Lähtö Balilta: too hard to say goodbye, so lets pretend we will meet tomorrow

Tiistaiaamuna oli vuorossa retki Ubudiin, mut Janikalle oöi yön aikana iskeny joku vatsapöpö, niin se valitettavasti joutu jäädä hotellille. Niinpä suunnattiin retkelle Julian ja Anetten kans kolmistaan. Meidän lisäks retkellä oli yks kanadalainen nainen, eli melko private tour tuo oli. Ekana pysäkkinä meillä oli "kahvifarmi", meille kerrottiin ainesten kasvatuksesta ja lopuks saatiin maistella ihan törkeen hyviä kahveja, kaakaoita ja teitä(???).

Kofeiinilatauksen jälkeen mentiin syömään aamupalaa ravintolaan, josta oli mahtavat näkymät Kintamani tulivuorelle. Aamupalan jälkeen hypättiin pyörän selkään ja laskeuduttiin 30km alas vuoren rinnettä. Se laskuki oli yllättävän rankkaa mulle, koska pyörät oli pieniä, nii jouduin koko ajan pitään jalkoja koukussa ja jännittään niitä. Hmmph. Matkaan mahtui myös pari ihan järkyttävää ylämäkeä, ja tämä järjenjättiläinen oli valinnut kengiksi fläbärit. Hikiset jalat, ylämäki, työnnä pyörää, käytä fläbäreitä = ei onnistu. Jalat valu fläbistä kokoajan pois, joten meidän opas raahas toisessa ylämäessa mun pyörän, ahaha. Ja sitä hien määrää, mikä päivän aikana virtas...  Maisemat oli upeita, riisipeltoja, paikallisia kyliä ja pikkutemppeleitä joka puolella. Huonolta omatunnoltakaan ei vältytty, ku katto millasissa oloissa tuolla suurin osa porukasta elää, ja millasen materialismin ympärillä oma elämä pyörii ja kuin hyvin meillä ihan oikeasti on asiat Suomessa ja valitetaan sitte vielä niistäkin. Ihan hyvä välillä havahtua tuommoseenki, vaikka mun kulutustavat nyt varmaan kaikestahuolimatta pysyykin entisellään... Ton urakan jälkeen meillä oli lounas paikallisen perheen kodissa, ja ruoka oli ihan tajuttoman hyvää: lihavartaita, riisiä, pähkinä- ja sweetchilikastiketta, vihanneksia, tofua ja olikohan muuta...

Lounaan jälkeen oli vuorossa visiitti apinametsään, mikä oli ihan sikasiisti paikka. Apinat tuli olkapäille hengaileen, ja niille sai syöttää banaaneja. Vikkeliä varkaita nuo myös on. Avonaisista taskuista lähtee tavara hyvin nopeaa, samoin ku aurinkolasit on haluttuatavaraa, yks apinavoro onnistu viemään korviksenki Julian korvasta. Sit se vielä  oikeen tuli kiusaan Juliaa sillä, ku söi sitä Julian edessä ja laitto varpaisiin yms., ei vissiin ollu eka kerta ku vei turistilta jotain. :D Lopuks käytiin vielä vieraileen temppelissä, joka oliki melkoinen pettymys ja viihdyttiin siellä vaan joku viis minuuttia. Ku päästiin takas Kutalle, oli Emilia palannu Gileiltä ja niinpä lähettiin ulos viidestään.

Ms Yanika, Ms Amelia & MRS Melisha. Moi äiti, menin naimisiin!

Perjantaina ystävänpäivä, J ja A lähti Gileille, eli oltiin Emilian ja Janikan kaa taas kolmistaan. Käytii ostoskeskuksessa ja illalla lähdettiin ulos. Vodkacolaa hotellilla ja pikkubaarissa ne tujut drinkit eli hurrikaanit ja homma lähti taas lapasesta. Ylläri.

Lauantaina krapuloinnin jälkeen Emilia lähti Kuala Lumpuriin ja jäätiin Janikan kaa kahestaan. Sunnuntai meni tekemättä oikeen mitään järkevää. Koitettiin kyllä mennä kattoon auringonlaskua, mutta oli taas niin pilvistä ettei näkyny mitään. Joku mies kävi vaan istuun mun vieressä ja sen kaveri otti kuvan, vaikka katoin vaan muualle, ok? En oo edes blondi, mut ilmeisesti länsimaalaisuus riittää turistihelvetti Kutassa nähtävyydeks. :D

Maanantaina Janikan vatsapöpö ei ollu vieläkään hellittäny. (Meijän ajatus oli ollu et vodka tappaa bakteerit, nii Janika pysty juoda) Jouduttiin siis soittaan lääkäri hotellille. Lääkärikäynti kuulemma maksaa 900 000 idr. Lääkäri sit saapu, ne pisti Janikalle jonku piikin ja anto antibiootteja ja vitamiineja ja laskun. Laskun joka oli 5 100 000 idr, elikkä semmoset 300 euroa. Se hiton piikki oli maksanu vajaat kolme milliä... No yllättäen meillä ei tuommosta summaa ollu käteisenä, nii Janika lähti automaatille. Kohta se tulee itkien takas et automaatti imas sen kortin. Lääkärit lupas et ne tulee myöhemmin hakeen rahoja, ku sanottiin et voidaa nostaa ne mun kortilla. Janika sit siirsi srn viimeset rahat 300e mun tilille ja lähdin nostaan niitä. Kävin neljällä eri automaatilla, mikään ei anna mulle rahaa. Meen hotellille ja melkee heti lääkärit tulee hakee niitä rahoja. Öö meillä ei ole niitä. Ne alko vaatiin Janikan passia, et se ei voi poistia maasta, mut ne onneks anto sitte aikaa kuitenki tiistaiaamuun asti. Meillä oli jo kauhukuvat et joudutaa tekee maastapako, eikä vaa enää ikinä tulla takas Indoihin. xD Mut luojan kiitos, se Janikan kortin imassu masiina anto mun sit myöhemmin nostaa rahaa. Koska Janika ei menny labrakokeisii nii summa pieneni vielä jonku 700 000 idr, nii J:lle jäi vielä vähän cashiakin ja nyt se voi vapaasti poistua maasta. Illalla urakoin ja pakkasin rinkan. Tiiättekö ku urheilusuoritukset hrlpottuu kerta kerralta ja lähes kaikessa aina kehityt, mut rinkan pakkaus täyttä paskaa joka kerta ja aina vaan pahenee. Mut selvisin siitäkin.

Aamulla hipsein aamupalalle ja sit pitiki sanoa moikat Janikalle. Ei sitä vielä tajua, ja oltiin vaan sillee et kohta nähään taas, ettei tuo mee hirveeks rääkymiseks. Vielä ei oo päässy itku, mut siinä vaiheessa varmaan oikeesti aukeaa kyynelkanavat, ku ihan oikeesti tajuan, että 23 yhessä matkustetun viikon jälkeen, mulla ei ihan oikeasti oo mitään hajua millon tuun näkeen Janikan seuraavan kerran. Onko se kolmen kuukauden, puolen vuoden vai yhden ja puolen vuoden päästä. Hyi, kuulostaa ihan hirveeltä. Meistä kumpiki odotti, ja kaikki muut myös, et tultas tappeleen ihan hirveesti. Koko reissun saldona on se känniriita Perthissä, mikä on mun mielestä aika hyvin ottaen huomioo  et on oltu lähes kokoajan yhessä vuorokauden ympäri, välissä kumpiki aina muutaman tunnin jossain omilla teillään. Janika sai Bundabergistä onneksi jo farmipaikan, minne se suuntaa kuham huomenillalla lähtee Balilta, niin ei tarvi huolehtia miten se pärjää, kuhan se löytää ekaks perille sinne workinghostelliin. Nyt oottelen Denpasarin kentällä lentoa Singaporeen, jonne Emiliakin onneks tulee, nii en kerkee liikaa yksinäisyydessä alkaa ikävöimään Janikaa. :D

Balitransport, yes, yes!

Maanantaina 3.2 ku tultiin Balille ja Denpasarin kentältä selvittiin Kutalle meidän hotelliin, lähettiin samantien check inin jälkeen metsästään jotain ruokapaikkaa. Ku lähetään lampsiin pitkin katua, kuulen vaan ku Janika sanoo:" Mitä vv....?!?!" nostan katsettani ja meitä vastapäätä seisoo kaks poikaa joilla on vähintään yhtä ääliöt ilmeet ku meilläki. Meidän Gold Coast kämppäajan ruotsalaiset seinänaapurit, joihin ei oo pidetty mitään yhteyttä sen jälkee ku lähettii GC:stä. Oikeesti, mitä hittoa??? Siinä sit pikaset small talkit vedettii ja jatkettii eri suuntiin. Loppuilta hyödynnettiin sit hotellin wifiä ja katottii  leffaa.

Tiistaina käytii käveleskelee lähiympäristössä ja todettiin et Kuta Beach on ruma. Johtuu ehkä vuodenajasta ku täällä sadekausi, mut paratiisirannan toivossa ei kannata Kutalle tulla. Metsästettii meille myös jotain kevyempää vaatetta, ilma ihan tajuttoman hiostava. Niinpä vähiten ärsyttävän katukauppiaan kojusta lähtimukaan kunnon rääsymekot ja mulle myös shortsihaalari. Katukauppiaat on yllättäen pirun rasittavia, ja taksia kaupataan kokoajan sanoin: Transport, transport? Yes, yes, yes! Tai skootteerikyyditystä: Motorbike? Yes, yes. Anteeks, missä näät moottoripyörän? Illalla oli aika lähtä katsastaan Kutan yöelämää. Jos rannat ei täyttäny odotuksia, niin yöelämä onneks oli maineensa veroista. Alkuun käytii hotellin lähellä olevassa raflassa parilla happy hourin aikaan ja siitä jatkettiin sit Skygardeniin jossa lyöttäydyttiin loppuillaks aussiporukan seuraan. Liikenteeseen lähdettiin rahat rintsikoissa -meiningillä, ku on nyt kuultu useempiki tarina siitä ku täällä on omaisuus kadonnu baari-illan aikana. Henkkareita ei onneksi kysellä niin passin saa jättää turvaan hotellille, minä oon nimittäin kusessa jos passi tässä vaiheessa lähtee käveleen, ku sen verran ulkomaan lentoja on seuraavan kuukauden aikana...

Keskiviikkona darra, monta leffaa, sängyssä koomausta ja illalla lähettiin sit käymää taas siinä happy hour paikassa parilla, käytiin vielä sishabaarissa ja tultiin aikasten kotiin.

Torstaina oli lazy day. Täällä on kuuumudesta huolimatta ollu tosi pilvistä, nii todettii ettei rusketuksellisesti hirveesti menetetä jos taas katotaa leffaa. Illalla sit käytii tunnin kokovartalohieronnassa josta maksettii paikallista valuuttaa 60000, elikkä semmoset 4 euroo, ei paha hinta siitä et sai rinkan aiheuttamat niskajumit pois.

Perjantaina Emilia tuli tänne myös, jeee! Oltii sovittu et treffataa heti aamusta, Emiliasta ei kuulunu mitää koko päivänä ja oltii jo ihan paniikissa mitä sille on tapahtunu. Koitettii löytää sen hostellii ja kaikki neuvo meitä erisuuntaan ja sit oltii jo varmoja et koko hostellia ei edes ole. Loppuhyvin kaikkihyvin vihdoin oikee hostelli löyty, niinku myös Emilia. Janikalla pääsi helpotusitkut ja Emilian huonelaverit seuras tilannetta hämmentyneenä vierestä. Emilia ei ollu vaa saanu wifii toimii, nii siks ei ollu tytöstä kuulunu mitää. Sovittii et lähetää illalla porukalla ulos ja lähdettiin Janikan kaa hotellille laittautuu. Ja se ilta lähtiki vissii vähä lapasesta. Treffattii Emilia, L ja M Legianilla (periaatteessa kai baarikatu) ja mentiin johonki baariin missä L oli joku ilta käyny juomaa jonku tujun drinkin. Kaikki sit tilattii sellaset ja sieltä hortoiltii Skygardeniin. Sisäänpääsyyn kuulu juomat ja Emilialle ilmotin et Long Island Ice Tea on ihan ok ja menee hyvin päähän. Se oli täyttä kuraa, edellispäivien happy hour paikassa se oli oikeesti ihan ok. Se sitte siitä illasta.

Aamulla heräsin maailman hirveimpään rapulaan, joka muuttu siedettäväks aamupäikkäreiden jälkeen. Lauantai oli aikalailla taas leffaa, ruokaa, leffaa, ruokaa ja päivä päätty siihen et päätettii sunnuntaiaamuna lähtee Emilian ja poikien mukaa Gili Trawanganille. Oltiin oikeesti tosi tyhmiä ku varattii koko kahdeks viikoks majotus Kutalta. Toisaalta meidän reissun ajatus oli biletys, mut silti... Täältä on onneks kuitenki helppo tehä noita reissuja ympäri saarta ja toi Gileille lähtö, siinä rahallisesti hävittii ku meillä oli täällä ja Gilillä majotus samaa aikaan, mut onneks täällä on halpaa. Ja oli ihan kiva lähtä reissuun vaa käsimatkojen kaa.

Free Wifi!

!!!!

Kutan ranta oli pettymys ja täällä ei vielä oo tullu semmosta paratiisifiilistä, mutku päästii tonne Gili Trawanganille, nii paratiisitunnelma tuli heti. Matka Balilta Gileille kesti pikaveneellä Gilin saaresta riippuen yks ja puoli - kaks tuntia. Ihana pieni saari, ei autoja, porukka liikkuu hevoskärryillä, vesi kirkkaan turkoosia sadekaudesta huolimatta. Paikan päällä etsittiin meille vasta majotus ja löydettiinki tosi kiva hostelli. Minä, J ja E päästii samaa huoneeseen ja pojat oli sitte toisessa huoneessa. Samantien lähettii lounaalle ja mukaan tuli myös poikien ruotsalaiset huonekaverit. Ruuan jälkeen lähdettiin snorklaan. Hostellilta sai vuokrata snorklausmaskin ja räpylät, kumpiki n. 1e/kpl. Me tytöt päätettiin säästää, koska ollaan ihan ok uimaan, nii räpylät on turhat. Big money, heyy. Heti ku astuttii vetee nii todettii et räpylät ois ollu jees. Korallia oli rannassa tosi paljon, nii kävely ei ollu mitää herkkua. Aallot ja virtaki oli yllättävän voimakaita, nii parin tunnin uinti oli myös yllätyävän rankkaa. Meillä oli joku ihme repeilypäivä mikä teki myös uimisesta hankalaa, ja ruotsit piti meitä vissii fiksuina. Näpsittii Emilian GoProlla mitä seoimpia kuvia ja nähtiin kaks kilpparia!!!! Koitettii Cairnsissakin metsästää niitä, mut ei näkyny, nii nyt oltii ihan fiiliksissä niistä. Hyvä startti siis Gilireissulle! Illalla oli tarkotus lähtee ulos, juotiim jo vähä ennen dinneriä, sit lähettii syömää, mulle tuli sen jälkeen ällö olo, nii hengasin sit muiden kaa vaa hostellilla niin kauan, et ne lähti baariin.

Paikallinen kulkuväline

Siellä se rennosti loikoili tuolissa, mut säikähti mua ja kerkes lähtä karkuun

Maanantaina hyödynnettiin hintaankuuluva aamupala; paistettiin lettuja. Sitte vuokrattiin pyörät koko päiväks, n. 1,30e ja pyöräiltiin ympäri koko saari. Ihan älyttömän kauniita maisemia! Ei niitä oikeesti ees osaa kuvailla... Saari oli yllättävänki pieni, luultii et ollaa puolivälissä, mut oltiinki tultu jo ympäri koko saari. Jos tuut Balille, tee ehdottomasti parin päivän reissu Gileille. Ei tuolla ehkä uutta aktiviteettia viikon-kahen lomalle riittäs päivittäin, niin pieniä on nuo saaret kuitenki, mut toi parin päivän irtiotto tonne Trawanganille oli meille täydellinen! Illalla pelailtiin Scrabblee ja käytiin Food Marketissa syömään. Halpaa ja hyvää, tosin mentiin vähä myöhässä nii parhaat oli viety jo päältä, nii ne ruuat oli sitte ihan liian tulisia meijän makuun. Siinä ku hämärässä syötiin, nii aluks ihan tyytyväisenä vielä vedettiin naamaan vaa chiliviipaleitaki ruuan seassa, huh. Emilia kerto raporttia, et ku seukki iltana se meni sinne aiemmin, nii oli enemmän valikoimaa ja miedompaa ruokaaki.

Aamulla sit oli check out ja Janikan kaa hypättii veneeseen ja lähettii takas Kutalle, Emilia jäi vielä päiväks ja pojat useemmaks päivää. Ku ooteltii venettä nii nähtiin taas Gold Coast seinänaapuri -ruotsalaiset, siis siellä Gilillä tällä kertaa. Ei oikeesti oo mahdollista?? Venematkan aikana tuli hirvee myrsky, se vene oikeesti vaa pomppi niitten aaltojen päällä ja Janika tuli merisairaaksi. Meidän Gili-visiitin aikana Kutalle rantautui myös Julia ja pari viikkoa sitte Suomesta saapunut Anette. Illalla treffattii tyttöjä dinnerin ja Mojitojen merkeissä ja innostuneina ooteltiin seuraavalle päivälle buukattua retkeä Ubudiin.