Balitransport, yes, yes!

Maanantaina 3.2 ku tultiin Balille ja Denpasarin kentältä selvittiin Kutalle meidän hotelliin, lähettiin samantien check inin jälkeen metsästään jotain ruokapaikkaa. Ku lähetään lampsiin pitkin katua, kuulen vaan ku Janika sanoo:" Mitä vv....?!?!" nostan katsettani ja meitä vastapäätä seisoo kaks poikaa joilla on vähintään yhtä ääliöt ilmeet ku meilläki. Meidän Gold Coast kämppäajan ruotsalaiset seinänaapurit, joihin ei oo pidetty mitään yhteyttä sen jälkee ku lähettii GC:stä. Oikeesti, mitä hittoa??? Siinä sit pikaset small talkit vedettii ja jatkettii eri suuntiin. Loppuilta hyödynnettiin sit hotellin wifiä ja katottii  leffaa.

Tiistaina käytii käveleskelee lähiympäristössä ja todettiin et Kuta Beach on ruma. Johtuu ehkä vuodenajasta ku täällä sadekausi, mut paratiisirannan toivossa ei kannata Kutalle tulla. Metsästettii meille myös jotain kevyempää vaatetta, ilma ihan tajuttoman hiostava. Niinpä vähiten ärsyttävän katukauppiaan kojusta lähtimukaan kunnon rääsymekot ja mulle myös shortsihaalari. Katukauppiaat on yllättäen pirun rasittavia, ja taksia kaupataan kokoajan sanoin: Transport, transport? Yes, yes, yes! Tai skootteerikyyditystä: Motorbike? Yes, yes. Anteeks, missä näät moottoripyörän? Illalla oli aika lähtä katsastaan Kutan yöelämää. Jos rannat ei täyttäny odotuksia, niin yöelämä onneks oli maineensa veroista. Alkuun käytii hotellin lähellä olevassa raflassa parilla happy hourin aikaan ja siitä jatkettiin sit Skygardeniin jossa lyöttäydyttiin loppuillaks aussiporukan seuraan. Liikenteeseen lähdettiin rahat rintsikoissa -meiningillä, ku on nyt kuultu useempiki tarina siitä ku täällä on omaisuus kadonnu baari-illan aikana. Henkkareita ei onneksi kysellä niin passin saa jättää turvaan hotellille, minä oon nimittäin kusessa jos passi tässä vaiheessa lähtee käveleen, ku sen verran ulkomaan lentoja on seuraavan kuukauden aikana...

Keskiviikkona darra, monta leffaa, sängyssä koomausta ja illalla lähettiin sit käymää taas siinä happy hour paikassa parilla, käytiin vielä sishabaarissa ja tultiin aikasten kotiin.

Torstaina oli lazy day. Täällä on kuuumudesta huolimatta ollu tosi pilvistä, nii todettii ettei rusketuksellisesti hirveesti menetetä jos taas katotaa leffaa. Illalla sit käytii tunnin kokovartalohieronnassa josta maksettii paikallista valuuttaa 60000, elikkä semmoset 4 euroo, ei paha hinta siitä et sai rinkan aiheuttamat niskajumit pois.

Perjantaina Emilia tuli tänne myös, jeee! Oltii sovittu et treffataa heti aamusta, Emiliasta ei kuulunu mitää koko päivänä ja oltii jo ihan paniikissa mitä sille on tapahtunu. Koitettii löytää sen hostellii ja kaikki neuvo meitä erisuuntaan ja sit oltii jo varmoja et koko hostellia ei edes ole. Loppuhyvin kaikkihyvin vihdoin oikee hostelli löyty, niinku myös Emilia. Janikalla pääsi helpotusitkut ja Emilian huonelaverit seuras tilannetta hämmentyneenä vierestä. Emilia ei ollu vaa saanu wifii toimii, nii siks ei ollu tytöstä kuulunu mitää. Sovittii et lähetää illalla porukalla ulos ja lähdettiin Janikan kaa hotellille laittautuu. Ja se ilta lähtiki vissii vähä lapasesta. Treffattii Emilia, L ja M Legianilla (periaatteessa kai baarikatu) ja mentiin johonki baariin missä L oli joku ilta käyny juomaa jonku tujun drinkin. Kaikki sit tilattii sellaset ja sieltä hortoiltii Skygardeniin. Sisäänpääsyyn kuulu juomat ja Emilialle ilmotin et Long Island Ice Tea on ihan ok ja menee hyvin päähän. Se oli täyttä kuraa, edellispäivien happy hour paikassa se oli oikeesti ihan ok. Se sitte siitä illasta.

Aamulla heräsin maailman hirveimpään rapulaan, joka muuttu siedettäväks aamupäikkäreiden jälkeen. Lauantai oli aikalailla taas leffaa, ruokaa, leffaa, ruokaa ja päivä päätty siihen et päätettii sunnuntaiaamuna lähtee Emilian ja poikien mukaa Gili Trawanganille. Oltiin oikeesti tosi tyhmiä ku varattii koko kahdeks viikoks majotus Kutalta. Toisaalta meidän reissun ajatus oli biletys, mut silti... Täältä on onneks kuitenki helppo tehä noita reissuja ympäri saarta ja toi Gileille lähtö, siinä rahallisesti hävittii ku meillä oli täällä ja Gilillä majotus samaa aikaan, mut onneks täällä on halpaa. Ja oli ihan kiva lähtä reissuun vaa käsimatkojen kaa.

Free Wifi!

!!!!

Kutan ranta oli pettymys ja täällä ei vielä oo tullu semmosta paratiisifiilistä, mutku päästii tonne Gili Trawanganille, nii paratiisitunnelma tuli heti. Matka Balilta Gileille kesti pikaveneellä Gilin saaresta riippuen yks ja puoli - kaks tuntia. Ihana pieni saari, ei autoja, porukka liikkuu hevoskärryillä, vesi kirkkaan turkoosia sadekaudesta huolimatta. Paikan päällä etsittiin meille vasta majotus ja löydettiinki tosi kiva hostelli. Minä, J ja E päästii samaa huoneeseen ja pojat oli sitte toisessa huoneessa. Samantien lähettii lounaalle ja mukaan tuli myös poikien ruotsalaiset huonekaverit. Ruuan jälkeen lähdettiin snorklaan. Hostellilta sai vuokrata snorklausmaskin ja räpylät, kumpiki n. 1e/kpl. Me tytöt päätettiin säästää, koska ollaan ihan ok uimaan, nii räpylät on turhat. Big money, heyy. Heti ku astuttii vetee nii todettii et räpylät ois ollu jees. Korallia oli rannassa tosi paljon, nii kävely ei ollu mitää herkkua. Aallot ja virtaki oli yllättävän voimakaita, nii parin tunnin uinti oli myös yllätyävän rankkaa. Meillä oli joku ihme repeilypäivä mikä teki myös uimisesta hankalaa, ja ruotsit piti meitä vissii fiksuina. Näpsittii Emilian GoProlla mitä seoimpia kuvia ja nähtiin kaks kilpparia!!!! Koitettii Cairnsissakin metsästää niitä, mut ei näkyny, nii nyt oltii ihan fiiliksissä niistä. Hyvä startti siis Gilireissulle! Illalla oli tarkotus lähtee ulos, juotiim jo vähä ennen dinneriä, sit lähettii syömää, mulle tuli sen jälkeen ällö olo, nii hengasin sit muiden kaa vaa hostellilla niin kauan, et ne lähti baariin.

Paikallinen kulkuväline

Siellä se rennosti loikoili tuolissa, mut säikähti mua ja kerkes lähtä karkuun

Maanantaina hyödynnettiin hintaankuuluva aamupala; paistettiin lettuja. Sitte vuokrattiin pyörät koko päiväks, n. 1,30e ja pyöräiltiin ympäri koko saari. Ihan älyttömän kauniita maisemia! Ei niitä oikeesti ees osaa kuvailla... Saari oli yllättävänki pieni, luultii et ollaa puolivälissä, mut oltiinki tultu jo ympäri koko saari. Jos tuut Balille, tee ehdottomasti parin päivän reissu Gileille. Ei tuolla ehkä uutta aktiviteettia viikon-kahen lomalle riittäs päivittäin, niin pieniä on nuo saaret kuitenki, mut toi parin päivän irtiotto tonne Trawanganille oli meille täydellinen! Illalla pelailtiin Scrabblee ja käytiin Food Marketissa syömään. Halpaa ja hyvää, tosin mentiin vähä myöhässä nii parhaat oli viety jo päältä, nii ne ruuat oli sitte ihan liian tulisia meijän makuun. Siinä ku hämärässä syötiin, nii aluks ihan tyytyväisenä vielä vedettiin naamaan vaa chiliviipaleitaki ruuan seassa, huh. Emilia kerto raporttia, et ku seukki iltana se meni sinne aiemmin, nii oli enemmän valikoimaa ja miedompaa ruokaaki.

Aamulla sit oli check out ja Janikan kaa hypättii veneeseen ja lähettii takas Kutalle, Emilia jäi vielä päiväks ja pojat useemmaks päivää. Ku ooteltii venettä nii nähtiin taas Gold Coast seinänaapuri -ruotsalaiset, siis siellä Gilillä tällä kertaa. Ei oikeesti oo mahdollista?? Venematkan aikana tuli hirvee myrsky, se vene oikeesti vaa pomppi niitten aaltojen päällä ja Janika tuli merisairaaksi. Meidän Gili-visiitin aikana Kutalle rantautui myös Julia ja pari viikkoa sitte Suomesta saapunut Anette. Illalla treffattii tyttöjä dinnerin ja Mojitojen merkeissä ja innostuneina ooteltiin seuraavalle päivälle buukattua retkeä Ubudiin.

Nemoa etsimässä

Sydneystä lähdettäessä jäätiin aamuyöhön asti nukkuu meidän sohvasurffauspaikkaan ja sit bussilla jatkettiin keskustaan ja junalla taas kentälle,  mikä meitä vähän jännitti ku junan piti olla perillä 10min ennenku check in sulkeutuu. No, juna oli myöhässä ja oltiin kentällä 4min ennen ku se sulkeutu. Sitte sellaset Amazing Race -lentokenttäjuoksut ja kerettiin ajoissa.

Cairnsissa meidät tiistaina vastaanotti kaatosade, joka jatkui myös keskiviikon. Voin kertoa, että oli meidän tylsimmät päivät Ausseissa. Aamulla alettiin laskea tunteja dinneriin, ja ku saatiin syötyä, niin alko nukkumaanmenon odotus. Päädyttiin myös ostamaan sateenvarjo.  Yks oli 5$ ja isommat alkaen 7$, nämä älykääpiöt osti yhen 10$ sateenvarjon,  ja kyllä, kastuttiin ku laahustettiin yhen varjon alla menemään. Sade oli ihan hullua, kaduilla ku ylitti tietä nii vettä oli nilkkoja myöten.

Torstaina alko aurinko paistaan (kuten ylläolevista kuvista näkee) taas meidän elämään ja samalla saapui myös Sari. Päivä meniki sitte aurinkoa palvoessa laguunilla. Meressä täällä ei saa uida paitsi rajatuilla alueilla (ilmeisesti meduusojen ja krokotiilien takia), joten keskustassa helpointa on mennä tolle laguunille. Perjantaiaamupäivä meni myöskin laguunilla ja iltapäivällä sanottiin heipat hostellille ja suunnattiin 20km päähän keskustasta sohvasurffaamaan. Olimme noloja, ja ilmotettiin heti alkuun et meillä on tipaton tammikuu, koska ei haluttu nyt tuhlata rahaa juomiseen. (Oikeesti, mistä asti minä oon keksiny tämmösiä???) Saatiin myös oma huone ja tarjolla oli läjä leffoja mitä katsella. Uimaranta löytyy myös läheltä.  I like.

Lauantaina syöksyttiin heti aamusta rannalle ja oikastiin polkua pitkin, ja se näky ku tultii rannalle oli oikeesti ku oisit paratiisisaarelle tullu. Ja meressä uiminen; veden lämpötila +30 et ei paha ollenkaan. Ilman lämpötila pyörii siinä +35 kieppeillä ja aurinko porottaa täysillä. Enempää en rannalla loikoiluista taida selitellä, kaikki Suomen pakkassäässä hengailevat varmaa innokkaasti lukis yksityiskohtasta kuvausta siitä, kuin hiki vaan valu litrakaupalla ku turistipyyhkeidemme kans siinä maattiin. Rusketus here I come! Illalla katottiin leffoja, ku meillä nyt on tää tipaton...

Sunnuntaina oli taas rantapäivä luvassa, mut meidän host halus viedä meidät rannalle Port Douglasiin. Ihan kiva paikka, mut Kewarra beach, jossa oltii edellispäivänä, oli ainakin mun mielestä kivempi. Nähtiin myös vedessä kasvavia puita, mun nimeämänä siis Muumipuita (sellasia ku siinä jaksossa missä Muumipeikko leikkii Robinson Crusoeta ja se kala jää jumiin siihen puuhun). Tosin tuo kuva nyt vaan on otettu rannassa kasvavasta puusta... Paluumatkalla hostjäbä ehdotti et tehään yhteistä ruokaa, mut Janikan kaa sanottii et syödää vaa pastaa ku säästetään. Jäbä jatkaa: aa pastaa, no voidaan tehä jauhelihakastiketta. Me: eiku mulla on sellasia valmiita pastakastikeannos juttuja ku ne oli tarjouksessa. Oli vähän noloa. Ku päästään takas "kotiin", nii host sanoo mulle et jos tehtäs huomenna. Hmmmmph.

Manantaina rantaa ja uintia aamupäivästä iltapäivään ja nälkäkuoleman partaalla tuskaillaan mitä tehään sen "yhteisen" ruuan kaa ku meillä ei ole ku pastaa. Kysyttiin siltä, et tehäänkö yhteinen ruoka, nii se ehotti et puol kasilta. Öööö ei? Sit se kysy et oisitteko halunnu syyä nyt? No itseasiassa joo. Ei sitte tämäkään menny ilman että ois saatu taas hävetä.

Tiistai oli syy miksi tultiin Cairnsiin ja yks syistä miks ikinä edes innostuin Australiasta,  nimittäin retki the Great barrier reefille eli Suurille valliriutoille. Valittiin hyvän ja halvan kuuloinen reissu, ja satamassa kuultiin et päästään mukaan paremmalle retkelle.  Jee. Tyydyttiin vaan snorklaukseen, koska laitesukellus ois ollu niin kallista ja nyt ei edes ollu kyse mistään syvänmerensukelluksesta. Retki oli ulommille valliriutoille ja meillä oli kaks pysäkkiä. Ekalla riutalla näki kuin ne on kärsiny ja tuhoutumassa, mut upeat oli silti. Toinen pysähdys oli ihan mahtava. Riutat loisti kirkkaina ja värikkäitä kaloja ui ympäriinsä. (Nemoa ei suuretsinnöistä, joissa mukana minä ja Janika, huolimatta nähty) Oisin voinu tuijotella sinne merenpohjaan ihan loputtomiin. Kaiken huipuksi paatilla tarjoiltiin hyvät ruuat. Meidän superwaterproof-kamera oli taas kovassa käytössä, tosin siellä toisella riuttastopilla loppui patterit ja tuli muisti täyteen. Janikalla oli myös vähän ongelmia kuvien oton kanssa, kaikki kuvat minusta oli pelkkää vettä. Onneks katoin niitä kuvia välissä ja sitte aloin opastamaan Janikalle kamerankäytön abc, ku ite oon tämmönen huippukuvaaja. Joo, ehkä kuvista saatte paremmin irti jotain. Ehdottomasti oli yks parhaista päivistä täällä! Vaikka yks traaginenjuttu päivään mahtui myös. Koralliriutat vei mun turkoosin puhelinlankaponnarin. Mun tekniikka on ollu et käytän sitä yhtä vaan kokoajan, ku ponnareilla on tapana katoilla. Rest in peace toveri, olit luottokamu. Nyt sain sit kaivaa rinkan uumenista pinkin ponnarin. Ja tuo tekniikka on ollu hyvä,  Janika nimittäin just kadotti kaikki pompulansa..

Illalla hostjäbä kävi hermoille ku sano et voitas tulla olohuoneesee dataileen sen sijaan et maataan sängyllä ja ollaan koneella. Mikä siinä on ideana??? Joo on tuo host ollu kivaki ja arvostan sitä,  et otti meidät viikoksi, mutta rasittavaa ku kokoajan pitäs olla tekemässä sen kaa jotain, mikä lapsi se on... Se sano et olkaa ku kotonannne, ja kotona koomaan sängyssä,  eli oon ku kotonani(Paitsi en oo sotkenu täällä yhtä pahasti ku kotona, sais olla tyytyväinen). Mut couchsurfingista vielä, sen sijaan että ois majailtu edullisissa hostelleissa nyt pari viikkoo ja ens viikko (tähän aikaan vuodesta Sydney, Perth n. 30$/yö ja Cairns 15$/yö), on sohvasurffattu, nii säästetään n.400 euroa/per naama! 

Keskiviikkona aamu meni rannalla ja iltapäivällä retki hostin kaa. Oli onneks kivaa. Käytiin sademetsässä ja pikkuvesiputouksella. Matkalla pysähdyttiin kattoon myös wallabyjä, oli söpöjä. Tällä tohelolla ei ollu kameraa mukana, nii kännykän romulla sai pärjätä. Nyt vietellään viimestä iltaa Cairnsissa ja huomenna lento Perthiin. Se on kaupunki, jota kattelin jo, ku haaveilin tästä reissusta. Mulla ei kyllä oo hajuakaan mitä oottaa Perthiltä ja et mikä meitä siellä oottaa (paitsi ihana Tanja ja kuuma ilma♥), mutta let's find out!