Lähtö Balilta: too hard to say goodbye, so lets pretend we will meet tomorrow

Tiistaiaamuna oli vuorossa retki Ubudiin, mut Janikalle oöi yön aikana iskeny joku vatsapöpö, niin se valitettavasti joutu jäädä hotellille. Niinpä suunnattiin retkelle Julian ja Anetten kans kolmistaan. Meidän lisäks retkellä oli yks kanadalainen nainen, eli melko private tour tuo oli. Ekana pysäkkinä meillä oli "kahvifarmi", meille kerrottiin ainesten kasvatuksesta ja lopuks saatiin maistella ihan törkeen hyviä kahveja, kaakaoita ja teitä(???).

Kofeiinilatauksen jälkeen mentiin syömään aamupalaa ravintolaan, josta oli mahtavat näkymät Kintamani tulivuorelle. Aamupalan jälkeen hypättiin pyörän selkään ja laskeuduttiin 30km alas vuoren rinnettä. Se laskuki oli yllättävän rankkaa mulle, koska pyörät oli pieniä, nii jouduin koko ajan pitään jalkoja koukussa ja jännittään niitä. Hmmph. Matkaan mahtui myös pari ihan järkyttävää ylämäkeä, ja tämä järjenjättiläinen oli valinnut kengiksi fläbärit. Hikiset jalat, ylämäki, työnnä pyörää, käytä fläbäreitä = ei onnistu. Jalat valu fläbistä kokoajan pois, joten meidän opas raahas toisessa ylämäessa mun pyörän, ahaha. Ja sitä hien määrää, mikä päivän aikana virtas...  Maisemat oli upeita, riisipeltoja, paikallisia kyliä ja pikkutemppeleitä joka puolella. Huonolta omatunnoltakaan ei vältytty, ku katto millasissa oloissa tuolla suurin osa porukasta elää, ja millasen materialismin ympärillä oma elämä pyörii ja kuin hyvin meillä ihan oikeasti on asiat Suomessa ja valitetaan sitte vielä niistäkin. Ihan hyvä välillä havahtua tuommoseenki, vaikka mun kulutustavat nyt varmaan kaikestahuolimatta pysyykin entisellään... Ton urakan jälkeen meillä oli lounas paikallisen perheen kodissa, ja ruoka oli ihan tajuttoman hyvää: lihavartaita, riisiä, pähkinä- ja sweetchilikastiketta, vihanneksia, tofua ja olikohan muuta...

Lounaan jälkeen oli vuorossa visiitti apinametsään, mikä oli ihan sikasiisti paikka. Apinat tuli olkapäille hengaileen, ja niille sai syöttää banaaneja. Vikkeliä varkaita nuo myös on. Avonaisista taskuista lähtee tavara hyvin nopeaa, samoin ku aurinkolasit on haluttuatavaraa, yks apinavoro onnistu viemään korviksenki Julian korvasta. Sit se vielä  oikeen tuli kiusaan Juliaa sillä, ku söi sitä Julian edessä ja laitto varpaisiin yms., ei vissiin ollu eka kerta ku vei turistilta jotain. :D Lopuks käytiin vielä vieraileen temppelissä, joka oliki melkoinen pettymys ja viihdyttiin siellä vaan joku viis minuuttia. Ku päästiin takas Kutalle, oli Emilia palannu Gileiltä ja niinpä lähettiin ulos viidestään.

Ms Yanika, Ms Amelia & MRS Melisha. Moi äiti, menin naimisiin!

Perjantaina ystävänpäivä, J ja A lähti Gileille, eli oltiin Emilian ja Janikan kaa taas kolmistaan. Käytii ostoskeskuksessa ja illalla lähdettiin ulos. Vodkacolaa hotellilla ja pikkubaarissa ne tujut drinkit eli hurrikaanit ja homma lähti taas lapasesta. Ylläri.

Lauantaina krapuloinnin jälkeen Emilia lähti Kuala Lumpuriin ja jäätiin Janikan kaa kahestaan. Sunnuntai meni tekemättä oikeen mitään järkevää. Koitettiin kyllä mennä kattoon auringonlaskua, mutta oli taas niin pilvistä ettei näkyny mitään. Joku mies kävi vaan istuun mun vieressä ja sen kaveri otti kuvan, vaikka katoin vaan muualle, ok? En oo edes blondi, mut ilmeisesti länsimaalaisuus riittää turistihelvetti Kutassa nähtävyydeks. :D

Maanantaina Janikan vatsapöpö ei ollu vieläkään hellittäny. (Meijän ajatus oli ollu et vodka tappaa bakteerit, nii Janika pysty juoda) Jouduttiin siis soittaan lääkäri hotellille. Lääkärikäynti kuulemma maksaa 900 000 idr. Lääkäri sit saapu, ne pisti Janikalle jonku piikin ja anto antibiootteja ja vitamiineja ja laskun. Laskun joka oli 5 100 000 idr, elikkä semmoset 300 euroa. Se hiton piikki oli maksanu vajaat kolme milliä... No yllättäen meillä ei tuommosta summaa ollu käteisenä, nii Janika lähti automaatille. Kohta se tulee itkien takas et automaatti imas sen kortin. Lääkärit lupas et ne tulee myöhemmin hakeen rahoja, ku sanottiin et voidaa nostaa ne mun kortilla. Janika sit siirsi srn viimeset rahat 300e mun tilille ja lähdin nostaan niitä. Kävin neljällä eri automaatilla, mikään ei anna mulle rahaa. Meen hotellille ja melkee heti lääkärit tulee hakee niitä rahoja. Öö meillä ei ole niitä. Ne alko vaatiin Janikan passia, et se ei voi poistia maasta, mut ne onneks anto sitte aikaa kuitenki tiistaiaamuun asti. Meillä oli jo kauhukuvat et joudutaa tekee maastapako, eikä vaa enää ikinä tulla takas Indoihin. xD Mut luojan kiitos, se Janikan kortin imassu masiina anto mun sit myöhemmin nostaa rahaa. Koska Janika ei menny labrakokeisii nii summa pieneni vielä jonku 700 000 idr, nii J:lle jäi vielä vähän cashiakin ja nyt se voi vapaasti poistua maasta. Illalla urakoin ja pakkasin rinkan. Tiiättekö ku urheilusuoritukset hrlpottuu kerta kerralta ja lähes kaikessa aina kehityt, mut rinkan pakkaus täyttä paskaa joka kerta ja aina vaan pahenee. Mut selvisin siitäkin.

Aamulla hipsein aamupalalle ja sit pitiki sanoa moikat Janikalle. Ei sitä vielä tajua, ja oltiin vaan sillee et kohta nähään taas, ettei tuo mee hirveeks rääkymiseks. Vielä ei oo päässy itku, mut siinä vaiheessa varmaan oikeesti aukeaa kyynelkanavat, ku ihan oikeesti tajuan, että 23 yhessä matkustetun viikon jälkeen, mulla ei ihan oikeasti oo mitään hajua millon tuun näkeen Janikan seuraavan kerran. Onko se kolmen kuukauden, puolen vuoden vai yhden ja puolen vuoden päästä. Hyi, kuulostaa ihan hirveeltä. Meistä kumpiki odotti, ja kaikki muut myös, et tultas tappeleen ihan hirveesti. Koko reissun saldona on se känniriita Perthissä, mikä on mun mielestä aika hyvin ottaen huomioo  et on oltu lähes kokoajan yhessä vuorokauden ympäri, välissä kumpiki aina muutaman tunnin jossain omilla teillään. Janika sai Bundabergistä onneksi jo farmipaikan, minne se suuntaa kuham huomenillalla lähtee Balilta, niin ei tarvi huolehtia miten se pärjää, kuhan se löytää ekaks perille sinne workinghostelliin. Nyt oottelen Denpasarin kentällä lentoa Singaporeen, jonne Emiliakin onneks tulee, nii en kerkee liikaa yksinäisyydessä alkaa ikävöimään Janikaa. :D

Sekametelisoppa

Perth. Mun lempparikaupunki tähän mennessä Ausseissa, ja lemppariksi se myös jää koska viimestä viikkoa viedään Australiassa mun osalta. Torstaina illalla ku tultii Perthiin, lentokentällä saatiin tehä tuttavuutta huumekoirien kaa... Koska meillä oli ruokaa laukussa. Kiva kuulla tässä vaiheessa et osavaltioiden rajojen yli ei saa tuoda mitään, mikä voi alkaa kasvaa täällä (porkkanat, omenat...). Parhaimmillaa voi saada 400$ sakon mut meidät  onneks armahdettii. Onnellisina otettii sit bussi keskustaan kentältä ja suunnistettiin meidän hostin kämpille. Ja tää on ku hotellissa ois. Kämppä kaupungin keskustassa, yleisissä tiloissa käytössä kuntosali, uima-allas ja sauna! Kämpässä myös astianpesukone, bileeet! Eli hyvin tyytyväisiä on täällä oltu.

Perjantaina aamulla katottii the Wolf of Wall Street (oli hyvä) ja illalla mentii uimaa ja saunoon, host ja kämpän kaks ranskalaista sohvasurffaajaa aiko vähä juoda, minä ja Janika kerrottii taas olevamme tipattomalla. Saunan raikkaina ku palattii kämppää, siellä oli täydet partyt käynnissä ja hetken suostuttelun jälkee meidän host T ja sen ystävät sai innostettua meidätki juomaan. Tulos: mun ja Janikan eka riita Ausseissa ja muisti kateissa. Ja pummilla vedettii siis juomien suhteen. Ja siitä riidasta: ei muisteta mistä se tuli, lähettii liikennevaloista eri suuntiin ja sen jälkeen soiteltiin toisillemme vuorotellen "missä oot. Aha. Ok. Mo." Ja kun oltiin takas kämpillä, oltiin taas kamuja. Eli aviokriisistä selvittiin. Oon myös jutellu pitkän keskustelun T:n kaverin kanssa Children of Bodomista ja Alexi Laihosta, koska se oli tän tyypin esikuva. Ei mitän käryä mitä oon naamavakavana kertonu jotain "faktatietoo", koska nyt en osais kertoo yhtään mitään.

Lauantaina rapula. T vei meidät uimaa Citybeachille, aallot oli ihan valtavat ja minä jäin aallon syövereihin, löin pääni hiekkaan, siinä tuskassa kuitenki tajuan et nyt on bikinien alaosa omillateillään, saan vedettyä sen takas päälle ja ku tyylikkäästi nousen aalloista, Janika vaan hajoaa mulle, ku yläosa roikkuu hiukan liian alhaalla. T ilmotti sit vaa et oli kivat rusketusrajat. Nyt opettelen sit elämään Harry Potterina ku oon arpiotsa. Semmonen darrapäivä. Illalla piti lähtä ostaa juotavaa seuraavaks päiväks ja kaikki keskustassa oli suljettu jo kuudelta ku lähettii liikenteesee. Suunnistettii North Bridgeen ja löydettii kiinalainen pullokauppa ja ostettiin kallista alkoholia mut todettiin, ettei voida vetää toista iltaa pummilla.

Harry Potter viihteellä

Sunnuntai, Australia Day. Samoja naamoja ku perjantaina, et vaan tiiä kenenkään nimee. Ja kerranki kaikki muistaa mun nimen kaikista sohvasurffareista, koska Melisa on niin helppo muistaa. Suomessa minä oon hyvä nimien kanssa, mut täällä ja vielä kännissä, not. Eli opettelin nimet uudelleen. Aamupäivä meni poolilla, iltapäivästä bbq, oli ihan huippua! Sit alkaa promillet nousee ja lähetää Kings Parkiin kattoo ilotulitusta. Teen viina-cola sekotuksen juomapulloon ja pullo laukkuun. Päästää ovesta ulos nii mietin et miks on laukku märkä. Avaan laukun: puhelin ja passi nätisti kelluu siellä vodkacolassa, ai että. Näytön alla on ihan hulluna nestettä ja siinä mulle sit Perthin insinöörikerho (T ja sen kamu) on et anna sen vaa kuivua, nii kaikki on ok, et voi nyt muuta tehä. Ja ne jotka tuntee minut, tietää kuin puhelinriippuvainen oon, eli helpommin sanottu ku tehty. Selvittiin kuitenki ilotulituksille (15 ihmistä, lopulta 6 eri porukkaa ku eksyttii toisista), ja ne oli ihan sikahienot, kivemmat ku uutenavuotena. Ihmeenkaupalla kaikki löysi tiensä takas T:lle. Ei lähdetty baariin, mut aamulla kaikilla oli vähä heikot muistikuvat aikavälistä 21.30-1.30 (21.30 minä oon tullu vikana takas kämpille, ja 1.30 on alettu pelaa juomapeliä). Illan aikana T taiteili kasvoväreillä Australian kartat mun ja Janikan poskiin ja minä oon puolestani käyttänäy taiteellisia lahjojani ja maalannu muille kengun, koalan, emun ja mitä näitä aussieläimiä nyt on... C:n (toinen ranskalainen sohvasurffari) kamerassa oli asetus, et ku otti kuvan, nii joka kerta se kuvas pari sekuntoa videoo, ja lopulta ne yhdisty yhdeks videoks. Harvinaisen järkyttävää kateltavaa se.

Maanantaina darra ja leffaa, siinä kai aikalailla päiväpaketissa.

Tiistaina käytii vähä aikaa ottaa aurinkoo ja löhöttii patjoilla uima-altaalla. Käytii kiertelee kaupoissa ja mulla puski ahdistusta tuliaisista. Illalla katottii Wolf Creek, aussi kauhuleffa joka osittain pohjautuu tositapahtumiin. Hyvä valinta reppureissaajille siis. Ranskikset myös kokkas meille lasagnee, namii ja helppo elämä.

Keskiviikkona laiskapäivä ja leffaa, ranskan tytöt lähti farmille, minä ja Janika vallotettio makkari. Illalla T vei meidät piknikille ja kattoo auringonlaskua Cottesloe beachillä, sen Ford Mustangilla. T on oikeesti ihan huippu tyyppi, täys vastakohta edelliseen hostiin. Ton kanssa oikeesti haluaaki hengailla, ja sen kaveritki ihan huippumukavia. Lopuks käytii kattoo vielä joen toiseltapuolen Perthin skylinea iltavalaistuksessa. Ei ois oikeesti parempaa hostia voitu toivoa! Ja onneks tämä tuli nyt vikana. :D

Torsdag. Mentii ottaa arskaa Cottesloelle ja kattoo Fremantlen kaupunginosaa, nätti paikka vanhoine rakennuksinee, museovankiloineen (jota ihailtii vaa ulkoo) ja satamalaitureineen. Illalla oli taas leffailta T:n kaa.

Perjantaina, tuliaisia ja panostin vihdoin myös itteeni ja ostin pienen dkny-alennus hajuveden. Käytii myös haahuilee valosalla Kings parkissa ja jossain tulostaan lentolippuja. Illalla Janika kokkas mulle ja T:lle muusia ja lihapullia. Olin taivaassa. Vastoin muuten kaikkien odotuksia, tää oli ihan oikeesti eka kerta täällä ku J oikeesti kokkas mulle!! Kaks kertaa tällä viikolla normia kotiruokaa, mulla lupa tulla vaa valmiisee pöytää ja edelleen se tiskikone, helppo elämä. Terkkuja vaan äitille, kohta tuun kotiin.

Lauantaina hypättiin Tanjan ja Amandan kyytiin ja suomitytöt lähti suunnistaan kohti Margaret Riveriä. Menomatka kesti vähän odotettua kauemmin ja ku mentii vielä syömään, nii ei muuten keretty etsiä yöpaikkaa ennen pimeäntuloa, siinä sit suunnistettii metsätietä pitkin leirintäalueelle, muut kilju et ei mennä ku pelottaa, Amanda onneks pelkäs enemmän et auto hajoaa sinne tielle keskellä yötä (oke puol ysi illalla), ja vei meidät camping alueelle. Pistettiin leiripystyyn autoon ja pokepallotelttaan (teltta joka aukee vaa sillee heittämällä), linnottauduttii autoo ryypiskelee ja pelättii muita alueen asukkeja. Mutta oli hauskaa ja sai nauraa taas kunnolla.

Sunnuntaina kamppeet kasaan ja kotia kohti. Ei vaa saatu pokepalloo sullottua pakettiin, nii naapurileirin mies sai pakata sen. Neidot hädässä taas. Mentii rannalle, mikä ei ollukkaa ihan uimaranta vaa pitkän hiekkatien päässä olevat kalliot. Aallot oli ihan valtavat. Ne veti vaa niiden valtavien kiven lohkareiden yli ilman mitään ongelmaa. En oo ikinä nähny mitää vastaavaa. Se taiski olla sit meidän suurin nähtävyys tolla reissulla pelottavan campingin jälkee. Perthissä oltii jo viiden aikaa, skypetin kotii ja puhuin pitkästä aikaa pitkän puhelun rakkaan Kristiinan kans. ♥ Täällä ollu tosi hankalaa alkaa kirjottaa tänne, kokoajan halunnu tehä jotai muuta, mut nyt ku pitäs pakata nii oikeen mielellään aloin kirjotteleen. Mutta, huomenna kutsuu Bali!

Ainii, ja se tärkein information: mun puhelin on ok.