Balitransport, yes, yes!

Maanantaina 3.2 ku tultiin Balille ja Denpasarin kentältä selvittiin Kutalle meidän hotelliin, lähettiin samantien check inin jälkeen metsästään jotain ruokapaikkaa. Ku lähetään lampsiin pitkin katua, kuulen vaan ku Janika sanoo:" Mitä vv....?!?!" nostan katsettani ja meitä vastapäätä seisoo kaks poikaa joilla on vähintään yhtä ääliöt ilmeet ku meilläki. Meidän Gold Coast kämppäajan ruotsalaiset seinänaapurit, joihin ei oo pidetty mitään yhteyttä sen jälkee ku lähettii GC:stä. Oikeesti, mitä hittoa??? Siinä sit pikaset small talkit vedettii ja jatkettii eri suuntiin. Loppuilta hyödynnettiin sit hotellin wifiä ja katottii  leffaa.

Tiistaina käytii käveleskelee lähiympäristössä ja todettiin et Kuta Beach on ruma. Johtuu ehkä vuodenajasta ku täällä sadekausi, mut paratiisirannan toivossa ei kannata Kutalle tulla. Metsästettii meille myös jotain kevyempää vaatetta, ilma ihan tajuttoman hiostava. Niinpä vähiten ärsyttävän katukauppiaan kojusta lähtimukaan kunnon rääsymekot ja mulle myös shortsihaalari. Katukauppiaat on yllättäen pirun rasittavia, ja taksia kaupataan kokoajan sanoin: Transport, transport? Yes, yes, yes! Tai skootteerikyyditystä: Motorbike? Yes, yes. Anteeks, missä näät moottoripyörän? Illalla oli aika lähtä katsastaan Kutan yöelämää. Jos rannat ei täyttäny odotuksia, niin yöelämä onneks oli maineensa veroista. Alkuun käytii hotellin lähellä olevassa raflassa parilla happy hourin aikaan ja siitä jatkettiin sit Skygardeniin jossa lyöttäydyttiin loppuillaks aussiporukan seuraan. Liikenteeseen lähdettiin rahat rintsikoissa -meiningillä, ku on nyt kuultu useempiki tarina siitä ku täällä on omaisuus kadonnu baari-illan aikana. Henkkareita ei onneksi kysellä niin passin saa jättää turvaan hotellille, minä oon nimittäin kusessa jos passi tässä vaiheessa lähtee käveleen, ku sen verran ulkomaan lentoja on seuraavan kuukauden aikana...

Keskiviikkona darra, monta leffaa, sängyssä koomausta ja illalla lähettiin sit käymää taas siinä happy hour paikassa parilla, käytiin vielä sishabaarissa ja tultiin aikasten kotiin.

Torstaina oli lazy day. Täällä on kuuumudesta huolimatta ollu tosi pilvistä, nii todettii ettei rusketuksellisesti hirveesti menetetä jos taas katotaa leffaa. Illalla sit käytii tunnin kokovartalohieronnassa josta maksettii paikallista valuuttaa 60000, elikkä semmoset 4 euroo, ei paha hinta siitä et sai rinkan aiheuttamat niskajumit pois.

Perjantaina Emilia tuli tänne myös, jeee! Oltii sovittu et treffataa heti aamusta, Emiliasta ei kuulunu mitää koko päivänä ja oltii jo ihan paniikissa mitä sille on tapahtunu. Koitettii löytää sen hostellii ja kaikki neuvo meitä erisuuntaan ja sit oltii jo varmoja et koko hostellia ei edes ole. Loppuhyvin kaikkihyvin vihdoin oikee hostelli löyty, niinku myös Emilia. Janikalla pääsi helpotusitkut ja Emilian huonelaverit seuras tilannetta hämmentyneenä vierestä. Emilia ei ollu vaa saanu wifii toimii, nii siks ei ollu tytöstä kuulunu mitää. Sovittii et lähetää illalla porukalla ulos ja lähdettiin Janikan kaa hotellille laittautuu. Ja se ilta lähtiki vissii vähä lapasesta. Treffattii Emilia, L ja M Legianilla (periaatteessa kai baarikatu) ja mentiin johonki baariin missä L oli joku ilta käyny juomaa jonku tujun drinkin. Kaikki sit tilattii sellaset ja sieltä hortoiltii Skygardeniin. Sisäänpääsyyn kuulu juomat ja Emilialle ilmotin et Long Island Ice Tea on ihan ok ja menee hyvin päähän. Se oli täyttä kuraa, edellispäivien happy hour paikassa se oli oikeesti ihan ok. Se sitte siitä illasta.

Aamulla heräsin maailman hirveimpään rapulaan, joka muuttu siedettäväks aamupäikkäreiden jälkeen. Lauantai oli aikalailla taas leffaa, ruokaa, leffaa, ruokaa ja päivä päätty siihen et päätettii sunnuntaiaamuna lähtee Emilian ja poikien mukaa Gili Trawanganille. Oltiin oikeesti tosi tyhmiä ku varattii koko kahdeks viikoks majotus Kutalta. Toisaalta meidän reissun ajatus oli biletys, mut silti... Täältä on onneks kuitenki helppo tehä noita reissuja ympäri saarta ja toi Gileille lähtö, siinä rahallisesti hävittii ku meillä oli täällä ja Gilillä majotus samaa aikaan, mut onneks täällä on halpaa. Ja oli ihan kiva lähtä reissuun vaa käsimatkojen kaa.

Free Wifi!

!!!!

Kutan ranta oli pettymys ja täällä ei vielä oo tullu semmosta paratiisifiilistä, mutku päästii tonne Gili Trawanganille, nii paratiisitunnelma tuli heti. Matka Balilta Gileille kesti pikaveneellä Gilin saaresta riippuen yks ja puoli - kaks tuntia. Ihana pieni saari, ei autoja, porukka liikkuu hevoskärryillä, vesi kirkkaan turkoosia sadekaudesta huolimatta. Paikan päällä etsittiin meille vasta majotus ja löydettiinki tosi kiva hostelli. Minä, J ja E päästii samaa huoneeseen ja pojat oli sitte toisessa huoneessa. Samantien lähettii lounaalle ja mukaan tuli myös poikien ruotsalaiset huonekaverit. Ruuan jälkeen lähdettiin snorklaan. Hostellilta sai vuokrata snorklausmaskin ja räpylät, kumpiki n. 1e/kpl. Me tytöt päätettiin säästää, koska ollaan ihan ok uimaan, nii räpylät on turhat. Big money, heyy. Heti ku astuttii vetee nii todettii et räpylät ois ollu jees. Korallia oli rannassa tosi paljon, nii kävely ei ollu mitää herkkua. Aallot ja virtaki oli yllättävän voimakaita, nii parin tunnin uinti oli myös yllätyävän rankkaa. Meillä oli joku ihme repeilypäivä mikä teki myös uimisesta hankalaa, ja ruotsit piti meitä vissii fiksuina. Näpsittii Emilian GoProlla mitä seoimpia kuvia ja nähtiin kaks kilpparia!!!! Koitettii Cairnsissakin metsästää niitä, mut ei näkyny, nii nyt oltii ihan fiiliksissä niistä. Hyvä startti siis Gilireissulle! Illalla oli tarkotus lähtee ulos, juotiim jo vähä ennen dinneriä, sit lähettii syömää, mulle tuli sen jälkeen ällö olo, nii hengasin sit muiden kaa vaa hostellilla niin kauan, et ne lähti baariin.

Paikallinen kulkuväline

Siellä se rennosti loikoili tuolissa, mut säikähti mua ja kerkes lähtä karkuun

Maanantaina hyödynnettiin hintaankuuluva aamupala; paistettiin lettuja. Sitte vuokrattiin pyörät koko päiväks, n. 1,30e ja pyöräiltiin ympäri koko saari. Ihan älyttömän kauniita maisemia! Ei niitä oikeesti ees osaa kuvailla... Saari oli yllättävänki pieni, luultii et ollaa puolivälissä, mut oltiinki tultu jo ympäri koko saari. Jos tuut Balille, tee ehdottomasti parin päivän reissu Gileille. Ei tuolla ehkä uutta aktiviteettia viikon-kahen lomalle riittäs päivittäin, niin pieniä on nuo saaret kuitenki, mut toi parin päivän irtiotto tonne Trawanganille oli meille täydellinen! Illalla pelailtiin Scrabblee ja käytiin Food Marketissa syömään. Halpaa ja hyvää, tosin mentiin vähä myöhässä nii parhaat oli viety jo päältä, nii ne ruuat oli sitte ihan liian tulisia meijän makuun. Siinä ku hämärässä syötiin, nii aluks ihan tyytyväisenä vielä vedettiin naamaan vaa chiliviipaleitaki ruuan seassa, huh. Emilia kerto raporttia, et ku seukki iltana se meni sinne aiemmin, nii oli enemmän valikoimaa ja miedompaa ruokaaki.

Aamulla sit oli check out ja Janikan kaa hypättii veneeseen ja lähettii takas Kutalle, Emilia jäi vielä päiväks ja pojat useemmaks päivää. Ku ooteltii venettä nii nähtiin taas Gold Coast seinänaapuri -ruotsalaiset, siis siellä Gilillä tällä kertaa. Ei oikeesti oo mahdollista?? Venematkan aikana tuli hirvee myrsky, se vene oikeesti vaa pomppi niitten aaltojen päällä ja Janika tuli merisairaaksi. Meidän Gili-visiitin aikana Kutalle rantautui myös Julia ja pari viikkoa sitte Suomesta saapunut Anette. Illalla treffattii tyttöjä dinnerin ja Mojitojen merkeissä ja innostuneina ooteltiin seuraavalle päivälle buukattua retkeä Ubudiin.

Turhuutta

Tällä viikolla ei oo auringonottokelit ollu aivan kohdillaan, nimittäin joka päivä on satanu ja ukkostanu. Ukkoset on täällä ollu vähä eriluokkaa ku mihin Suomessa on tottunu, koko taivas välähtelee sinisenä ja välistä iskee keltasia salamoita jotka lävistää taivaan millon mistäki suunnasta. Mut sähköt täällä ei oo menny kertaakaa noiden myrskyjen aikana, outoo. Yks ilta valittii Janikan kaa oikee otollinen aika iltalenkille,  käveltii ovesta ulos nii taivas repes ensimmäisten kolmenkymmenen sekunnin aikana, ja seuraava tunti käveltiinki rantatiellä kaatosateessa (ei jaksettu kääntyä takas, ku oltii jo ulos asti päästy) ja ihmeteltii kuin hullulta se salamointi oikeesti näyttää. 

Torstaina vuokranantaja tuli pienelle tarkastuskierrokselle, ja koska Janikan kaa ollaa salaa alivuokralaisina täällä, nii piti kaikki meidän tavarat piilottaa. Tungettiin siis kaikki vaatteet isoihin muovipusseihin, ja teki taas mieli alkaa itkee, ku katto et kuin vähä niitä vaatteita oikeesti on... Tarkastuksessa kaikki meni hyvin, eli ei jääty kiinni. Janika oli töissä, mut mun piti lähtee evakkoon, joten kävelin Southporttiin, olin kirjastossa pari tuntia (ja mua seuras itekseen puhuva mies siellä), ja kävin ostaa K-Martista meille perjantaiks vähän rekvisiittaa sekä vedenkestävän kameran mulle ja Janikalle meidän tulevaa retkielämää varten.

Merry Christmas vaan everybody!

Perjantaina vietettiin pikkujouluja, vietettiin ne jo nyt, koska ens viikonloppuna on meidän viimenen viikonloppu Gold Coastilla, eikä näitä kaksia pirskeitä voi tietenkään yhdistää ku kummatki kuitenki niin merkittäviä. Mukavaa oli, tonttulakit päässä kuunneltii smurffimusaa, viini virtas meidän juomalähteessä ja pelattiin Elinan ja Katan kehittelemää One Direction -juomapeliä. Mun on ehkä pakko ostaa itellekki niitä keräilykortteja, et voidaa Janikan kaa pelata sitä meidän Gold Coastin jälkeisessä elämässäki. (Ja minä vielä mietin, mihin aina kulutan mun rahat...) Käytii Waxy's:ssa muutamalla, oli happy hour, perus drinkit vaa 5,50$, mullaki oli kerranki varaa ostaa monta juomaa. Eli Australiassa varmaa mun ennätys mitä oon ostanu illan aikana juomia ja Suomessa ois ollu vissii pohjalukemat, ahahah. Ku tultii takas kotiin, nii mulle iski jäätävä kooma, nii päätin jäädä nukkuu. (Klo 20.30 xD, mut okei alotettii jo kolmen aikoihin...) Muut lähti baarii, mut kohta Janika soittaa et sillä meni hermot, et se tuleeki kotii. Janika haki meille mäkkiruuat ja katottii Bridget Jonesii, ihan hyvä päätös illalle. Oltii hukattu meidän toiset avaimet, ne oli niinki hukassa ku keittiön pöydällä, nii mun piti mennä avaa Janikalle rapun ovi. Minä hengailin jo kotona yöpuku päällä, enkä sit jaksanu vaihtaa enää muita vaatteita päälle, ja Janika sano vaan, et tule äkkiä. Menin avaan oven, Janikaa ei näy missää ja minä seison keskellä baarijonoa, pyjamassa. Vedin oven kii ja menin takas rappuu ja sit Janika vastaavasti sai oottaa hetken baarijonossa mäkkisafkojen kans. Leffan jälkee skypetin sit muutaman tunnin kavereiden kans, ja löydettii skypestä toiminto nimeltä ryhmäkeskustelu, melkee ku ois istunu tyttöjen kaa jossai kahvilla. :D ♥ Ja loppujenlopuks nukahdin sit klo 4, vaikka olin niin kovin väsyny sillon 20.30.

Lauantaina elämämme eläintarhassa sai jatkoa, ku olkkarissa vilisti lisko. Janika imurinvarren kans jahtas sitä, mut kadotettii se, eikä sitä onneksi sitte enää myöhemmin näkyny. Asiasta toiseen, Janikan pomo on ihan pirun ärsyttävä ja nyt Janika miettiiki et ottaako loparit tänää vai sinnitteleekö vielä ens viikon. Vielä ois vajaat kaks viikkoa aikaa täällä GC:ssä, sit alkaaki taas kodittomuus, elämä ilman tv:tä (onneks Bachelorin finaali tulee ennen ku me häippästää) ja yhteiselo jatkuu meidän rakkaiden rinkkojen kans, mut kuitenki tällä hetkellä ootan reissuun pääsyä enemmän ku mitää!!

Keilat kumoon

Heissan taas viikon tauon jälkee! Keskiviikkona Janika kävi lelumyyjä työhaastattelussa ja sen jälkee mentii keilaa meidän ruotsalaisnaapureiden kaa. Mitään muutosta ei ollu vuosien aikana tapahtunu, edellee olin huono, tosi huono.  Heti ku päästii keilapaikalle nii Janikalle soitettii et se sai työn ja sen pitää tulla perehdytyksee. JEEEE!!! Suomennettuna tää tarkottaa siis sitä et meidän Balireissu toteutuu, olen siis very happy. Okei oisin ilman tota Baliosiotakin. :D Eli ku Janika hetkeks häippäs nii olin sit ainoo joka ei juonu, ja silti olin huonoin vaikka muut promilleissa pelaski... Mun pistesaldo oli luokkaa 0-3 keilaa kumoon per vuoro ja sit ku kaikki lähti hakee juotavaa nii jäin yhen svedun kaa kahestaa siihen, se oli vaa et joo voit heittää nyt ton mun kaverin vuorolla, se on sen ansainnu (et minä heitän sen vuorolla) kerran lähti hakee juotavaa. Olin vaa et okei, ja mitä tein? Kaadoin kaikki keilat kerralla, minä!!! Ja toisen vuorolla... Kaikki oli hieman yllättyneitä tästä.

Perjantaina ku Janika oli töissä nii minä käppäilin Southportiin, kirjastoon ja Telstralle ostaan lisää nettiaikaa tabletille ja maksoin itteni taas kipeeksi siitä. Jos jotain on Suomesta ikävä nii rajatonta nettiä... Kirjastosta bongasin myös Taru sormusten herrasta leffat, ja koska Janika ei niitä ole nähnyt, niin lainasin ne. Samalla voidaa vähä nostattaa myös Uuden-Seelannin reissun lähtöfiiliksiä. Jee. Paljastu et myöskää Elina ei oo nähny kyseisiä leffoja, eli joku päivä meillä on kunnon tsh maraton täällä. Perjantai-illan suunnitelmana oli lähtee ulos. Aloteltii kämpillä ja tänne tuli Elinan ja Katan aussituttuja käymää. Mua ei tää aussiseura innostanu nii karkasin loppuillaks naapuriin sveduille. :D Sitte ku nää muut oli lähössä jo baarii, ne tuli ilmottaa asiasta mulle. Sovittii et ne jättää oven auki et pääsen hetken päästä hakeen kengät, laukun, rahat yms. Sitten ku n. 10min päästä meen meidän ovelle, nii se on lukossa, great!! Sain sitte poikien parvekkeen kautta kiipeillä meidän parvekkeelle, vähän oli pelottavaa mut ilman vahinkoja selvisin. :D Baarin jälkee sit rantauduttii Janikan kaa ekana kämpille ja ilmastoinnin kaukosäädin oli kadonnu, me nukutaa sen ilmastoinnin alla ja se puhalsi aika kylmästi. Fiksuna menin parvekkeelle huutaa sveduja, et jos saadaa käyttää niiden kaukosäädintä, no sekää ei oikee toiminu nii mentii sit niille yöks. Varmaa mahtavalta näyttäny ku minä ja Janika maanmatosen, pöllönpoikasen ja ilmapatjan kaa vedettii tossa käytävällä... Aamulla heräsin jo seittemältä ja ryömittii Janikan kans kotii, huomasin vaa et ku yöllä kävelin suoraa ovelta sohvalle ja simahdin siihen, nii ilmeisesti sohvalle oli kaatunu joku juoma jo aiemmin, nii aamulla se näytti lähinnä siltä et oisin kussu housuun, ahahahahah. Eli svedut varmaa kutsuu mua tällä hetkellä nimellä sohvan kastelija.

Tän päivän ylläri oli et meidän kämppiksen pankkikortti on kadonnu ja sitä on keretty vinguttaa päälle tonnilla. Mahtavaa. Tuntuu et mulla ja Janikalla joku kirous ku tää ei nyt oo meidän eka Suomiystävä täällä ausseissa jonka kortti lähtee kävelee... Siinä tais pääpiirteittäin olla viimesen viikon tapahtumat. Eiku tärkein unohtu!  Tein eilen ekaa kertaa elämässäni ite makaroonilaatikkoo!  Siitä tuli jopa hyvää, paitsi äitin tekemä on parempaa. Mut kyllä minusta vielä kelpo kotirouva tulee.

Healthy life ja sitä rataa

Työttöminä ollaa edellee, mut hyvin menee, oon mm. päässy Candy Crushis pidemmälle ku mitä olin edellisellä tabletilla eli syytä juhlaan on. 

Ei mitään käryä minne mennä. Ja mun suunnistustaidot pelasti, jälleen kerran!

Lauantaina oli vuorossa baarikierroksen toinen osa ja me oltii taas menossa mukana. Kello kymmeneen asti. Meitä himotti enemmän mäkkäri ja sänky joten siinä vaiheessa ku oltii käyty kolmessa baarissa viidestä, todettiin et voidaan lähtä hyvillä mielin. Nyt oon rakastunu täällä Vodkarasberry drinkkeihin (tai sit siihen valtavaan jääpalamäärään mitä mulle on aina laitettu niihin), nii saatan jopa joskus tulevaisuudessa vielä innostua uloslähdöstä. Mut silti salmari, #1 now and foreverrr. Noni joo takas lauantaihin. Ja mikä yllätys meitä odottikaan mäkkärillä, value meal 9,95$, saatiin normiaterian lisäks vielä juustohamppari ja pehmis!!! Siinä ku istuttiin mäkkärin pöydässä, syötiin ja naurettiin vedet silmissä meidän huonoille jutuille, mulle tuli vaan ihan tosi onnellinen olo, ku tajusin et elämä täällä alkaa olla ku suomessa omien kavereiden kaa ja jutut tanskalaisten kaa oli yhtä tasokkaita mitä meillä yleensä Suomessaki on. Samalla vaa tajus sen et sunnuntai on meidän viimenen päivä yhessä. Täällä kaikki vaihtaa paikkaa lennosta kokoajan, samalla tavoin ku me itekki, nii mikään ei oo pysyvää. Mut ei voi muutaku toivoo et nähään nää tanskalaiset vielä.

Lauantai-sunnuntai yö meillä oli varattuna tosiaa 10 hengen female dorm, ihmeen rauhallinen oli noinki iso huone, ku tultii kymmenen jälkee takas hostellille nii yhtä lukuunottamatta kaikki oli jo nukkumassa. :D Huonekavereita oli ympäri maailmaa, mm. Kiinalainen joka päivän makas sängyssä ja nauro yksinään ja yöllä kuulosti ku se ois pussaillu yksinään kokoajan... Interesting.

Aika täällä menee ihan hullun nopeeta, vaikkei edes tehdä mitää ja nyt mulla on alkanu hirvee ahdistus siitä et kohta meen jo kotii ja tää reissu on ohi kokonaan... Tänään tuli täyteen kuus viikkoa reissussa, joka ei onneks edes ole puolivälin lähettyvillä, et ehkä turhaa vielä ahdistun Suomeen paluusta... :D Sunnuntaina ku vaihdettii taas huonetta, päästii viiden hengen dormii, vaikka varattii kaheksan, jee, nii tyhjennettiin rinkat eka kerran. Niitä vaatteita on niin vähän, ja ne on niiiiiiin rutussa. Meillä on kämppiksinä kolme miestä, ja ennen ku oltii tavattu yhtä niistä, nii oltii varmoja et se on nainen, ku pöydällä oli suoristusrauta ja se oli suihkussa ainaki 30min. Sit ku kylppäristä tuli mies niin olin ihan ööööööööö... Ja nää kaikki kolme muutenki asuu suihkussa, minä ja Janika ollaa tän kämpän äijät vissii. Paitsi että huone haisee yhtä järkylle, ku se mun ketunpaska ruoka Kuala Lumpurissa, ja kun minä tai Janika avataa parvekkeen ovi huoneen tuulettamistarkoituksessa, niin nuo laittaa sen heti kiinni. Thanks dudes.

Näin me eletään. Rakkaat ruokarasiamme aka koiranruoka-astiat.

Meitä on yhtäkkiä alettu luuleen saksalaisiks. Kaikki sanoo kokoajan kuin huono enkku saksalaisilla ja ranskalaisilla on verrattuna pohjoismaalaisiin, ja nyt, mekö kuulostetaa saksalaisilta? Thanks. Tai ehkä ne näkee meissä vaa samoja piirteitä ulkonäöllisesti Heidi Klumin kaa ja siks luulee et ollaa saksalaisia. Mäkkärin kassalla kävin keskustelun aiheesta myös kassapojan kans:

"Sorry, where are you from? From Germany?

Minä: "No. From Finland."

"Finland? Ooooh, that is where Nokia comes from, right?"

Minä: YES! (Jeee kerranki joku tietää Suomen)

"I knew it. And they sold the brand to Windows"

Minä: "Mmm, yeah..." (ja häivyin kassalta...)

Ollaa just mietitty et ei oo nähty suomalaisia pitkään aikaan, nii tsädäääm tänää heti kolme kipaletta! :D Ku lennettii Tukholmasta Bangkokkii nii samassa koneessa oli Matias, joka oli menossa kans Sydneyy (ja oli myös ollu Kalajoella kesätöissä, wtf.), nii nähtii sama tyyppi myöhemmin Sydneyssä baarissa. No tänää kuukausi myöhemmin tää tyyppi käveli meitä vastaan kadulla täällä Gold Coastilla. :D Small world. Janikan kaa jatkettii ruokakauppaa ja ku tutkailtii porkkanoiden kilohintoja nii vierestä alko kuulua suomea, ja ku käännyttii ympäri nii kaks tyttöö siinä oli yhtä yllättyneen näkösinä ku meki. :D Sovittii et treffataa perjantaina ja lähettäs porukalla ulos. Okei, ylitetää itsemme, toinen viikonloppu putkee ku lähtää ulos, oh my...Tolla samaisella reissulla käytii metsästää mulle myös urheilushortsit ku tänää aamulla totesin et polvimittaset mustat trikoot on liian kuumat lenkille jo tässä vaiheessa. :D Ja mitä löydettiinkää, urheiluvaatteiden Victoria's Secret (alusvaatteista siis hullaannun aina VS:llä ihan täysin, nii tää oli vastaava urheiluvaatteille), Lorna Jane. Onneks rinkkaan ei mahdu enempää vaatteita niin en voinu ostaa ku ne shortsit. Ja myyjä tunnisti aksentista heti et ollaa pohjoismaalaisia, huh. :'D Käytii myös ostaa kasvoille tarkotettua aurinkorasvaa, ku iho alkaa näyttää siltä et käytetää vähä turhan paksuja mömmöjä siihen (ruokavaliollahan ei oo osuutta asiaan).

Eilen sunnuntaina meillä oli kunnon syö mitä haluat -mättöpäivä ja tänää alko taas terveellinen elämä. Ilmeisesti minussa on edellee mun sisäinen urheilija jossain syvällä piilossa, tai sit tää mun uus elämänasenne huoku musta, ku aamulla naama punasena hölkkäsin mun 1km/h vauhdilla pitkin rantatietä, nii joku Mr. Urheilu on mun elämä lihaskimpale juoksi mua vastaan ja nosti mulle kättä. 

Niinkö ehkä huomaatte nii kuvien otto on vähän jääny... Pitää koittaa tsempata taas,  jotenki tähän maisemaan on niin turtunu ja oottaa vaa et pääsee "taas" reissaan. :D Mut hengissä ollaan ja nyt voisin jatkaa Candy Crushia tai alkaa kattoo X-factorii. Moimoi ♥