Sekametelisoppa

Perth. Mun lempparikaupunki tähän mennessä Ausseissa, ja lemppariksi se myös jää koska viimestä viikkoa viedään Australiassa mun osalta. Torstaina illalla ku tultii Perthiin, lentokentällä saatiin tehä tuttavuutta huumekoirien kaa... Koska meillä oli ruokaa laukussa. Kiva kuulla tässä vaiheessa et osavaltioiden rajojen yli ei saa tuoda mitään, mikä voi alkaa kasvaa täällä (porkkanat, omenat...). Parhaimmillaa voi saada 400$ sakon mut meidät  onneks armahdettii. Onnellisina otettii sit bussi keskustaan kentältä ja suunnistettiin meidän hostin kämpille. Ja tää on ku hotellissa ois. Kämppä kaupungin keskustassa, yleisissä tiloissa käytössä kuntosali, uima-allas ja sauna! Kämpässä myös astianpesukone, bileeet! Eli hyvin tyytyväisiä on täällä oltu.

Perjantaina aamulla katottii the Wolf of Wall Street (oli hyvä) ja illalla mentii uimaa ja saunoon, host ja kämpän kaks ranskalaista sohvasurffaajaa aiko vähä juoda, minä ja Janika kerrottii taas olevamme tipattomalla. Saunan raikkaina ku palattii kämppää, siellä oli täydet partyt käynnissä ja hetken suostuttelun jälkee meidän host T ja sen ystävät sai innostettua meidätki juomaan. Tulos: mun ja Janikan eka riita Ausseissa ja muisti kateissa. Ja pummilla vedettii siis juomien suhteen. Ja siitä riidasta: ei muisteta mistä se tuli, lähettii liikennevaloista eri suuntiin ja sen jälkeen soiteltiin toisillemme vuorotellen "missä oot. Aha. Ok. Mo." Ja kun oltiin takas kämpillä, oltiin taas kamuja. Eli aviokriisistä selvittiin. Oon myös jutellu pitkän keskustelun T:n kaverin kanssa Children of Bodomista ja Alexi Laihosta, koska se oli tän tyypin esikuva. Ei mitän käryä mitä oon naamavakavana kertonu jotain "faktatietoo", koska nyt en osais kertoo yhtään mitään.

Lauantaina rapula. T vei meidät uimaa Citybeachille, aallot oli ihan valtavat ja minä jäin aallon syövereihin, löin pääni hiekkaan, siinä tuskassa kuitenki tajuan et nyt on bikinien alaosa omillateillään, saan vedettyä sen takas päälle ja ku tyylikkäästi nousen aalloista, Janika vaan hajoaa mulle, ku yläosa roikkuu hiukan liian alhaalla. T ilmotti sit vaa et oli kivat rusketusrajat. Nyt opettelen sit elämään Harry Potterina ku oon arpiotsa. Semmonen darrapäivä. Illalla piti lähtä ostaa juotavaa seuraavaks päiväks ja kaikki keskustassa oli suljettu jo kuudelta ku lähettii liikenteesee. Suunnistettii North Bridgeen ja löydettii kiinalainen pullokauppa ja ostettiin kallista alkoholia mut todettiin, ettei voida vetää toista iltaa pummilla.

Harry Potter viihteellä

Sunnuntai, Australia Day. Samoja naamoja ku perjantaina, et vaan tiiä kenenkään nimee. Ja kerranki kaikki muistaa mun nimen kaikista sohvasurffareista, koska Melisa on niin helppo muistaa. Suomessa minä oon hyvä nimien kanssa, mut täällä ja vielä kännissä, not. Eli opettelin nimet uudelleen. Aamupäivä meni poolilla, iltapäivästä bbq, oli ihan huippua! Sit alkaa promillet nousee ja lähetää Kings Parkiin kattoo ilotulitusta. Teen viina-cola sekotuksen juomapulloon ja pullo laukkuun. Päästää ovesta ulos nii mietin et miks on laukku märkä. Avaan laukun: puhelin ja passi nätisti kelluu siellä vodkacolassa, ai että. Näytön alla on ihan hulluna nestettä ja siinä mulle sit Perthin insinöörikerho (T ja sen kamu) on et anna sen vaa kuivua, nii kaikki on ok, et voi nyt muuta tehä. Ja ne jotka tuntee minut, tietää kuin puhelinriippuvainen oon, eli helpommin sanottu ku tehty. Selvittiin kuitenki ilotulituksille (15 ihmistä, lopulta 6 eri porukkaa ku eksyttii toisista), ja ne oli ihan sikahienot, kivemmat ku uutenavuotena. Ihmeenkaupalla kaikki löysi tiensä takas T:lle. Ei lähdetty baariin, mut aamulla kaikilla oli vähä heikot muistikuvat aikavälistä 21.30-1.30 (21.30 minä oon tullu vikana takas kämpille, ja 1.30 on alettu pelaa juomapeliä). Illan aikana T taiteili kasvoväreillä Australian kartat mun ja Janikan poskiin ja minä oon puolestani käyttänäy taiteellisia lahjojani ja maalannu muille kengun, koalan, emun ja mitä näitä aussieläimiä nyt on... C:n (toinen ranskalainen sohvasurffari) kamerassa oli asetus, et ku otti kuvan, nii joka kerta se kuvas pari sekuntoa videoo, ja lopulta ne yhdisty yhdeks videoks. Harvinaisen järkyttävää kateltavaa se.

Maanantaina darra ja leffaa, siinä kai aikalailla päiväpaketissa.

Tiistaina käytii vähä aikaa ottaa aurinkoo ja löhöttii patjoilla uima-altaalla. Käytii kiertelee kaupoissa ja mulla puski ahdistusta tuliaisista. Illalla katottii Wolf Creek, aussi kauhuleffa joka osittain pohjautuu tositapahtumiin. Hyvä valinta reppureissaajille siis. Ranskikset myös kokkas meille lasagnee, namii ja helppo elämä.

Keskiviikkona laiskapäivä ja leffaa, ranskan tytöt lähti farmille, minä ja Janika vallotettio makkari. Illalla T vei meidät piknikille ja kattoo auringonlaskua Cottesloe beachillä, sen Ford Mustangilla. T on oikeesti ihan huippu tyyppi, täys vastakohta edelliseen hostiin. Ton kanssa oikeesti haluaaki hengailla, ja sen kaveritki ihan huippumukavia. Lopuks käytii kattoo vielä joen toiseltapuolen Perthin skylinea iltavalaistuksessa. Ei ois oikeesti parempaa hostia voitu toivoa! Ja onneks tämä tuli nyt vikana. :D

Torsdag. Mentii ottaa arskaa Cottesloelle ja kattoo Fremantlen kaupunginosaa, nätti paikka vanhoine rakennuksinee, museovankiloineen (jota ihailtii vaa ulkoo) ja satamalaitureineen. Illalla oli taas leffailta T:n kaa.

Perjantaina, tuliaisia ja panostin vihdoin myös itteeni ja ostin pienen dkny-alennus hajuveden. Käytii myös haahuilee valosalla Kings parkissa ja jossain tulostaan lentolippuja. Illalla Janika kokkas mulle ja T:lle muusia ja lihapullia. Olin taivaassa. Vastoin muuten kaikkien odotuksia, tää oli ihan oikeesti eka kerta täällä ku J oikeesti kokkas mulle!! Kaks kertaa tällä viikolla normia kotiruokaa, mulla lupa tulla vaa valmiisee pöytää ja edelleen se tiskikone, helppo elämä. Terkkuja vaan äitille, kohta tuun kotiin.

Lauantaina hypättiin Tanjan ja Amandan kyytiin ja suomitytöt lähti suunnistaan kohti Margaret Riveriä. Menomatka kesti vähän odotettua kauemmin ja ku mentii vielä syömään, nii ei muuten keretty etsiä yöpaikkaa ennen pimeäntuloa, siinä sit suunnistettii metsätietä pitkin leirintäalueelle, muut kilju et ei mennä ku pelottaa, Amanda onneks pelkäs enemmän et auto hajoaa sinne tielle keskellä yötä (oke puol ysi illalla), ja vei meidät camping alueelle. Pistettiin leiripystyyn autoon ja pokepallotelttaan (teltta joka aukee vaa sillee heittämällä), linnottauduttii autoo ryypiskelee ja pelättii muita alueen asukkeja. Mutta oli hauskaa ja sai nauraa taas kunnolla.

Sunnuntaina kamppeet kasaan ja kotia kohti. Ei vaa saatu pokepalloo sullottua pakettiin, nii naapurileirin mies sai pakata sen. Neidot hädässä taas. Mentii rannalle, mikä ei ollukkaa ihan uimaranta vaa pitkän hiekkatien päässä olevat kalliot. Aallot oli ihan valtavat. Ne veti vaa niiden valtavien kiven lohkareiden yli ilman mitään ongelmaa. En oo ikinä nähny mitää vastaavaa. Se taiski olla sit meidän suurin nähtävyys tolla reissulla pelottavan campingin jälkee. Perthissä oltii jo viiden aikaa, skypetin kotii ja puhuin pitkästä aikaa pitkän puhelun rakkaan Kristiinan kans. ♥ Täällä ollu tosi hankalaa alkaa kirjottaa tänne, kokoajan halunnu tehä jotai muuta, mut nyt ku pitäs pakata nii oikeen mielellään aloin kirjotteleen. Mutta, huomenna kutsuu Bali!

Ainii, ja se tärkein information: mun puhelin on ok.

Nemoa etsimässä

Sydneystä lähdettäessä jäätiin aamuyöhön asti nukkuu meidän sohvasurffauspaikkaan ja sit bussilla jatkettiin keskustaan ja junalla taas kentälle,  mikä meitä vähän jännitti ku junan piti olla perillä 10min ennenku check in sulkeutuu. No, juna oli myöhässä ja oltiin kentällä 4min ennen ku se sulkeutu. Sitte sellaset Amazing Race -lentokenttäjuoksut ja kerettiin ajoissa.

Cairnsissa meidät tiistaina vastaanotti kaatosade, joka jatkui myös keskiviikon. Voin kertoa, että oli meidän tylsimmät päivät Ausseissa. Aamulla alettiin laskea tunteja dinneriin, ja ku saatiin syötyä, niin alko nukkumaanmenon odotus. Päädyttiin myös ostamaan sateenvarjo.  Yks oli 5$ ja isommat alkaen 7$, nämä älykääpiöt osti yhen 10$ sateenvarjon,  ja kyllä, kastuttiin ku laahustettiin yhen varjon alla menemään. Sade oli ihan hullua, kaduilla ku ylitti tietä nii vettä oli nilkkoja myöten.

Torstaina alko aurinko paistaan (kuten ylläolevista kuvista näkee) taas meidän elämään ja samalla saapui myös Sari. Päivä meniki sitte aurinkoa palvoessa laguunilla. Meressä täällä ei saa uida paitsi rajatuilla alueilla (ilmeisesti meduusojen ja krokotiilien takia), joten keskustassa helpointa on mennä tolle laguunille. Perjantaiaamupäivä meni myöskin laguunilla ja iltapäivällä sanottiin heipat hostellille ja suunnattiin 20km päähän keskustasta sohvasurffaamaan. Olimme noloja, ja ilmotettiin heti alkuun et meillä on tipaton tammikuu, koska ei haluttu nyt tuhlata rahaa juomiseen. (Oikeesti, mistä asti minä oon keksiny tämmösiä???) Saatiin myös oma huone ja tarjolla oli läjä leffoja mitä katsella. Uimaranta löytyy myös läheltä.  I like.

Lauantaina syöksyttiin heti aamusta rannalle ja oikastiin polkua pitkin, ja se näky ku tultii rannalle oli oikeesti ku oisit paratiisisaarelle tullu. Ja meressä uiminen; veden lämpötila +30 et ei paha ollenkaan. Ilman lämpötila pyörii siinä +35 kieppeillä ja aurinko porottaa täysillä. Enempää en rannalla loikoiluista taida selitellä, kaikki Suomen pakkassäässä hengailevat varmaa innokkaasti lukis yksityiskohtasta kuvausta siitä, kuin hiki vaan valu litrakaupalla ku turistipyyhkeidemme kans siinä maattiin. Rusketus here I come! Illalla katottiin leffoja, ku meillä nyt on tää tipaton...

Sunnuntaina oli taas rantapäivä luvassa, mut meidän host halus viedä meidät rannalle Port Douglasiin. Ihan kiva paikka, mut Kewarra beach, jossa oltii edellispäivänä, oli ainakin mun mielestä kivempi. Nähtiin myös vedessä kasvavia puita, mun nimeämänä siis Muumipuita (sellasia ku siinä jaksossa missä Muumipeikko leikkii Robinson Crusoeta ja se kala jää jumiin siihen puuhun). Tosin tuo kuva nyt vaan on otettu rannassa kasvavasta puusta... Paluumatkalla hostjäbä ehdotti et tehään yhteistä ruokaa, mut Janikan kaa sanottii et syödää vaa pastaa ku säästetään. Jäbä jatkaa: aa pastaa, no voidaan tehä jauhelihakastiketta. Me: eiku mulla on sellasia valmiita pastakastikeannos juttuja ku ne oli tarjouksessa. Oli vähän noloa. Ku päästään takas "kotiin", nii host sanoo mulle et jos tehtäs huomenna. Hmmmmph.

Manantaina rantaa ja uintia aamupäivästä iltapäivään ja nälkäkuoleman partaalla tuskaillaan mitä tehään sen "yhteisen" ruuan kaa ku meillä ei ole ku pastaa. Kysyttiin siltä, et tehäänkö yhteinen ruoka, nii se ehotti et puol kasilta. Öööö ei? Sit se kysy et oisitteko halunnu syyä nyt? No itseasiassa joo. Ei sitte tämäkään menny ilman että ois saatu taas hävetä.

Tiistai oli syy miksi tultiin Cairnsiin ja yks syistä miks ikinä edes innostuin Australiasta,  nimittäin retki the Great barrier reefille eli Suurille valliriutoille. Valittiin hyvän ja halvan kuuloinen reissu, ja satamassa kuultiin et päästään mukaan paremmalle retkelle.  Jee. Tyydyttiin vaan snorklaukseen, koska laitesukellus ois ollu niin kallista ja nyt ei edes ollu kyse mistään syvänmerensukelluksesta. Retki oli ulommille valliriutoille ja meillä oli kaks pysäkkiä. Ekalla riutalla näki kuin ne on kärsiny ja tuhoutumassa, mut upeat oli silti. Toinen pysähdys oli ihan mahtava. Riutat loisti kirkkaina ja värikkäitä kaloja ui ympäriinsä. (Nemoa ei suuretsinnöistä, joissa mukana minä ja Janika, huolimatta nähty) Oisin voinu tuijotella sinne merenpohjaan ihan loputtomiin. Kaiken huipuksi paatilla tarjoiltiin hyvät ruuat. Meidän superwaterproof-kamera oli taas kovassa käytössä, tosin siellä toisella riuttastopilla loppui patterit ja tuli muisti täyteen. Janikalla oli myös vähän ongelmia kuvien oton kanssa, kaikki kuvat minusta oli pelkkää vettä. Onneks katoin niitä kuvia välissä ja sitte aloin opastamaan Janikalle kamerankäytön abc, ku ite oon tämmönen huippukuvaaja. Joo, ehkä kuvista saatte paremmin irti jotain. Ehdottomasti oli yks parhaista päivistä täällä! Vaikka yks traaginenjuttu päivään mahtui myös. Koralliriutat vei mun turkoosin puhelinlankaponnarin. Mun tekniikka on ollu et käytän sitä yhtä vaan kokoajan, ku ponnareilla on tapana katoilla. Rest in peace toveri, olit luottokamu. Nyt sain sit kaivaa rinkan uumenista pinkin ponnarin. Ja tuo tekniikka on ollu hyvä,  Janika nimittäin just kadotti kaikki pompulansa..

Illalla hostjäbä kävi hermoille ku sano et voitas tulla olohuoneesee dataileen sen sijaan et maataan sängyllä ja ollaan koneella. Mikä siinä on ideana??? Joo on tuo host ollu kivaki ja arvostan sitä,  et otti meidät viikoksi, mutta rasittavaa ku kokoajan pitäs olla tekemässä sen kaa jotain, mikä lapsi se on... Se sano et olkaa ku kotonannne, ja kotona koomaan sängyssä,  eli oon ku kotonani(Paitsi en oo sotkenu täällä yhtä pahasti ku kotona, sais olla tyytyväinen). Mut couchsurfingista vielä, sen sijaan että ois majailtu edullisissa hostelleissa nyt pari viikkoo ja ens viikko (tähän aikaan vuodesta Sydney, Perth n. 30$/yö ja Cairns 15$/yö), on sohvasurffattu, nii säästetään n.400 euroa/per naama! 

Keskiviikkona aamu meni rannalla ja iltapäivällä retki hostin kaa. Oli onneks kivaa. Käytiin sademetsässä ja pikkuvesiputouksella. Matkalla pysähdyttiin kattoon myös wallabyjä, oli söpöjä. Tällä tohelolla ei ollu kameraa mukana, nii kännykän romulla sai pärjätä. Nyt vietellään viimestä iltaa Cairnsissa ja huomenna lento Perthiin. Se on kaupunki, jota kattelin jo, ku haaveilin tästä reissusta. Mulla ei kyllä oo hajuakaan mitä oottaa Perthiltä ja et mikä meitä siellä oottaa (paitsi ihana Tanja ja kuuma ilma♥), mutta let's find out!