Balitransport, yes, yes!

Maanantaina 3.2 ku tultiin Balille ja Denpasarin kentältä selvittiin Kutalle meidän hotelliin, lähettiin samantien check inin jälkeen metsästään jotain ruokapaikkaa. Ku lähetään lampsiin pitkin katua, kuulen vaan ku Janika sanoo:" Mitä vv....?!?!" nostan katsettani ja meitä vastapäätä seisoo kaks poikaa joilla on vähintään yhtä ääliöt ilmeet ku meilläki. Meidän Gold Coast kämppäajan ruotsalaiset seinänaapurit, joihin ei oo pidetty mitään yhteyttä sen jälkee ku lähettii GC:stä. Oikeesti, mitä hittoa??? Siinä sit pikaset small talkit vedettii ja jatkettii eri suuntiin. Loppuilta hyödynnettiin sit hotellin wifiä ja katottii  leffaa.

Tiistaina käytii käveleskelee lähiympäristössä ja todettiin et Kuta Beach on ruma. Johtuu ehkä vuodenajasta ku täällä sadekausi, mut paratiisirannan toivossa ei kannata Kutalle tulla. Metsästettii meille myös jotain kevyempää vaatetta, ilma ihan tajuttoman hiostava. Niinpä vähiten ärsyttävän katukauppiaan kojusta lähtimukaan kunnon rääsymekot ja mulle myös shortsihaalari. Katukauppiaat on yllättäen pirun rasittavia, ja taksia kaupataan kokoajan sanoin: Transport, transport? Yes, yes, yes! Tai skootteerikyyditystä: Motorbike? Yes, yes. Anteeks, missä näät moottoripyörän? Illalla oli aika lähtä katsastaan Kutan yöelämää. Jos rannat ei täyttäny odotuksia, niin yöelämä onneks oli maineensa veroista. Alkuun käytii hotellin lähellä olevassa raflassa parilla happy hourin aikaan ja siitä jatkettiin sit Skygardeniin jossa lyöttäydyttiin loppuillaks aussiporukan seuraan. Liikenteeseen lähdettiin rahat rintsikoissa -meiningillä, ku on nyt kuultu useempiki tarina siitä ku täällä on omaisuus kadonnu baari-illan aikana. Henkkareita ei onneksi kysellä niin passin saa jättää turvaan hotellille, minä oon nimittäin kusessa jos passi tässä vaiheessa lähtee käveleen, ku sen verran ulkomaan lentoja on seuraavan kuukauden aikana...

Keskiviikkona darra, monta leffaa, sängyssä koomausta ja illalla lähettiin sit käymää taas siinä happy hour paikassa parilla, käytiin vielä sishabaarissa ja tultiin aikasten kotiin.

Torstaina oli lazy day. Täällä on kuuumudesta huolimatta ollu tosi pilvistä, nii todettii ettei rusketuksellisesti hirveesti menetetä jos taas katotaa leffaa. Illalla sit käytii tunnin kokovartalohieronnassa josta maksettii paikallista valuuttaa 60000, elikkä semmoset 4 euroo, ei paha hinta siitä et sai rinkan aiheuttamat niskajumit pois.

Perjantaina Emilia tuli tänne myös, jeee! Oltii sovittu et treffataa heti aamusta, Emiliasta ei kuulunu mitää koko päivänä ja oltii jo ihan paniikissa mitä sille on tapahtunu. Koitettii löytää sen hostellii ja kaikki neuvo meitä erisuuntaan ja sit oltii jo varmoja et koko hostellia ei edes ole. Loppuhyvin kaikkihyvin vihdoin oikee hostelli löyty, niinku myös Emilia. Janikalla pääsi helpotusitkut ja Emilian huonelaverit seuras tilannetta hämmentyneenä vierestä. Emilia ei ollu vaa saanu wifii toimii, nii siks ei ollu tytöstä kuulunu mitää. Sovittii et lähetää illalla porukalla ulos ja lähdettiin Janikan kaa hotellille laittautuu. Ja se ilta lähtiki vissii vähä lapasesta. Treffattii Emilia, L ja M Legianilla (periaatteessa kai baarikatu) ja mentiin johonki baariin missä L oli joku ilta käyny juomaa jonku tujun drinkin. Kaikki sit tilattii sellaset ja sieltä hortoiltii Skygardeniin. Sisäänpääsyyn kuulu juomat ja Emilialle ilmotin et Long Island Ice Tea on ihan ok ja menee hyvin päähän. Se oli täyttä kuraa, edellispäivien happy hour paikassa se oli oikeesti ihan ok. Se sitte siitä illasta.

Aamulla heräsin maailman hirveimpään rapulaan, joka muuttu siedettäväks aamupäikkäreiden jälkeen. Lauantai oli aikalailla taas leffaa, ruokaa, leffaa, ruokaa ja päivä päätty siihen et päätettii sunnuntaiaamuna lähtee Emilian ja poikien mukaa Gili Trawanganille. Oltiin oikeesti tosi tyhmiä ku varattii koko kahdeks viikoks majotus Kutalta. Toisaalta meidän reissun ajatus oli biletys, mut silti... Täältä on onneks kuitenki helppo tehä noita reissuja ympäri saarta ja toi Gileille lähtö, siinä rahallisesti hävittii ku meillä oli täällä ja Gilillä majotus samaa aikaan, mut onneks täällä on halpaa. Ja oli ihan kiva lähtä reissuun vaa käsimatkojen kaa.

Free Wifi!

!!!!

Kutan ranta oli pettymys ja täällä ei vielä oo tullu semmosta paratiisifiilistä, mutku päästii tonne Gili Trawanganille, nii paratiisitunnelma tuli heti. Matka Balilta Gileille kesti pikaveneellä Gilin saaresta riippuen yks ja puoli - kaks tuntia. Ihana pieni saari, ei autoja, porukka liikkuu hevoskärryillä, vesi kirkkaan turkoosia sadekaudesta huolimatta. Paikan päällä etsittiin meille vasta majotus ja löydettiinki tosi kiva hostelli. Minä, J ja E päästii samaa huoneeseen ja pojat oli sitte toisessa huoneessa. Samantien lähettii lounaalle ja mukaan tuli myös poikien ruotsalaiset huonekaverit. Ruuan jälkeen lähdettiin snorklaan. Hostellilta sai vuokrata snorklausmaskin ja räpylät, kumpiki n. 1e/kpl. Me tytöt päätettiin säästää, koska ollaan ihan ok uimaan, nii räpylät on turhat. Big money, heyy. Heti ku astuttii vetee nii todettii et räpylät ois ollu jees. Korallia oli rannassa tosi paljon, nii kävely ei ollu mitää herkkua. Aallot ja virtaki oli yllättävän voimakaita, nii parin tunnin uinti oli myös yllätyävän rankkaa. Meillä oli joku ihme repeilypäivä mikä teki myös uimisesta hankalaa, ja ruotsit piti meitä vissii fiksuina. Näpsittii Emilian GoProlla mitä seoimpia kuvia ja nähtiin kaks kilpparia!!!! Koitettii Cairnsissakin metsästää niitä, mut ei näkyny, nii nyt oltii ihan fiiliksissä niistä. Hyvä startti siis Gilireissulle! Illalla oli tarkotus lähtee ulos, juotiim jo vähä ennen dinneriä, sit lähettii syömää, mulle tuli sen jälkeen ällö olo, nii hengasin sit muiden kaa vaa hostellilla niin kauan, et ne lähti baariin.

Paikallinen kulkuväline

Siellä se rennosti loikoili tuolissa, mut säikähti mua ja kerkes lähtä karkuun

Maanantaina hyödynnettiin hintaankuuluva aamupala; paistettiin lettuja. Sitte vuokrattiin pyörät koko päiväks, n. 1,30e ja pyöräiltiin ympäri koko saari. Ihan älyttömän kauniita maisemia! Ei niitä oikeesti ees osaa kuvailla... Saari oli yllättävänki pieni, luultii et ollaa puolivälissä, mut oltiinki tultu jo ympäri koko saari. Jos tuut Balille, tee ehdottomasti parin päivän reissu Gileille. Ei tuolla ehkä uutta aktiviteettia viikon-kahen lomalle riittäs päivittäin, niin pieniä on nuo saaret kuitenki, mut toi parin päivän irtiotto tonne Trawanganille oli meille täydellinen! Illalla pelailtiin Scrabblee ja käytiin Food Marketissa syömään. Halpaa ja hyvää, tosin mentiin vähä myöhässä nii parhaat oli viety jo päältä, nii ne ruuat oli sitte ihan liian tulisia meijän makuun. Siinä ku hämärässä syötiin, nii aluks ihan tyytyväisenä vielä vedettiin naamaan vaa chiliviipaleitaki ruuan seassa, huh. Emilia kerto raporttia, et ku seukki iltana se meni sinne aiemmin, nii oli enemmän valikoimaa ja miedompaa ruokaaki.

Aamulla sit oli check out ja Janikan kaa hypättii veneeseen ja lähettii takas Kutalle, Emilia jäi vielä päiväks ja pojat useemmaks päivää. Ku ooteltii venettä nii nähtiin taas Gold Coast seinänaapuri -ruotsalaiset, siis siellä Gilillä tällä kertaa. Ei oikeesti oo mahdollista?? Venematkan aikana tuli hirvee myrsky, se vene oikeesti vaa pomppi niitten aaltojen päällä ja Janika tuli merisairaaksi. Meidän Gili-visiitin aikana Kutalle rantautui myös Julia ja pari viikkoa sitte Suomesta saapunut Anette. Illalla treffattii tyttöjä dinnerin ja Mojitojen merkeissä ja innostuneina ooteltiin seuraavalle päivälle buukattua retkeä Ubudiin.

Comeback Sydneyyn

Melbournen vikat päivät hengattiin vaa tyttöjen kans ja viimeseksi yöksi soluttauduttiin Saran ja Katjan huoneeseen nukkuun muutamaksi tunniksi ennen ku bussi kentälle lähti kello neljä yöllä. Hostellissa oli respa auki 24/7, nii meitä vähä jänskätti miten päästään rinkkojen kaa livahtaan karkuun huomaamatta ja et mitä tehään jos ne kysyy et: "checkaatteko ulos?" - "Joo, tavallaan" valikoitu parhaaksi vaihtoehdoksi. Onneks meidän ei sit tarvinu käyttää tuota...

Sydneyssä meitä tultiin hakee Central stationilta ku majottauduttiin Paten ja sen kämppisten luo muutamaks päiväks. Niillä oli oikeen mukava kuuden poitsun kimppakämppä Annandalessa, lähiö tai naapurusto tai mitä näitä sanoja onkaan, 20min päässä Sydneyn keskustassa. Kuulumistenvaihdon jälkeen suunnattiin Janikan kans keskustaa ja todettiin kumpiki, et rakastetaa Sydneyä. Nyt tää on vielä ihanempi ku ekalla kerralla ku tuntee paikat. Tähän kylläki pakko lisätä et Janika luulee tuntevansa. Tuo tyttö on niin hukassa KOKOAJAN! Vaikka se silmiä räpäyttämättä väittää että nyt tuntee reitin ja on 100% varma suunnasta. Kun jotkut (kaikki) mietti et miten minä selviän täällä ja Janika mun kans, nyt ihan oikeasti minä pääsen sanomaan, että en ihan oikeasti tiiä miten edes kuukauden päästä uskallan Janikan tänne jättää ja että miten se tulee selviään, ku viimeks eilen se hukkas ittensä kaupasta ulos tullessa, ku minä ootin toisella ovella...

Poikien lemmikki, Charlotte ja sen iltapala

Sunnuntaina lähdettiin poikien kans rannalle, ku ne halus näyttää meille jonku kivan beachin. Jossain vaiheessa matkaa määränpääksi vaihtu Manlybeach ku vänkäri oli gps:n kans yhtä hukassa ku Janika aamulenkillä. Mut Manlylle pääsyki kesti loppupeleissä lähes 2 tuntia. Kaikilla oli vessahätä ja pojat pysähty tienvarteen ja minä tein kuolemaa joka hiton töyssyssä ja mutkassa mistä vedettiin. Perillä ei sit heti näkyny vessaa ja pojat näki kai vaa tuskan ja paniikin meidän kasvoilla, nii ne huusi vaa et menkää metsää. Ja no öö, ei kahesti mietitty ku juostiin jonnekki walking trackille. Siellä meitä vastaan tuli lisko ja Janika luuli sitä käärmeeks, kumpiki sit kiljuttii ja muut luuli et tyyliin kuollaan, ehhh... Tämä oli taas vähintäänki kertomisen arvonen tarina. Mutta, Manly oli tosi nätti ranta, ja kerranki kunnon uimaranta. Tolla tarkotan siis et syveni samantien ja aallot ei ollu valtavia (niitä ei ollu), vaikka aalloissa hengailua rakastanki, mut oli kerranki kiva vaan pulikoida ilman, et meinaa niellä pari litraa merivettä tai et bikinit karkaa joka kolmas sekunti.

Maanantaina suunnattii Annandalesta keskustaan Kings Crossille hostelliin ja treffattiin iltapäivästä Iinaa,  joka bongattiin Chritchurchin lentokentältä, ja sen kahta kaveria. Illalla käytiin lenkillä oopperatalon liepeillä, ja kyllä se vaan on niin nätti iltasin ku on valaistuna. :) Sitten tiistai... Kirjasto, we are back! Siellä vietettiin useempi tunti, läheteltiin couchsurfing  pyyntöjä ja skypetin äitin kans. Illalla pukkas taas hirvee Suomiahdistus, mut whatsappisa tuli taas litania nii ihania juttuja, et muuttu taas mieli, onneksi. ♥ Koko päivän olin ku pikkulapsi jouluna, ku ootin vaan keskiviikkoa... Emilia ja Julia tuli nimittäin kans Sydneyyn! Mulla on ollu tyttöjä ihan hirvee ikävä ja ootin ku kuuta nousevaa et nähään taas. Tää on tosi hämmentävää ku ikävöin mun Ausseissa olevia kavereita ihan hulluna, mut varmaan johtuu siitä ku niiden näkeminen on oikeesti realistista, toisin ku Suomessa olevien ihmisten. Mun jutut oli illalla tasoa, jos meen nyt nukkuun nii aamu on nopeemmin.

Jengimme on koossa jälleen. ♥

Vihdoin se aamu koitti ja nähtiin Emilia, ja sen just pari tuntia aiemmin Australiaan saapunut kamu, Sari. Hetken päästä meidän seuraan tuli vielä Julia, ja tyttöjen kaveri Miisa, joka viettää täällä nyt lomaa aupairhommista Kiinassa. Siinä meillä oliki sitte oikeen oiva kopla kasassa illan rientoja varten! E ja S meni takas hostellille, minä, Julia ja Miisa sovittiin et nähdään Janika Colesissa kuhan se on käyny pankissa, mut ylkäripylläri, neiti meni ja eksy matkanvarrella. Alkuilta sit oltiin Emilian ja Sarin hostellilla, pelattiin juomapeliä, kerrankin mukana menossa oli pelikortit ja meikän vanha tuttuki oli tullu morottamaan; bilefiilis nimellä tunnetaan myös tämä toveri. Illan aikana käytii muutamassa baarissa ilmasen sisäänpääsyn ja juomien takia/toivossa.

Torstaiaamuna oli check out ja suunnistus meidän ekaan couchsurfing paikkaan. Iik! Sutherlandissa, 40min junamatkan päähän Sydneyn keskustasta on siis tää meidän majapaikka loppuajan, siis tiistaihin saakka. Kämppä on kiva ja erittäin siisti poikamiesboksiksi, sekä meidän hostherra vaikuttaa oikee mukavalta tyypiltä. Torstaina syötiin liikaa, ku häivyttiin takas keskustaan moikkaan tyttöjä ja illalla epäonnistuneesti käveltiin asemalta kämpille (joo tiedän, munki täydellinen navigointijärjestelmä joskus pettää) ja Gavin sai tulla hakeen meidät. Oltiin oikeella tiellä mut ei vaa tajuttu et tie jatkuu ison tien toisellekki puolen. Sit vielä ku Janika soitti Gavinille nii sillä loppu credit kesken puhelun. XD Neidot hädässä.

Se kuuluisa 30 sentin pehmis, on täällä siis jotain halpaa!

Perjantaina päätettii lähtee rannalle vaikka lupaski pilvistä, mut onneks mentiin, oliki tosi aurinkoista. Tällä kertaa rannaks valikoitui Coogee ja sen nurmialue. Tosi nätti ranta, ainoa ongelma oli teini-ikäset penikat jotka pelas jenkkifutista meidän vieressä kokoajan, kerran tuli pallo mun jalkaanki, murr. Rannan jälkeen oli nälkä, mentii sit piknikille Hyde Parkiin, patonkia, crackeraeja, tuorejuustoa, tsatsikia (oikeenkirjoitus?) ja valkosuklaa-macadamiakeksejä. Perfectoooo. Sit vielä mäkkärin jätskit jälkkäriks.

Lauantaina, vaikka oli aurinkoista päätettiin käyttää päivä hyödyks. Aamulla pestiin meidän löyhkäävät conssit ja lenkkarit (en tiiä kumpi on pahempi; se haju vai se et oikeesti edelleen käytettiin niitä), sit kirjastoon lähettää couchsurfing pyyntöjä ja päivittään blogia. (Julkastua ei kyllä saatu kumpikaan mitään) Tosin välillä tuli nälkä ja eksyttiin Grill'd healthy burgersiin syömään. Tuo tais olla jo parempaa ku Queenstownin Fergburger. Heaven. 

Sunday funday vietettiin parhaiden Julian ja Emilian kaa Coogee beachillä ja syvennettiin rusketustamme. Käytii Janikan kans myös tekee pikapulahdus aaltoihin. Oli kylmää, mut rakastan sitä veden väriä, ahh. Ja nyt se peninoiden jenkkifutispallo lensi mua päähän. Illalla J ja E lähti moikkaa niiden tanskakamuja, minä ja Janika otetaa kaikki ilo irti Hyde Parkista. Mentiin taas piknikille ja rankan rantapäivän jälkee Janika torkahti siihen nurmelle ku minä onnistuin wifillä kattoon youtubesta Putouksen pätkittynä. Käytiin vielä illalla Sutherlandissa vielä pitkällä kävelyllä. Kaikenkaikkiaan siis vallanmainio päivä, parasta seuraa, aurinkoa, hyvää ruokaa, vähä kulutin kaloreitaki ja kunnon naurut vielä päälle!

Maanantain ohjelma oli järkätä rinkat uudelleen ja hengata Julian ja Emilian kans. Mentiin puistoon taas piknikille ja siellä oli mies jonka housujen lyhyet lahkeet paljasti vähän liikaa. Bon appetit! Sit käytii hakee mulle ja Emilialle muistikortit puhelimiin ku jostain kumman syystä ne on vähän tukossa. Koitin myös metsästää halpoja ja aitoja Uggeja, tuloksetta. Olin vissii vedelly omia kuvitelmia niistä hinnoista aiemmin... Tuli taas aika sanoa moikat tytöille, mut onneks nähää J ja E vielä myöhemmin tän matkan aikana, maanosa kyllä vaan vaihtuu ennen sitä! Siitä ei tosin oo tietoo koska nähää yhtä aikaa kaikki neljä seuraavan kerran. Nyt vielä kirjastossa couchsurfing ilmotuksia ja kattoo vikan kerran oopperataloo ja yöksi kentälle/kentän ulkopuolelle.

Nyt ku ruuasta puhuttiin, nii kävin puntarilla keskiviikkona hostellilla ja tulos sai mut oikeesti sekasin. +11kg. HYI. Tollasen tuloksen saadakseen pitää olla jo tyhmä. Okei, se oli keskellä päivää ja parin juodun vesilitran jälkeen ja muutaman aterian, mut ei paljoo lohduta jos tuosta joku kilo tai kaks häippäsee. Suomessa alkaa sit niiiiin tiukka dieetti ja joka ikinen täällä tullut gramma häipyy. Aluks päätin et se alkaa samantien Suomessa, mut ehkä kuitenkin nautin Suomen ruoka- ja juoma (krhmm) antimista mun eka viikonloppuna.. Kattoo sitte ku oon siellä.

Loppuun vielä vinkki Australiaan matkaaville: Jos haluat välttää suomalaisia, älä jää Sydneyyn, tai vastaavaasti jos suomalaisten seura innostaa, tule Sydneyyn. On nyt muutaman päivän aikana nähty taas ihan älyttömästi suomalaisia, hostellissa, hostellin pihalla, kadulla, kaupassa, bussissa yms. Ja mainittakoon vielä et yhdellä oli samanlainen Haltin kaunis vihree rinkka ku meillä on, joten tän ansiosta kaikki tunnisti heti toisensa tai siis kotimaan. Ainii ja vielä Suomijuttuja; löydettiin Marimekon liike! Se on vieläpä Louis Vuittonin vieressä, eli ei ehkä edes mikään turha juttu.

Ens kerralla palailen toivottavasti huikeiden koralliriutta kuvien ja tarinoiden kera.

Healthy life ja sitä rataa

Työttöminä ollaa edellee, mut hyvin menee, oon mm. päässy Candy Crushis pidemmälle ku mitä olin edellisellä tabletilla eli syytä juhlaan on. 

Ei mitään käryä minne mennä. Ja mun suunnistustaidot pelasti, jälleen kerran!

Lauantaina oli vuorossa baarikierroksen toinen osa ja me oltii taas menossa mukana. Kello kymmeneen asti. Meitä himotti enemmän mäkkäri ja sänky joten siinä vaiheessa ku oltii käyty kolmessa baarissa viidestä, todettiin et voidaan lähtä hyvillä mielin. Nyt oon rakastunu täällä Vodkarasberry drinkkeihin (tai sit siihen valtavaan jääpalamäärään mitä mulle on aina laitettu niihin), nii saatan jopa joskus tulevaisuudessa vielä innostua uloslähdöstä. Mut silti salmari, #1 now and foreverrr. Noni joo takas lauantaihin. Ja mikä yllätys meitä odottikaan mäkkärillä, value meal 9,95$, saatiin normiaterian lisäks vielä juustohamppari ja pehmis!!! Siinä ku istuttiin mäkkärin pöydässä, syötiin ja naurettiin vedet silmissä meidän huonoille jutuille, mulle tuli vaan ihan tosi onnellinen olo, ku tajusin et elämä täällä alkaa olla ku suomessa omien kavereiden kaa ja jutut tanskalaisten kaa oli yhtä tasokkaita mitä meillä yleensä Suomessaki on. Samalla vaa tajus sen et sunnuntai on meidän viimenen päivä yhessä. Täällä kaikki vaihtaa paikkaa lennosta kokoajan, samalla tavoin ku me itekki, nii mikään ei oo pysyvää. Mut ei voi muutaku toivoo et nähään nää tanskalaiset vielä.

Lauantai-sunnuntai yö meillä oli varattuna tosiaa 10 hengen female dorm, ihmeen rauhallinen oli noinki iso huone, ku tultii kymmenen jälkee takas hostellille nii yhtä lukuunottamatta kaikki oli jo nukkumassa. :D Huonekavereita oli ympäri maailmaa, mm. Kiinalainen joka päivän makas sängyssä ja nauro yksinään ja yöllä kuulosti ku se ois pussaillu yksinään kokoajan... Interesting.

Aika täällä menee ihan hullun nopeeta, vaikkei edes tehdä mitää ja nyt mulla on alkanu hirvee ahdistus siitä et kohta meen jo kotii ja tää reissu on ohi kokonaan... Tänään tuli täyteen kuus viikkoa reissussa, joka ei onneks edes ole puolivälin lähettyvillä, et ehkä turhaa vielä ahdistun Suomeen paluusta... :D Sunnuntaina ku vaihdettii taas huonetta, päästii viiden hengen dormii, vaikka varattii kaheksan, jee, nii tyhjennettiin rinkat eka kerran. Niitä vaatteita on niin vähän, ja ne on niiiiiiin rutussa. Meillä on kämppiksinä kolme miestä, ja ennen ku oltii tavattu yhtä niistä, nii oltii varmoja et se on nainen, ku pöydällä oli suoristusrauta ja se oli suihkussa ainaki 30min. Sit ku kylppäristä tuli mies niin olin ihan ööööööööö... Ja nää kaikki kolme muutenki asuu suihkussa, minä ja Janika ollaa tän kämpän äijät vissii. Paitsi että huone haisee yhtä järkylle, ku se mun ketunpaska ruoka Kuala Lumpurissa, ja kun minä tai Janika avataa parvekkeen ovi huoneen tuulettamistarkoituksessa, niin nuo laittaa sen heti kiinni. Thanks dudes.

Näin me eletään. Rakkaat ruokarasiamme aka koiranruoka-astiat.

Meitä on yhtäkkiä alettu luuleen saksalaisiks. Kaikki sanoo kokoajan kuin huono enkku saksalaisilla ja ranskalaisilla on verrattuna pohjoismaalaisiin, ja nyt, mekö kuulostetaa saksalaisilta? Thanks. Tai ehkä ne näkee meissä vaa samoja piirteitä ulkonäöllisesti Heidi Klumin kaa ja siks luulee et ollaa saksalaisia. Mäkkärin kassalla kävin keskustelun aiheesta myös kassapojan kans:

"Sorry, where are you from? From Germany?

Minä: "No. From Finland."

"Finland? Ooooh, that is where Nokia comes from, right?"

Minä: YES! (Jeee kerranki joku tietää Suomen)

"I knew it. And they sold the brand to Windows"

Minä: "Mmm, yeah..." (ja häivyin kassalta...)

Ollaa just mietitty et ei oo nähty suomalaisia pitkään aikaan, nii tsädäääm tänää heti kolme kipaletta! :D Ku lennettii Tukholmasta Bangkokkii nii samassa koneessa oli Matias, joka oli menossa kans Sydneyy (ja oli myös ollu Kalajoella kesätöissä, wtf.), nii nähtii sama tyyppi myöhemmin Sydneyssä baarissa. No tänää kuukausi myöhemmin tää tyyppi käveli meitä vastaan kadulla täällä Gold Coastilla. :D Small world. Janikan kaa jatkettii ruokakauppaa ja ku tutkailtii porkkanoiden kilohintoja nii vierestä alko kuulua suomea, ja ku käännyttii ympäri nii kaks tyttöö siinä oli yhtä yllättyneen näkösinä ku meki. :D Sovittii et treffataa perjantaina ja lähettäs porukalla ulos. Okei, ylitetää itsemme, toinen viikonloppu putkee ku lähtää ulos, oh my...Tolla samaisella reissulla käytii metsästää mulle myös urheilushortsit ku tänää aamulla totesin et polvimittaset mustat trikoot on liian kuumat lenkille jo tässä vaiheessa. :D Ja mitä löydettiinkää, urheiluvaatteiden Victoria's Secret (alusvaatteista siis hullaannun aina VS:llä ihan täysin, nii tää oli vastaava urheiluvaatteille), Lorna Jane. Onneks rinkkaan ei mahdu enempää vaatteita niin en voinu ostaa ku ne shortsit. Ja myyjä tunnisti aksentista heti et ollaa pohjoismaalaisia, huh. :'D Käytii myös ostaa kasvoille tarkotettua aurinkorasvaa, ku iho alkaa näyttää siltä et käytetää vähä turhan paksuja mömmöjä siihen (ruokavaliollahan ei oo osuutta asiaan).

Eilen sunnuntaina meillä oli kunnon syö mitä haluat -mättöpäivä ja tänää alko taas terveellinen elämä. Ilmeisesti minussa on edellee mun sisäinen urheilija jossain syvällä piilossa, tai sit tää mun uus elämänasenne huoku musta, ku aamulla naama punasena hölkkäsin mun 1km/h vauhdilla pitkin rantatietä, nii joku Mr. Urheilu on mun elämä lihaskimpale juoksi mua vastaan ja nosti mulle kättä. 

Niinkö ehkä huomaatte nii kuvien otto on vähän jääny... Pitää koittaa tsempata taas,  jotenki tähän maisemaan on niin turtunu ja oottaa vaa et pääsee "taas" reissaan. :D Mut hengissä ollaan ja nyt voisin jatkaa Candy Crushia tai alkaa kattoo X-factorii. Moimoi ♥