Nemoa etsimässä

Sydneystä lähdettäessä jäätiin aamuyöhön asti nukkuu meidän sohvasurffauspaikkaan ja sit bussilla jatkettiin keskustaan ja junalla taas kentälle,  mikä meitä vähän jännitti ku junan piti olla perillä 10min ennenku check in sulkeutuu. No, juna oli myöhässä ja oltiin kentällä 4min ennen ku se sulkeutu. Sitte sellaset Amazing Race -lentokenttäjuoksut ja kerettiin ajoissa.

Cairnsissa meidät tiistaina vastaanotti kaatosade, joka jatkui myös keskiviikon. Voin kertoa, että oli meidän tylsimmät päivät Ausseissa. Aamulla alettiin laskea tunteja dinneriin, ja ku saatiin syötyä, niin alko nukkumaanmenon odotus. Päädyttiin myös ostamaan sateenvarjo.  Yks oli 5$ ja isommat alkaen 7$, nämä älykääpiöt osti yhen 10$ sateenvarjon,  ja kyllä, kastuttiin ku laahustettiin yhen varjon alla menemään. Sade oli ihan hullua, kaduilla ku ylitti tietä nii vettä oli nilkkoja myöten.

Torstaina alko aurinko paistaan (kuten ylläolevista kuvista näkee) taas meidän elämään ja samalla saapui myös Sari. Päivä meniki sitte aurinkoa palvoessa laguunilla. Meressä täällä ei saa uida paitsi rajatuilla alueilla (ilmeisesti meduusojen ja krokotiilien takia), joten keskustassa helpointa on mennä tolle laguunille. Perjantaiaamupäivä meni myöskin laguunilla ja iltapäivällä sanottiin heipat hostellille ja suunnattiin 20km päähän keskustasta sohvasurffaamaan. Olimme noloja, ja ilmotettiin heti alkuun et meillä on tipaton tammikuu, koska ei haluttu nyt tuhlata rahaa juomiseen. (Oikeesti, mistä asti minä oon keksiny tämmösiä???) Saatiin myös oma huone ja tarjolla oli läjä leffoja mitä katsella. Uimaranta löytyy myös läheltä.  I like.

Lauantaina syöksyttiin heti aamusta rannalle ja oikastiin polkua pitkin, ja se näky ku tultii rannalle oli oikeesti ku oisit paratiisisaarelle tullu. Ja meressä uiminen; veden lämpötila +30 et ei paha ollenkaan. Ilman lämpötila pyörii siinä +35 kieppeillä ja aurinko porottaa täysillä. Enempää en rannalla loikoiluista taida selitellä, kaikki Suomen pakkassäässä hengailevat varmaa innokkaasti lukis yksityiskohtasta kuvausta siitä, kuin hiki vaan valu litrakaupalla ku turistipyyhkeidemme kans siinä maattiin. Rusketus here I come! Illalla katottiin leffoja, ku meillä nyt on tää tipaton...

Sunnuntaina oli taas rantapäivä luvassa, mut meidän host halus viedä meidät rannalle Port Douglasiin. Ihan kiva paikka, mut Kewarra beach, jossa oltii edellispäivänä, oli ainakin mun mielestä kivempi. Nähtiin myös vedessä kasvavia puita, mun nimeämänä siis Muumipuita (sellasia ku siinä jaksossa missä Muumipeikko leikkii Robinson Crusoeta ja se kala jää jumiin siihen puuhun). Tosin tuo kuva nyt vaan on otettu rannassa kasvavasta puusta... Paluumatkalla hostjäbä ehdotti et tehään yhteistä ruokaa, mut Janikan kaa sanottii et syödää vaa pastaa ku säästetään. Jäbä jatkaa: aa pastaa, no voidaan tehä jauhelihakastiketta. Me: eiku mulla on sellasia valmiita pastakastikeannos juttuja ku ne oli tarjouksessa. Oli vähän noloa. Ku päästään takas "kotiin", nii host sanoo mulle et jos tehtäs huomenna. Hmmmmph.

Manantaina rantaa ja uintia aamupäivästä iltapäivään ja nälkäkuoleman partaalla tuskaillaan mitä tehään sen "yhteisen" ruuan kaa ku meillä ei ole ku pastaa. Kysyttiin siltä, et tehäänkö yhteinen ruoka, nii se ehotti et puol kasilta. Öööö ei? Sit se kysy et oisitteko halunnu syyä nyt? No itseasiassa joo. Ei sitte tämäkään menny ilman että ois saatu taas hävetä.

Tiistai oli syy miksi tultiin Cairnsiin ja yks syistä miks ikinä edes innostuin Australiasta,  nimittäin retki the Great barrier reefille eli Suurille valliriutoille. Valittiin hyvän ja halvan kuuloinen reissu, ja satamassa kuultiin et päästään mukaan paremmalle retkelle.  Jee. Tyydyttiin vaan snorklaukseen, koska laitesukellus ois ollu niin kallista ja nyt ei edes ollu kyse mistään syvänmerensukelluksesta. Retki oli ulommille valliriutoille ja meillä oli kaks pysäkkiä. Ekalla riutalla näki kuin ne on kärsiny ja tuhoutumassa, mut upeat oli silti. Toinen pysähdys oli ihan mahtava. Riutat loisti kirkkaina ja värikkäitä kaloja ui ympäriinsä. (Nemoa ei suuretsinnöistä, joissa mukana minä ja Janika, huolimatta nähty) Oisin voinu tuijotella sinne merenpohjaan ihan loputtomiin. Kaiken huipuksi paatilla tarjoiltiin hyvät ruuat. Meidän superwaterproof-kamera oli taas kovassa käytössä, tosin siellä toisella riuttastopilla loppui patterit ja tuli muisti täyteen. Janikalla oli myös vähän ongelmia kuvien oton kanssa, kaikki kuvat minusta oli pelkkää vettä. Onneks katoin niitä kuvia välissä ja sitte aloin opastamaan Janikalle kamerankäytön abc, ku ite oon tämmönen huippukuvaaja. Joo, ehkä kuvista saatte paremmin irti jotain. Ehdottomasti oli yks parhaista päivistä täällä! Vaikka yks traaginenjuttu päivään mahtui myös. Koralliriutat vei mun turkoosin puhelinlankaponnarin. Mun tekniikka on ollu et käytän sitä yhtä vaan kokoajan, ku ponnareilla on tapana katoilla. Rest in peace toveri, olit luottokamu. Nyt sain sit kaivaa rinkan uumenista pinkin ponnarin. Ja tuo tekniikka on ollu hyvä,  Janika nimittäin just kadotti kaikki pompulansa..

Illalla hostjäbä kävi hermoille ku sano et voitas tulla olohuoneesee dataileen sen sijaan et maataan sängyllä ja ollaan koneella. Mikä siinä on ideana??? Joo on tuo host ollu kivaki ja arvostan sitä,  et otti meidät viikoksi, mutta rasittavaa ku kokoajan pitäs olla tekemässä sen kaa jotain, mikä lapsi se on... Se sano et olkaa ku kotonannne, ja kotona koomaan sängyssä,  eli oon ku kotonani(Paitsi en oo sotkenu täällä yhtä pahasti ku kotona, sais olla tyytyväinen). Mut couchsurfingista vielä, sen sijaan että ois majailtu edullisissa hostelleissa nyt pari viikkoo ja ens viikko (tähän aikaan vuodesta Sydney, Perth n. 30$/yö ja Cairns 15$/yö), on sohvasurffattu, nii säästetään n.400 euroa/per naama! 

Keskiviikkona aamu meni rannalla ja iltapäivällä retki hostin kaa. Oli onneks kivaa. Käytiin sademetsässä ja pikkuvesiputouksella. Matkalla pysähdyttiin kattoon myös wallabyjä, oli söpöjä. Tällä tohelolla ei ollu kameraa mukana, nii kännykän romulla sai pärjätä. Nyt vietellään viimestä iltaa Cairnsissa ja huomenna lento Perthiin. Se on kaupunki, jota kattelin jo, ku haaveilin tästä reissusta. Mulla ei kyllä oo hajuakaan mitä oottaa Perthiltä ja et mikä meitä siellä oottaa (paitsi ihana Tanja ja kuuma ilma♥), mutta let's find out!

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Sadepäivän ilo

Vettä tulee ku saavista kaatamalla ja ukkostaa. Elina on töissä, minä, Janika ja Kata sulloutuneena kämppään. Päätettiin ottaa riski, jättää farmi väliin ja pysyä tää kuukausi ihmisten keskuudessa, eli muutettiin nyt siis Katan ja Elinan kämppiksiks! Se tunne ku sai laittaa vaatteet laatikoihin ja hyllyille ja nostaa rinkan kaapin perälle... Toi mun puhelinki ilmeisesti menee vakuutukseen, ja oikeen helposti meni toi asiointi netin välityksellä, kaverin vinkeillä ja vähä myös äitin avustuksella, hirveeltä paperisodalta siis vältyin. :D

Yhteiskuvassa maanmatonen ja pöllön poikanen.

Eilen tehtiin taas kävelyreissu Southportiin, tällä kertaa tarkotuksena oli mennä ruokkii pelikaaneja. Yllättäen pelikaaneja ei löydetty, mut päädyttii K-Martiin haahuilemaan, ja mukaan lähti kaikenlaista. Ite ostin kylläki vaan söpön pinkin pöllö makuupussin, jonka nimesin pöllön poikaseks. Jos Uudessa-Seelannissa punkataan autossa nii tolle on tarvetta. Piti olla halpa et voin sit kentällä heittää sen roskiin, sillä lisää tavaraa en tällä hetkellä rinkkaan kaipaa. Halpa pöllön poikanen kyllä oli, mut se on vaa nii söpö et en tiiä raaskinko heittää sitä pois. Ois ehkä sitteki pitäny valita One Direction Colesin alelaarista. :D Tytöt osti sit mm. ilmapatjat, ilmpapatjapumpun (joka toimii auton tupakansytyttimellä, eli puhallushommiks meni) ja juomalähteen.

Ruma aivolintu.

Bongattiin uus aivolintulaji: aivot etupuolella

Tehtiin yllättäen myös isku kirjastoon, tällä kertaa dvd-osastolle. Yllättäen valikoima ei ollu mikää maailman paras, mut saatiin me silti seittemän leffaa sieltä valkattua. Eri sarjojen tuotantokausia oli yllättävänki paljo tarjolla, eli tiiän mitä teen jos työttömyys jatkuu... Kävelymatkalla leikin myös vuoden luontokuvaaja as you can see. Tää päivä on siis menny sisätiloissa sään takia, on kuitenki yllättävän hyvin hyödynnetty tää aika: pesemällä pyykkiä, tyhjentämällä rinkat, tekemällä ruokaa ja kattomalla tv:tä. Viime viikolla käytin tylsät hetket siihen et revin viimesetki mun ripsienpidennyksistä irti. Ne meni täällä tosi huonoiks alle viikossa huollon jälkee, nii päätin et mulla ei oo varaa pitää niitä. Ostin sit kalliin ja huonon ripsarin, pitää nyt vaa elää ton kans, toisaalta tuo on nyt niiden ongelma jotka mun naamaa joutuu kattelee, hahha. :D

Palaillaan taas, nyt aletaa kattoo Janikan valitsemaa valas leffaa...