Time to go

Singapore. Ylitti mun odotukset, oli paljo siistimpi paikka ku olin kuvitellu, vaikkei mulla hirveesti ennakko-odotuksia ko. maata/kaupunkia kohtaan ollukkaan. Tiistaina ku lensin Singaporeen, nii nähtii Emilian kaa jo heti kentällä ja siitä menttin sit metrolla ja taksilla meidän hostellille Chinatowniin. Todellisuudessahan metroasema oli hostellin vieressä, mut koska summassa mentiin vaa jostai ovesta ulos, päädyttiin aseman toisellelaidalle ja väsyneinä haluttiin vaa heti hostellille. Hostellin respasta kysyttii mitä kannattaa tehdä ja respatyttö merkkaski meille nähtävyyksiä sit karttaan sillain, et niitä riitti jokapäivälle. Illalla käytiin käveleen Clarke Quaylla

Keskiviikkona mentiin aamupalalle, paahtoleipää, hilloa ja peanut butteria, ja keittiöstä löytyi suomalainen, ylläri. Jere oli menossa Uuteen-Seelantiin vaihtoon ja sillä oli Singapore vaa välilasku paikkana. Niinpä lähettiin sit kolmestaan turisteileen kartan avulla. Käytii alhaalta ihastelee Marina Bay Sandsia, vieressä olevaa luksusostoskeskusta(kaikki brändit mitä tiedät tai oot ikää kuullu, löytyy sieltä), kipittään vähä Gardens by the Bayssä, mut sinnekki ois niihin joihinki puutarhoihin ollu parinkympin sisäänpääsy niin jäi välistä valitettavasti, maailmanpyörää kateltiin kauempaa ja the Merlionia käytiin tsiigaamassa ihan vierestä. Kuvia tuli räpsittyä, kerranki, ja kävelyretken aikana mun Balilta ostetut sandaalit hajos. (Ja tämähän nyt yllättää kaikki...) Käytii kiinalaisessa lounaalla ja tilattiin monta erilaista alkupalaa ja ruokaa, mm. sammakkoa, se ei oikeesti edes ollu pahaa, vaikka aluks epäilyttiki. Ton aamupäivän jälkee mentii Emilian kaa vielä shoppailee Orchard Roadille = ei päästy yhtä ostoskeskusta pidemmälle, koska siellä oli jo kaikki mahollinen. Saldona Emilialle yks hame ja mulle yks toppi. Varmaa eka ihmismäinen vaatekappale mitä ostin koko reissulla? Jalat oli jo ihan muusia ton jälkeen mut eiii, vielä pitää jatkaa. Marina Bay Sandsin huipulle valosan aikaan ja oottaa siellä pimeän tuloo, näkee hyvin koko kaupungim kumpaanki vuorokauden aikaan. Oltiin just pujuttu kuin helppo metrolla on liikkua nii sit kusahti koko homma ja oltiin Marina Bay Sandsissä ku oli pimeetä, räjähtäneen näkösenä kaikenlisäks. Tiedoks vielä et toi on joku ökyhotelli, onneks(harmi) ei päästy niihin oikeisii tiloihin, vaan sille katselutasannealueelle joka oli varattu meille köyhille, eli infinity poolia ei pääse kattelee muutakuin hotellin asukkaana. Ma

Torstaina aamukoomailun jälkeen Little Indiaan, missä ei kyllä ollut mitään, joten jatkettiin Arab Streetille. Se oliki jo kivempi paikka ja haahuilun jälkee syötii lounaaks jotain paikallisia sapuskoita. Hyvää oli! Testattiin myös jälkkäreitä, toi vihree rulla oli hyvää, limeks värjätty lettu, jossa sisällä kookosta ja siirappia. Toi pallero, joka kyllä näytti paremmalle, oli aika mielenkiintonen, se maistu raa'alle pizzataikinalle ja sisällä oli siirappia. Hmm. Ton meidän reissun aikana oli Julia ja Anetteki rantautunu meidän hsotellille, tosin Julia oli karannu jo turisteileen ja Anette-raukka oli vatsapöpön kohteena. Pakkailin kamat kasaan ja sitte olikin aika suunnata jo kentälle, Juliaa en kerinny nähä, mut onneks seki tulee jo Suomee.

Lennolla Singapore-Darwin nukuin katkonaisesti 30-60min, eli olin todellakin ruumis klo 4.30 ku kone laskeutu. Näytin oikeesti varmaa jotenki erityisen tyhmältä, koska ne kenttätyöntekijät kyseli multa tosityhmiä... Ei ne ennen oo maahantullessa kysyny ku tyylii missä majotun, kauan aijon olla siellä. Nyt sitte jotain kuulunymmäetämistestejä: onko sulla mukana lihaa? siemeniä? hedelmiä? Ei. Ei. Ei. Tykkäätkö banaaneista? Öö joo, mut ei mulla ole mukana niitä... Testas kuulemma vaan ymmärränkö sen puhetta. Vissii luuli etten osaa puhua englantia, ku tuota edeltäneessä kenkätenttauksessa erehdyin kutsumaan tennareita vaan Converseiksi ja tuolla miehellä ei siinä vaiheessa ollu mitään käryä mistä puhun, koska se luuli mun puhuvan saappaista. Olin varannu lennot sillee et lähen illalla Sydneyyn 00.45, ku aattelin et näänpähän Darwininki sitte, ku muuten sinne ei ois tullu/tulis mentyä. Ja tämä taas aiheutti hämmennystä niille työntekijöille, varsinki siinä vaiheessavku sanoin et lauantaina jatkan matkaa heti Sydneystäkin... Rinkan jätin päiväks kentälle säilytyslokeroon/kaappiin, eipä sekään onnistunu ilman ongelmia. Sen pysty maksaa vaa kortilla ja automaatti ei hyväksyny mun kortteja. Onneks olin sääluttävä näky/aussit on mukavia, tuli yks työntekijöistä maksaan sen mulle sen kortilla. Ja onneksi mulla oli aussikäteistä! Kentältä meni shuttle bus kaupunkiin mut lipunmyyjiä ei vielä ollu, ku seittemän jälkeen olin vihdoin lähössä kaupunkiin, niin sainpa sit perireppureissaajamaiseentyyliin hurauttaa sen matkan taksilla. Mulla ei ollu mitään käryä koko Darwinista ja aamulla ku googlailin, nii tajusin et se on oikeesti aika pieni paikka, ja ite Darwinissa ei välttämättä oo ihan älyttömästi mitään must see, must do -juttuja. Parinsadan kilsan päässä ois ollu mahtavan näkönen kansallispuisto mut no can do, Darwinissa pysytään. 

Löydä Darwinista vessa klo 8 aamulla, vaikeeta. Aukiolevien ostoskeskusten vessat on kiinni, kuten myös yks keskutan julkinen?! Onneks pitkän etsinnäm jälkeen rantaesplanadilta löytyi vessa. Putkeen mennyt aamu mulla. Ainii ja adapteri sanoi ittensä irti lennon jälkeen, viimesen Aussipäivän kunniaks, ku puhelimessaki oli akkua ruhtinaalliset 20%. Kävin pati kertaa kahvilla, samalla lataan puhelinta ku sain sen uuden adapterinki hommattua, kävelin pitkin esplanadia, makasin puistossa ja torkuin jopa jonku 10min ja sain ehkä imettyä viimesiä rusketuksia kroppaani siinä samalla. Ravasin myös eestaas kaupoissa hakemassa vielä viimesiä tuliaisia. Keskustassa ois ollu joku ihan siistinkuulonen krokotiili"puisto", mut koska budjetti, niin jätin sen väliin ja menin leffaan. Wolf Creek 2, elikkä tätä reppureissaaja-sarjamurhaaja -kuvioo. Hyi oli ahdistava, eka oli pelottavampi, toi oli vaa et halusin sen vaa loppuvan kokoajan ja pois sieltä teatterista. :DD Aamusen googletietoiskun aikana luin et tuolla on tosi kainiit auringonlaskut jotka näkee hyvin Mindil Beachilta, samalla ku kävin varaa liput lentokenttä shuttle busiin (ku bongasin toimiston), kysyin miten tonne pääsee, nii sain bussin numeron ja lähtöpaikan, ranta kuulemma n. 3km matkan päässä. Hyppäsin bussiin ja tuloksena se et istun siellä 50min, en tienny missä oli mun pysäkki, enkä nähny edes koko rantaa. Päätepysäkillä ei sitte auttanu ku lähtä takas paluubussilla. Kuski tuli vielä sanoo sinne bussiin kuskille et missä mut pitää jättää pois. XD Mulla vissii aivot narikassa, ku ei tarvi enää toimia navigaattorina Janikalle. :DD Vihdoin pääsin Mindil Beachille, missä mua odotti pilvinen auringonlasku, mut ihan nätti se oli silti ja oli kiva käydä vielä rannalla käppäileen. Löysin tieni takas bussipysäkille, takas kaupunkiin, shuttle busin toimistolle ja sitte vielä turvallisesti kentälle 21.30 eli Suomen aikaa klo 14.00, sopivasti Suomi-Ruotsi pelin alkuu. (Huomatkaa toi aikaero 7h30min, mikäsidea tossa puolessa tunnissa nyt on???) Yle areena vaan oli tukossa, enkä nähny peliä. Eikä se ollukkaa mun adapteri mikä oli rikki, vaa ei toiminu se uuskaan tuolla kentällä ja akkua 2%. Millähän sanalla tuota mun päivää oikeen kuvailis? xD

Koneeseen kuitenki selvisin, ja nukuin koko lennon! Nyt sit 12 tunnin odottelu täällä Sydneyn kentällä ennen 9 tunnin lentoa Honoluluun! Tunti enää jäljellä, eikä vielä oo ees tullu aika pitkäksi, Janikanki kaa tästä puhuttiin, et kuin outoo on ku tykätää hengailla lentokentillä... :D

Sekametelisoppa

Perth. Mun lempparikaupunki tähän mennessä Ausseissa, ja lemppariksi se myös jää koska viimestä viikkoa viedään Australiassa mun osalta. Torstaina illalla ku tultii Perthiin, lentokentällä saatiin tehä tuttavuutta huumekoirien kaa... Koska meillä oli ruokaa laukussa. Kiva kuulla tässä vaiheessa et osavaltioiden rajojen yli ei saa tuoda mitään, mikä voi alkaa kasvaa täällä (porkkanat, omenat...). Parhaimmillaa voi saada 400$ sakon mut meidät  onneks armahdettii. Onnellisina otettii sit bussi keskustaan kentältä ja suunnistettiin meidän hostin kämpille. Ja tää on ku hotellissa ois. Kämppä kaupungin keskustassa, yleisissä tiloissa käytössä kuntosali, uima-allas ja sauna! Kämpässä myös astianpesukone, bileeet! Eli hyvin tyytyväisiä on täällä oltu.

Perjantaina aamulla katottii the Wolf of Wall Street (oli hyvä) ja illalla mentii uimaa ja saunoon, host ja kämpän kaks ranskalaista sohvasurffaajaa aiko vähä juoda, minä ja Janika kerrottii taas olevamme tipattomalla. Saunan raikkaina ku palattii kämppää, siellä oli täydet partyt käynnissä ja hetken suostuttelun jälkee meidän host T ja sen ystävät sai innostettua meidätki juomaan. Tulos: mun ja Janikan eka riita Ausseissa ja muisti kateissa. Ja pummilla vedettii siis juomien suhteen. Ja siitä riidasta: ei muisteta mistä se tuli, lähettii liikennevaloista eri suuntiin ja sen jälkeen soiteltiin toisillemme vuorotellen "missä oot. Aha. Ok. Mo." Ja kun oltiin takas kämpillä, oltiin taas kamuja. Eli aviokriisistä selvittiin. Oon myös jutellu pitkän keskustelun T:n kaverin kanssa Children of Bodomista ja Alexi Laihosta, koska se oli tän tyypin esikuva. Ei mitän käryä mitä oon naamavakavana kertonu jotain "faktatietoo", koska nyt en osais kertoo yhtään mitään.

Lauantaina rapula. T vei meidät uimaa Citybeachille, aallot oli ihan valtavat ja minä jäin aallon syövereihin, löin pääni hiekkaan, siinä tuskassa kuitenki tajuan et nyt on bikinien alaosa omillateillään, saan vedettyä sen takas päälle ja ku tyylikkäästi nousen aalloista, Janika vaan hajoaa mulle, ku yläosa roikkuu hiukan liian alhaalla. T ilmotti sit vaa et oli kivat rusketusrajat. Nyt opettelen sit elämään Harry Potterina ku oon arpiotsa. Semmonen darrapäivä. Illalla piti lähtä ostaa juotavaa seuraavaks päiväks ja kaikki keskustassa oli suljettu jo kuudelta ku lähettii liikenteesee. Suunnistettii North Bridgeen ja löydettii kiinalainen pullokauppa ja ostettiin kallista alkoholia mut todettiin, ettei voida vetää toista iltaa pummilla.

Harry Potter viihteellä

Sunnuntai, Australia Day. Samoja naamoja ku perjantaina, et vaan tiiä kenenkään nimee. Ja kerranki kaikki muistaa mun nimen kaikista sohvasurffareista, koska Melisa on niin helppo muistaa. Suomessa minä oon hyvä nimien kanssa, mut täällä ja vielä kännissä, not. Eli opettelin nimet uudelleen. Aamupäivä meni poolilla, iltapäivästä bbq, oli ihan huippua! Sit alkaa promillet nousee ja lähetää Kings Parkiin kattoo ilotulitusta. Teen viina-cola sekotuksen juomapulloon ja pullo laukkuun. Päästää ovesta ulos nii mietin et miks on laukku märkä. Avaan laukun: puhelin ja passi nätisti kelluu siellä vodkacolassa, ai että. Näytön alla on ihan hulluna nestettä ja siinä mulle sit Perthin insinöörikerho (T ja sen kamu) on et anna sen vaa kuivua, nii kaikki on ok, et voi nyt muuta tehä. Ja ne jotka tuntee minut, tietää kuin puhelinriippuvainen oon, eli helpommin sanottu ku tehty. Selvittiin kuitenki ilotulituksille (15 ihmistä, lopulta 6 eri porukkaa ku eksyttii toisista), ja ne oli ihan sikahienot, kivemmat ku uutenavuotena. Ihmeenkaupalla kaikki löysi tiensä takas T:lle. Ei lähdetty baariin, mut aamulla kaikilla oli vähä heikot muistikuvat aikavälistä 21.30-1.30 (21.30 minä oon tullu vikana takas kämpille, ja 1.30 on alettu pelaa juomapeliä). Illan aikana T taiteili kasvoväreillä Australian kartat mun ja Janikan poskiin ja minä oon puolestani käyttänäy taiteellisia lahjojani ja maalannu muille kengun, koalan, emun ja mitä näitä aussieläimiä nyt on... C:n (toinen ranskalainen sohvasurffari) kamerassa oli asetus, et ku otti kuvan, nii joka kerta se kuvas pari sekuntoa videoo, ja lopulta ne yhdisty yhdeks videoks. Harvinaisen järkyttävää kateltavaa se.

Maanantaina darra ja leffaa, siinä kai aikalailla päiväpaketissa.

Tiistaina käytii vähä aikaa ottaa aurinkoo ja löhöttii patjoilla uima-altaalla. Käytii kiertelee kaupoissa ja mulla puski ahdistusta tuliaisista. Illalla katottii Wolf Creek, aussi kauhuleffa joka osittain pohjautuu tositapahtumiin. Hyvä valinta reppureissaajille siis. Ranskikset myös kokkas meille lasagnee, namii ja helppo elämä.

Keskiviikkona laiskapäivä ja leffaa, ranskan tytöt lähti farmille, minä ja Janika vallotettio makkari. Illalla T vei meidät piknikille ja kattoo auringonlaskua Cottesloe beachillä, sen Ford Mustangilla. T on oikeesti ihan huippu tyyppi, täys vastakohta edelliseen hostiin. Ton kanssa oikeesti haluaaki hengailla, ja sen kaveritki ihan huippumukavia. Lopuks käytii kattoo vielä joen toiseltapuolen Perthin skylinea iltavalaistuksessa. Ei ois oikeesti parempaa hostia voitu toivoa! Ja onneks tämä tuli nyt vikana. :D

Torsdag. Mentii ottaa arskaa Cottesloelle ja kattoo Fremantlen kaupunginosaa, nätti paikka vanhoine rakennuksinee, museovankiloineen (jota ihailtii vaa ulkoo) ja satamalaitureineen. Illalla oli taas leffailta T:n kaa.

Perjantaina, tuliaisia ja panostin vihdoin myös itteeni ja ostin pienen dkny-alennus hajuveden. Käytii myös haahuilee valosalla Kings parkissa ja jossain tulostaan lentolippuja. Illalla Janika kokkas mulle ja T:lle muusia ja lihapullia. Olin taivaassa. Vastoin muuten kaikkien odotuksia, tää oli ihan oikeesti eka kerta täällä ku J oikeesti kokkas mulle!! Kaks kertaa tällä viikolla normia kotiruokaa, mulla lupa tulla vaa valmiisee pöytää ja edelleen se tiskikone, helppo elämä. Terkkuja vaan äitille, kohta tuun kotiin.

Lauantaina hypättiin Tanjan ja Amandan kyytiin ja suomitytöt lähti suunnistaan kohti Margaret Riveriä. Menomatka kesti vähän odotettua kauemmin ja ku mentii vielä syömään, nii ei muuten keretty etsiä yöpaikkaa ennen pimeäntuloa, siinä sit suunnistettii metsätietä pitkin leirintäalueelle, muut kilju et ei mennä ku pelottaa, Amanda onneks pelkäs enemmän et auto hajoaa sinne tielle keskellä yötä (oke puol ysi illalla), ja vei meidät camping alueelle. Pistettiin leiripystyyn autoon ja pokepallotelttaan (teltta joka aukee vaa sillee heittämällä), linnottauduttii autoo ryypiskelee ja pelättii muita alueen asukkeja. Mutta oli hauskaa ja sai nauraa taas kunnolla.

Sunnuntaina kamppeet kasaan ja kotia kohti. Ei vaa saatu pokepalloo sullottua pakettiin, nii naapurileirin mies sai pakata sen. Neidot hädässä taas. Mentii rannalle, mikä ei ollukkaa ihan uimaranta vaa pitkän hiekkatien päässä olevat kalliot. Aallot oli ihan valtavat. Ne veti vaa niiden valtavien kiven lohkareiden yli ilman mitään ongelmaa. En oo ikinä nähny mitää vastaavaa. Se taiski olla sit meidän suurin nähtävyys tolla reissulla pelottavan campingin jälkee. Perthissä oltii jo viiden aikaa, skypetin kotii ja puhuin pitkästä aikaa pitkän puhelun rakkaan Kristiinan kans. ♥ Täällä ollu tosi hankalaa alkaa kirjottaa tänne, kokoajan halunnu tehä jotai muuta, mut nyt ku pitäs pakata nii oikeen mielellään aloin kirjotteleen. Mutta, huomenna kutsuu Bali!

Ainii, ja se tärkein information: mun puhelin on ok.