinki puutarhoihin ollu parinkympin sisäänpääsy niin jäi välistä valitettavasti, maailmanpyörää kateltiin kauempaa ja the Merlionia käytiin tsiigaamassa ihan vierestä. Kuvia tuli räpsittyä, kerranki, ja kävelyretken aikana mun Balilta ostetut sandaalit hajos. (Ja tämähän nyt yllättää kaikki...) Käytii kiinalaisessa lounaalla ja tilattiin monta erilaista alkupalaa ja ruokaa, mm. sammakkoa, se ei oikeesti edes ollu pahaa, vaikka aluks epäilyttiki. Ton aamupäivän jälkee mentii Emilian kaa vielä shoppailee Orchard Roadille = ei päästy yhtä ostoskeskusta pidemmälle, koska siellä oli jo kaikki mahollinen. Saldona Emilialle yks hame ja mulle yks toppi. Varmaa eka ihmismäinen vaatekappale mitä ostin koko reissulla? Jalat oli jo ihan muusia ton jälkeen mut eiii, vielä pitää jatkaa. Marina Bay Sandsin huipulle valosan aikaan ja oottaa siellä pimeän tuloo, näkee hyvin koko kaupungim kumpaanki vuorokauden aikaan. Oltiin just pujuttu kuin helppo metrolla on liikkua nii sit kusahti koko homma ja oltiin Marina Bay Sandsissä ku oli pimeetä, räjähtäneen näkösenä kaikenlisäks. Tiedoks vielä et toi on joku ökyhotelli, onneks(harmi) ei päästy niihin oikeisii tiloihin, vaan sille katselutasannealueelle joka oli varattu meille köyhille, eli infinity poolia ei pääse kattelee muutakuin hotellin asukkaana. Ma

Torstaina aamukoomailun jälkeen Little Indiaan, missä ei kyllä ollut mitään, joten jatkettiin Arab Streetille. Se oliki jo kivempi paikka ja haahuilun jälkee syötii lounaaks jotain paikallisia sapuskoita. Hyvää oli! Testattiin myös jälkkäreitä, toi vihree rulla oli hyvää, limeks värjätty lettu, jossa sisällä kookosta ja siirappia. Toi pallero, joka kyllä näytti paremmalle, oli aika mielenkiintonen, se maistu raa'alle pizzataikinalle ja sisällä oli siirappia. Hmm. Ton meidän reissun aikana oli Julia ja Anetteki rantautunu meidän hsotellille, tosin Julia oli karannu jo turisteileen ja Anette-raukka oli vatsapöpön kohteena. Pakkailin kamat kasaan ja sitte olikin aika suunnata jo kentälle, Juliaa en kerinny nähä, mut onneks seki tulee jo Suomee.

Lennolla Singapore-Darwin nukuin katkonaisesti 30-60min, eli olin todellakin ruumis klo 4.30 ku kone laskeutu. Näytin oikeesti varmaa jotenki erityisen tyhmältä, koska ne kenttätyöntekijät kyseli multa tosityhmiä... Ei ne ennen oo maahantullessa kysyny ku tyylii missä majotun, kauan aijon olla siellä. Nyt sitte jotain kuulunymmäetämistestejä: onko sulla mukana lihaa? siemeniä? hedelmiä? Ei. Ei. Ei. Tykkäätkö banaaneista? Öö joo, mut ei mulla ole mukana niitä... Testas kuulemma vaan ymmärränkö sen puhetta. Vissii luuli etten osaa puhua englantia, ku tuota edeltäneessä kenkätenttauksessa erehdyin kutsumaan tennareita vaan Converseiksi ja tuolla miehellä ei siinä vaiheessa ollu mitään käryä mistä puhun, koska se luuli mun puhuvan saappaista. Olin varannu lennot sillee et lähen illalla Sydneyyn 00.45, ku aattelin et näänpähän Darwininki sitte, ku muuten sinne ei ois tullu/tulis mentyä. Ja tämä taas aiheutti hämmennystä niille työntekijöille, varsinki siinä vaiheessavku sanoin et lauantaina jatkan matkaa heti Sydneystäkin... Rinkan jätin päiväks kentälle säilytyslokeroon/kaappiin, eipä sekään onnistunu ilman ongelmia. Sen pysty maksaa vaa kortilla ja automaatti ei hyväksyny mun kortteja. Onneks olin sääluttävä näky/aussit on mukavia, tuli yks työntekijöistä maksaan sen mulle sen kortilla. Ja onneksi mulla oli aussikäteistä! Kentältä meni shuttle bus kaupunkiin mut lipunmyyjiä ei vielä ollu, ku seittemän jälkeen olin vihdoin lähössä kaupunkiin, niin sainpa sit perireppureissaajamaiseentyyliin hurauttaa sen matkan taksilla. Mulla ei ollu mitään käryä koko Darwinista ja aamulla ku googlailin, nii tajusin et se on oikeesti aika pieni paikka, ja ite Darwinissa ei välttämättä oo ihan älyttömästi mitään must see, must do -juttuja. Parinsadan kilsan päässä ois ollu mahtavan näkönen kansallispuisto mut no can do, Darwinissa pysytään. 

Löydä Darwinista vessa klo 8 aamulla, vaikeeta. Aukiolevien ostoskeskusten vessat on kiinni, kuten myös yks keskutan julkinen?! Onneks pitkän etsinnäm jälkeen rantaesplanadilta löytyi vessa. Putkeen mennyt aamu mulla. Ainii ja adapteri sanoi ittensä irti lennon jälkeen, viimesen Aussipäivän kunniaks, ku puhelimessaki oli akkua ruhtinaalliset 20%. Kävin pati kertaa kahvilla, samalla lataan puhelinta ku sain sen uuden adapterinki hommattua, kävelin pitkin esplanadia, makasin puistossa ja torkuin jopa jonku 10min ja sain ehkä imettyä viimesiä rusketuksia kroppaani siinä samalla. Ravasin myös eestaas kaupoissa hakemassa vielä viimesiä tuliaisia. Keskustassa ois ollu joku ihan siistinkuulonen krokotiili"puisto", mut koska budjetti, niin jätin sen väliin ja menin leffaan. Wolf Creek 2, elikkä tätä reppureissaaja-sarjamurhaaja -kuvioo. Hyi oli ahdistava, eka oli pelottavampi, toi oli vaa et halusin sen vaa loppuvan kokoajan ja pois sieltä teatterista. :DD Aamusen googletietoiskun aikana luin et tuolla on tosi kainiit auringonlaskut jotka näkee hyvin Mindil Beachilta, samalla ku kävin varaa liput lentokenttä shuttle busiin (ku bongasin toimiston), kysyin miten tonne pääsee, nii sain bussin numeron ja lähtöpaikan, ranta kuulemma n. 3km matkan päässä. Hyppäsin bussiin ja tuloksena se et istun siellä 50min, en tienny missä oli mun pysäkki, enkä nähny edes koko rantaa. Päätepysäkillä ei sitte auttanu ku lähtä takas paluubussilla. Kuski tuli vielä sanoo sinne bussiin kuskille et missä mut pitää jättää pois. XD Mulla vissii aivot narikassa, ku ei tarvi enää toimia navigaattorina Janikalle. :DD Vihdoin pääsin Mindil Beachille, missä mua odotti pilvinen auringonlasku, mut ihan nätti se oli silti ja oli kiva käydä vielä rannalla käppäileen. Löysin tieni takas bussipysäkille, takas kaupunkiin, shuttle busin toimistolle ja sitte vielä turvallisesti kentälle 21.30 eli Suomen aikaa klo 14.00, sopivasti Suomi-Ruotsi pelin alkuu. (Huomatkaa toi aikaero 7h30min, mikäsidea tossa puolessa tunnissa nyt on???) Yle areena vaan oli tukossa, enkä nähny peliä. Eikä se ollukkaa mun adapteri mikä oli rikki, vaa ei toiminu se uuskaan tuolla kentällä ja akkua 2%. Millähän sanalla tuota mun päivää oikeen kuvailis? xD

Koneeseen kuitenki selvisin, ja nukuin koko lennon! Nyt sit 12 tunnin odottelu täällä Sydneyn kentällä ennen 9 tunnin lentoa Honoluluun! Tunti enää jäljellä, eikä vielä oo ees tullu aika pitkäksi, Janikanki kaa tästä puhuttiin, et kuin outoo on ku tykätää hengailla lentokentillä... :D

Comeback Sydneyyn

Melbournen vikat päivät hengattiin vaa tyttöjen kans ja viimeseksi yöksi soluttauduttiin Saran ja Katjan huoneeseen nukkuun muutamaksi tunniksi ennen ku bussi kentälle lähti kello neljä yöllä. Hostellissa oli respa auki 24/7, nii meitä vähä jänskätti miten päästään rinkkojen kaa livahtaan karkuun huomaamatta ja et mitä tehään jos ne kysyy et: "checkaatteko ulos?" - "Joo, tavallaan" valikoitu parhaaksi vaihtoehdoksi. Onneks meidän ei sit tarvinu käyttää tuota...

Sydneyssä meitä tultiin hakee Central stationilta ku majottauduttiin Paten ja sen kämppisten luo muutamaks päiväks. Niillä oli oikeen mukava kuuden poitsun kimppakämppä Annandalessa, lähiö tai naapurusto tai mitä näitä sanoja onkaan, 20min päässä Sydneyn keskustassa. Kuulumistenvaihdon jälkeen suunnattiin Janikan kans keskustaa ja todettiin kumpiki, et rakastetaa Sydneyä. Nyt tää on vielä ihanempi ku ekalla kerralla ku tuntee paikat. Tähän kylläki pakko lisätä et Janika luulee tuntevansa. Tuo tyttö on niin hukassa KOKOAJAN! Vaikka se silmiä räpäyttämättä väittää että nyt tuntee reitin ja on 100% varma suunnasta. Kun jotkut (kaikki) mietti et miten minä selviän täällä ja Janika mun kans, nyt ihan oikeasti minä pääsen sanomaan, että en ihan oikeasti tiiä miten edes kuukauden päästä uskallan Janikan tänne jättää ja että miten se tulee selviään, ku viimeks eilen se hukkas ittensä kaupasta ulos tullessa, ku minä ootin toisella ovella...

Poikien lemmikki, Charlotte ja sen iltapala

Sunnuntaina lähdettiin poikien kans rannalle, ku ne halus näyttää meille jonku kivan beachin. Jossain vaiheessa matkaa määränpääksi vaihtu Manlybeach ku vänkäri oli gps:n kans yhtä hukassa ku Janika aamulenkillä. Mut Manlylle pääsyki kesti loppupeleissä lähes 2 tuntia. Kaikilla oli vessahätä ja pojat pysähty tienvarteen ja minä tein kuolemaa joka hiton töyssyssä ja mutkassa mistä vedettiin. Perillä ei sit heti näkyny vessaa ja pojat näki kai vaa tuskan ja paniikin meidän kasvoilla, nii ne huusi vaa et menkää metsää. Ja no öö, ei kahesti mietitty ku juostiin jonnekki walking trackille. Siellä meitä vastaan tuli lisko ja Janika luuli sitä käärmeeks, kumpiki sit kiljuttii ja muut luuli et tyyliin kuollaan, ehhh... Tämä oli taas vähintäänki kertomisen arvonen tarina. Mutta, Manly oli tosi nätti ranta, ja kerranki kunnon uimaranta. Tolla tarkotan siis et syveni samantien ja aallot ei ollu valtavia (niitä ei ollu), vaikka aalloissa hengailua rakastanki, mut oli kerranki kiva vaan pulikoida ilman, et meinaa niellä pari litraa merivettä tai et bikinit karkaa joka kolmas sekunti.

Maanantaina suunnattii Annandalesta keskustaan Kings Crossille hostelliin ja treffattiin iltapäivästä Iinaa,  joka bongattiin Chritchurchin lentokentältä, ja sen kahta kaveria. Illalla käytiin lenkillä oopperatalon liepeillä, ja kyllä se vaan on niin nätti iltasin ku on valaistuna. :) Sitten tiistai... Kirjasto, we are back! Siellä vietettiin useempi tunti, läheteltiin couchsurfing  pyyntöjä ja skypetin äitin kans. Illalla pukkas taas hirvee Suomiahdistus, mut whatsappisa tuli taas litania nii ihania juttuja, et muuttu taas mieli, onneksi. ♥ Koko päivän olin ku pikkulapsi jouluna, ku ootin vaan keskiviikkoa... Emilia ja Julia tuli nimittäin kans Sydneyyn! Mulla on ollu tyttöjä ihan hirvee ikävä ja ootin ku kuuta nousevaa et nähään taas. Tää on tosi hämmentävää ku ikävöin mun Ausseissa olevia kavereita ihan hulluna, mut varmaan johtuu siitä ku niiden näkeminen on oikeesti realistista, toisin ku Suomessa olevien ihmisten. Mun jutut oli illalla tasoa, jos meen nyt nukkuun nii aamu on nopeemmin.

Jengimme on koossa jälleen. ♥

Vihdoin se aamu koitti ja nähtiin Emilia, ja sen just pari tuntia aiemmin Australiaan saapunut kamu, Sari. Hetken päästä meidän seuraan tuli vielä Julia, ja tyttöjen kaveri Miisa, joka viettää täällä nyt lomaa aupairhommista Kiinassa. Siinä meillä oliki sitte oikeen oiva kopla kasassa illan rientoja varten! E ja S meni takas hostellille, minä, Julia ja Miisa sovittiin et nähdään Janika Colesissa kuhan se on käyny pankissa, mut ylkäripylläri, neiti meni ja eksy matkanvarrella. Alkuilta sit oltiin Emilian ja Sarin hostellilla, pelattiin juomapeliä, kerrankin mukana menossa oli pelikortit ja meikän vanha tuttuki oli tullu morottamaan; bilefiilis nimellä tunnetaan myös tämä toveri. Illan aikana käytii muutamassa baarissa ilmasen sisäänpääsyn ja juomien takia/toivossa.

Torstaiaamuna oli check out ja suunnistus meidän ekaan couchsurfing paikkaan. Iik! Sutherlandissa, 40min junamatkan päähän Sydneyn keskustasta on siis tää meidän majapaikka loppuajan, siis tiistaihin saakka. Kämppä on kiva ja erittäin siisti poikamiesboksiksi, sekä meidän hostherra vaikuttaa oikee mukavalta tyypiltä. Torstaina syötiin liikaa, ku häivyttiin takas keskustaan moikkaan tyttöjä ja illalla epäonnistuneesti käveltiin asemalta kämpille (joo tiedän, munki täydellinen navigointijärjestelmä joskus pettää) ja Gavin sai tulla hakeen meidät. Oltiin oikeella tiellä mut ei vaa tajuttu et tie jatkuu ison tien toisellekki puolen. Sit vielä ku Janika soitti Gavinille nii sillä loppu credit kesken puhelun. XD Neidot hädässä.

Se kuuluisa 30 sentin pehmis, on täällä siis jotain halpaa!

Perjantaina päätettii lähtee rannalle vaikka lupaski pilvistä, mut onneks mentiin, oliki tosi aurinkoista. Tällä kertaa rannaks valikoitui Coogee ja sen nurmialue. Tosi nätti ranta, ainoa ongelma oli teini-ikäset penikat jotka pelas jenkkifutista meidän vieressä kokoajan, kerran tuli pallo mun jalkaanki, murr. Rannan jälkeen oli nälkä, mentii sit piknikille Hyde Parkiin, patonkia, crackeraeja, tuorejuustoa, tsatsikia (oikeenkirjoitus?) ja valkosuklaa-macadamiakeksejä. Perfectoooo. Sit vielä mäkkärin jätskit jälkkäriks.

Lauantaina, vaikka oli aurinkoista päätettiin käyttää päivä hyödyks. Aamulla pestiin meidän löyhkäävät conssit ja lenkkarit (en tiiä kumpi on pahempi; se haju vai se et oikeesti edelleen käytettiin niitä), sit kirjastoon lähettää couchsurfing pyyntöjä ja päivittään blogia. (Julkastua ei kyllä saatu kumpikaan mitään) Tosin välillä tuli nälkä ja eksyttiin Grill'd healthy burgersiin syömään. Tuo tais olla jo parempaa ku Queenstownin Fergburger. Heaven. 

Sunday funday vietettiin parhaiden Julian ja Emilian kaa Coogee beachillä ja syvennettiin rusketustamme. Käytii Janikan kans myös tekee pikapulahdus aaltoihin. Oli kylmää, mut rakastan sitä veden väriä, ahh. Ja nyt se peninoiden jenkkifutispallo lensi mua päähän. Illalla J ja E lähti moikkaa niiden tanskakamuja, minä ja Janika otetaa kaikki ilo irti Hyde Parkista. Mentiin taas piknikille ja rankan rantapäivän jälkee Janika torkahti siihen nurmelle ku minä onnistuin wifillä kattoon youtubesta Putouksen pätkittynä. Käytiin vielä illalla Sutherlandissa vielä pitkällä kävelyllä. Kaikenkaikkiaan siis vallanmainio päivä, parasta seuraa, aurinkoa, hyvää ruokaa, vähä kulutin kaloreitaki ja kunnon naurut vielä päälle!

Maanantain ohjelma oli järkätä rinkat uudelleen ja hengata Julian ja Emilian kans. Mentiin puistoon taas piknikille ja siellä oli mies jonka housujen lyhyet lahkeet paljasti vähän liikaa. Bon appetit! Sit käytii hakee mulle ja Emilialle muistikortit puhelimiin ku jostain kumman syystä ne on vähän tukossa. Koitin myös metsästää halpoja ja aitoja Uggeja, tuloksetta. Olin vissii vedelly omia kuvitelmia niistä hinnoista aiemmin... Tuli taas aika sanoa moikat tytöille, mut onneks nähää J ja E vielä myöhemmin tän matkan aikana, maanosa kyllä vaan vaihtuu ennen sitä! Siitä ei tosin oo tietoo koska nähää yhtä aikaa kaikki neljä seuraavan kerran. Nyt vielä kirjastossa couchsurfing ilmotuksia ja kattoo vikan kerran oopperataloo ja yöksi kentälle/kentän ulkopuolelle.

Nyt ku ruuasta puhuttiin, nii kävin puntarilla keskiviikkona hostellilla ja tulos sai mut oikeesti sekasin. +11kg. HYI. Tollasen tuloksen saadakseen pitää olla jo tyhmä. Okei, se oli keskellä päivää ja parin juodun vesilitran jälkeen ja muutaman aterian, mut ei paljoo lohduta jos tuosta joku kilo tai kaks häippäsee. Suomessa alkaa sit niiiiin tiukka dieetti ja joka ikinen täällä tullut gramma häipyy. Aluks päätin et se alkaa samantien Suomessa, mut ehkä kuitenkin nautin Suomen ruoka- ja juoma (krhmm) antimista mun eka viikonloppuna.. Kattoo sitte ku oon siellä.

Loppuun vielä vinkki Australiaan matkaaville: Jos haluat välttää suomalaisia, älä jää Sydneyyn, tai vastaavaasti jos suomalaisten seura innostaa, tule Sydneyyn. On nyt muutaman päivän aikana nähty taas ihan älyttömästi suomalaisia, hostellissa, hostellin pihalla, kadulla, kaupassa, bussissa yms. Ja mainittakoon vielä et yhdellä oli samanlainen Haltin kaunis vihree rinkka ku meillä on, joten tän ansiosta kaikki tunnisti heti toisensa tai siis kotimaan. Ainii ja vielä Suomijuttuja; löydettiin Marimekon liike! Se on vieläpä Louis Vuittonin vieressä, eli ei ehkä edes mikään turha juttu.

Ens kerralla palailen toivottavasti huikeiden koralliriutta kuvien ja tarinoiden kera.