Comeback Sydneyyn

Melbournen vikat päivät hengattiin vaa tyttöjen kans ja viimeseksi yöksi soluttauduttiin Saran ja Katjan huoneeseen nukkuun muutamaksi tunniksi ennen ku bussi kentälle lähti kello neljä yöllä. Hostellissa oli respa auki 24/7, nii meitä vähä jänskätti miten päästään rinkkojen kaa livahtaan karkuun huomaamatta ja et mitä tehään jos ne kysyy et: "checkaatteko ulos?" - "Joo, tavallaan" valikoitu parhaaksi vaihtoehdoksi. Onneks meidän ei sit tarvinu käyttää tuota...

Sydneyssä meitä tultiin hakee Central stationilta ku majottauduttiin Paten ja sen kämppisten luo muutamaks päiväks. Niillä oli oikeen mukava kuuden poitsun kimppakämppä Annandalessa, lähiö tai naapurusto tai mitä näitä sanoja onkaan, 20min päässä Sydneyn keskustassa. Kuulumistenvaihdon jälkeen suunnattiin Janikan kans keskustaa ja todettiin kumpiki, et rakastetaa Sydneyä. Nyt tää on vielä ihanempi ku ekalla kerralla ku tuntee paikat. Tähän kylläki pakko lisätä et Janika luulee tuntevansa. Tuo tyttö on niin hukassa KOKOAJAN! Vaikka se silmiä räpäyttämättä väittää että nyt tuntee reitin ja on 100% varma suunnasta. Kun jotkut (kaikki) mietti et miten minä selviän täällä ja Janika mun kans, nyt ihan oikeasti minä pääsen sanomaan, että en ihan oikeasti tiiä miten edes kuukauden päästä uskallan Janikan tänne jättää ja että miten se tulee selviään, ku viimeks eilen se hukkas ittensä kaupasta ulos tullessa, ku minä ootin toisella ovella...

Poikien lemmikki, Charlotte ja sen iltapala

Sunnuntaina lähdettiin poikien kans rannalle, ku ne halus näyttää meille jonku kivan beachin. Jossain vaiheessa matkaa määränpääksi vaihtu Manlybeach ku vänkäri oli gps:n kans yhtä hukassa ku Janika aamulenkillä. Mut Manlylle pääsyki kesti loppupeleissä lähes 2 tuntia. Kaikilla oli vessahätä ja pojat pysähty tienvarteen ja minä tein kuolemaa joka hiton töyssyssä ja mutkassa mistä vedettiin. Perillä ei sit heti näkyny vessaa ja pojat näki kai vaa tuskan ja paniikin meidän kasvoilla, nii ne huusi vaa et menkää metsää. Ja no öö, ei kahesti mietitty ku juostiin jonnekki walking trackille. Siellä meitä vastaan tuli lisko ja Janika luuli sitä käärmeeks, kumpiki sit kiljuttii ja muut luuli et tyyliin kuollaan, ehhh... Tämä oli taas vähintäänki kertomisen arvonen tarina. Mutta, Manly oli tosi nätti ranta, ja kerranki kunnon uimaranta. Tolla tarkotan siis et syveni samantien ja aallot ei ollu valtavia (niitä ei ollu), vaikka aalloissa hengailua rakastanki, mut oli kerranki kiva vaan pulikoida ilman, et meinaa niellä pari litraa merivettä tai et bikinit karkaa joka kolmas sekunti.

Maanantaina suunnattii Annandalesta keskustaan Kings Crossille hostelliin ja treffattiin iltapäivästä Iinaa,  joka bongattiin Chritchurchin lentokentältä, ja sen kahta kaveria. Illalla käytiin lenkillä oopperatalon liepeillä, ja kyllä se vaan on niin nätti iltasin ku on valaistuna. :) Sitten tiistai... Kirjasto, we are back! Siellä vietettiin useempi tunti, läheteltiin couchsurfing  pyyntöjä ja skypetin äitin kans. Illalla pukkas taas hirvee Suomiahdistus, mut whatsappisa tuli taas litania nii ihania juttuja, et muuttu taas mieli, onneksi. ♥ Koko päivän olin ku pikkulapsi jouluna, ku ootin vaan keskiviikkoa... Emilia ja Julia tuli nimittäin kans Sydneyyn! Mulla on ollu tyttöjä ihan hirvee ikävä ja ootin ku kuuta nousevaa et nähään taas. Tää on tosi hämmentävää ku ikävöin mun Ausseissa olevia kavereita ihan hulluna, mut varmaan johtuu siitä ku niiden näkeminen on oikeesti realistista, toisin ku Suomessa olevien ihmisten. Mun jutut oli illalla tasoa, jos meen nyt nukkuun nii aamu on nopeemmin.

Jengimme on koossa jälleen. ♥

Vihdoin se aamu koitti ja nähtiin Emilia, ja sen just pari tuntia aiemmin Australiaan saapunut kamu, Sari. Hetken päästä meidän seuraan tuli vielä Julia, ja tyttöjen kaveri Miisa, joka viettää täällä nyt lomaa aupairhommista Kiinassa. Siinä meillä oliki sitte oikeen oiva kopla kasassa illan rientoja varten! E ja S meni takas hostellille, minä, Julia ja Miisa sovittiin et nähdään Janika Colesissa kuhan se on käyny pankissa, mut ylkäripylläri, neiti meni ja eksy matkanvarrella. Alkuilta sit oltiin Emilian ja Sarin hostellilla, pelattiin juomapeliä, kerrankin mukana menossa oli pelikortit ja meikän vanha tuttuki oli tullu morottamaan; bilefiilis nimellä tunnetaan myös tämä toveri. Illan aikana käytii muutamassa baarissa ilmasen sisäänpääsyn ja juomien takia/toivossa.

Torstaiaamuna oli check out ja suunnistus meidän ekaan couchsurfing paikkaan. Iik! Sutherlandissa, 40min junamatkan päähän Sydneyn keskustasta on siis tää meidän majapaikka loppuajan, siis tiistaihin saakka. Kämppä on kiva ja erittäin siisti poikamiesboksiksi, sekä meidän hostherra vaikuttaa oikee mukavalta tyypiltä. Torstaina syötiin liikaa, ku häivyttiin takas keskustaan moikkaan tyttöjä ja illalla epäonnistuneesti käveltiin asemalta kämpille (joo tiedän, munki täydellinen navigointijärjestelmä joskus pettää) ja Gavin sai tulla hakeen meidät. Oltiin oikeella tiellä mut ei vaa tajuttu et tie jatkuu ison tien toisellekki puolen. Sit vielä ku Janika soitti Gavinille nii sillä loppu credit kesken puhelun. XD Neidot hädässä.

Se kuuluisa 30 sentin pehmis, on täällä siis jotain halpaa!

Perjantaina päätettii lähtee rannalle vaikka lupaski pilvistä, mut onneks mentiin, oliki tosi aurinkoista. Tällä kertaa rannaks valikoitui Coogee ja sen nurmialue. Tosi nätti ranta, ainoa ongelma oli teini-ikäset penikat jotka pelas jenkkifutista meidän vieressä kokoajan, kerran tuli pallo mun jalkaanki, murr. Rannan jälkeen oli nälkä, mentii sit piknikille Hyde Parkiin, patonkia, crackeraeja, tuorejuustoa, tsatsikia (oikeenkirjoitus?) ja valkosuklaa-macadamiakeksejä. Perfectoooo. Sit vielä mäkkärin jätskit jälkkäriks.

Lauantaina, vaikka oli aurinkoista päätettiin käyttää päivä hyödyks. Aamulla pestiin meidän löyhkäävät conssit ja lenkkarit (en tiiä kumpi on pahempi; se haju vai se et oikeesti edelleen käytettiin niitä), sit kirjastoon lähettää couchsurfing pyyntöjä ja päivittään blogia. (Julkastua ei kyllä saatu kumpikaan mitään) Tosin välillä tuli nälkä ja eksyttiin Grill'd healthy burgersiin syömään. Tuo tais olla jo parempaa ku Queenstownin Fergburger. Heaven. 

Sunday funday vietettiin parhaiden Julian ja Emilian kaa Coogee beachillä ja syvennettiin rusketustamme. Käytii Janikan kans myös tekee pikapulahdus aaltoihin. Oli kylmää, mut rakastan sitä veden väriä, ahh. Ja nyt se peninoiden jenkkifutispallo lensi mua päähän. Illalla J ja E lähti moikkaa niiden tanskakamuja, minä ja Janika otetaa kaikki ilo irti Hyde Parkista. Mentiin taas piknikille ja rankan rantapäivän jälkee Janika torkahti siihen nurmelle ku minä onnistuin wifillä kattoon youtubesta Putouksen pätkittynä. Käytiin vielä illalla Sutherlandissa vielä pitkällä kävelyllä. Kaikenkaikkiaan siis vallanmainio päivä, parasta seuraa, aurinkoa, hyvää ruokaa, vähä kulutin kaloreitaki ja kunnon naurut vielä päälle!

Maanantain ohjelma oli järkätä rinkat uudelleen ja hengata Julian ja Emilian kans. Mentiin puistoon taas piknikille ja siellä oli mies jonka housujen lyhyet lahkeet paljasti vähän liikaa. Bon appetit! Sit käytii hakee mulle ja Emilialle muistikortit puhelimiin ku jostain kumman syystä ne on vähän tukossa. Koitin myös metsästää halpoja ja aitoja Uggeja, tuloksetta. Olin vissii vedelly omia kuvitelmia niistä hinnoista aiemmin... Tuli taas aika sanoa moikat tytöille, mut onneks nähää J ja E vielä myöhemmin tän matkan aikana, maanosa kyllä vaan vaihtuu ennen sitä! Siitä ei tosin oo tietoo koska nähää yhtä aikaa kaikki neljä seuraavan kerran. Nyt vielä kirjastossa couchsurfing ilmotuksia ja kattoo vikan kerran oopperataloo ja yöksi kentälle/kentän ulkopuolelle.

Nyt ku ruuasta puhuttiin, nii kävin puntarilla keskiviikkona hostellilla ja tulos sai mut oikeesti sekasin. +11kg. HYI. Tollasen tuloksen saadakseen pitää olla jo tyhmä. Okei, se oli keskellä päivää ja parin juodun vesilitran jälkeen ja muutaman aterian, mut ei paljoo lohduta jos tuosta joku kilo tai kaks häippäsee. Suomessa alkaa sit niiiiin tiukka dieetti ja joka ikinen täällä tullut gramma häipyy. Aluks päätin et se alkaa samantien Suomessa, mut ehkä kuitenkin nautin Suomen ruoka- ja juoma (krhmm) antimista mun eka viikonloppuna.. Kattoo sitte ku oon siellä.

Loppuun vielä vinkki Australiaan matkaaville: Jos haluat välttää suomalaisia, älä jää Sydneyyn, tai vastaavaasti jos suomalaisten seura innostaa, tule Sydneyyn. On nyt muutaman päivän aikana nähty taas ihan älyttömästi suomalaisia, hostellissa, hostellin pihalla, kadulla, kaupassa, bussissa yms. Ja mainittakoon vielä et yhdellä oli samanlainen Haltin kaunis vihree rinkka ku meillä on, joten tän ansiosta kaikki tunnisti heti toisensa tai siis kotimaan. Ainii ja vielä Suomijuttuja; löydettiin Marimekon liike! Se on vieläpä Louis Vuittonin vieressä, eli ei ehkä edes mikään turha juttu.

Ens kerralla palailen toivottavasti huikeiden koralliriutta kuvien ja tarinoiden kera.

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Maisemanvaihdos

Täällä on rantatien varrella grillauspaikkoja, nii keskiviikkona pidettii sit bbq, ja ei vitsit et oli hyvää! Sain verestää hesemuistoja ku putsasin sen parilan, mut oltii vissii jotenki tukittu se, nii ne vedet jäi vaa siihen parilan pinnalle. Upsista. Muuten vaa laiskoteltii viimeset päivät, ja kyllä se vaan oli haikeeta lähtee 8 viikon jälkeen Gold Coastilta, ja vielä haikeempaa oli sanoo moikat tytöille. :( Kiitos vielä ihanille Elinalle ja Katalle ku saatiin asuu teidän luona. ♥ Pakkaaminen oli yhtä hirveetä ku aina ennenki, ja vaikka minä en oo ostanu kokoaikana muutako pari tavallista toppia, shortsit ja lippiksen + että jouduin luopuu parista vaatteesta, nii rinkka oli pahemmin ratkeamispisteessä ku ennen, ja Janika aka shoppailuhirmu sai sen n. 30 uutta vaatekappaletta ihan nätisti tungettua rinkkaan... Vissiin alkaa kuvista pikkuhiljaa huomaan et en oo pahemmin shoppaillu täällä, hahaha. :D 

Nyt oon tyytyväisenä Brisbanen kentällä oottamassa kahen rinkan ja laukun kans et Janika saapuu tänne. Meidän piti hakee brasilioilta ne meidän kortit mitä sinne on tullu ja päätettii säästää rahaa sillai et vaan toinen lähtee seikkailee sinne. Kivipaperisakset -meiningillä sitte päätettii et kumpi saa tulla suoraa kentälle, ja kerranki onni suosi meikäläistä. :D Onneks löysin täältä noita ihmekärryjä etten joudu kantaa näitä kaikkia kamppeita... Täällä kentällä on myös oikeesti paljon pehmeitä sohvia, eli ens yö ei ehkä tuukkaan oleen niin tuskanen. Takas tuohon, et piti hakee ne kortit.... Meillä meni hermot näihin ko. tyyppeihin. Ne ilmeisesti veti herneet nenää ku minä ja Janika ei lähdetty niiden kaa treffeille, ja sen jälkee ne ei enää voinukkaa lähettää meidän kirjeitä meille ja tänää yks niistä haukku Janikan laiskaks ja pilalle hemmotelluks, ku Janika ilmotti et ei mene niille kylään. V*tuttaa tällä hetkellä et ikinä oltii noille tyypeille mukavia tai et lähetettii sinne edes mitää... Aluks mietin et toivottavasti ne ei google translaten avulla lue tätä, mut ihan sama jos lukee, en toivottavasti näe niitä enää koskaa. Nyt Janika on onneks jo junassa turvallisesti tulossa tänne, pummilla kylläkin, mut loppuhyvin kaikkihyvin. Oli kuulemma ollu vaa melkosen jäätävä kohtaaminen...

Aamulla klo 6.10 meillä lähtee lento Aucklandiin, enkä vois olla enempää innoissaa. Seuraavat 3 viikkoa tulee oleen jotain niin mahtavaa!  Meillä on vaikka mitä jännää suunnitelmissa tolle reissulle! Ekat n. yks ja puol viikkoa mennään pohjoissaarta läpi bussilla, sit ois tarkotus lautalla mennä eteläsaarelle ja siellä meille ois sitte auto vuokrattuna, tarkotuksena vetää saari sillä sit ympäri. :) Toivon vaa ettei rutata autoa, sitte ku on aika ajella väärälläpuolen kaistaa, eli vasemmanpuoleinenliikenne, ja pahimmassa (ja todennäköisimmmässä) tapauksessa manuaalivaihteisella autolla, jäiks! :D  Siellä meillä ei tosiaan oo nettiä, ja majotuksetki on ihan auki vielä, autossa ois ainaki tarkotus majailla (ai mitennii koitetaan säästää?), ja koitetaa hyödyntää wifiä (voi eii, joudutaa ehkä menee Starbucksii, en ehkä kestä), et saa tännekki laitettua kuulumisia. :)

Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Säästökuurilla

Meidän Sydneyviikot alkaa pikkuhiljaa olla ainaki tältä osaa paketissa. Maanantai meni tosiaa Blue Mountainsilla, tiistai kirjastossa. Keskiviikkona suunnattii Bondille, niinku oli moni muu myös tehny. En tiiä onko näillä joku kevätloma nyt täällä,  ku siellä oli niin paljo kouluikästäki porukkaa... Siinä +30 helteessä ei muuten haitannu yhtää lukea, et työkaverit Suomessa oli joutunu rappaa jo auton tuulilasia, hahah. :D Torstaina mentii Janikan kans taas Bondille ja meitä vastassa rannalla oli taas hiekkamyrsky, joten siirryttiin aika nopsaa nurmikolle auringonottoon. Illalla käytii elokuvissa kattoo vielä Runner Runner, ihan jees leffa, mut 19$ oli ehkä turhan suolanen hinta lipulle. :( Sitte ku käveltii takas hostellille nii mun naamaan lensi jäätävän kokonen yöperhonen ja se vaa jäi mun ohtalle hengailee, siinä sitte huusin ja huidoin sen pois keskellä katua ja ihmisruuhkaa, ja sain traumat niistä. PELOTTAVIA. Ihan sama jotku torakat, mutta ne yöperhoset. (Juu mun ja torakan ensikohtaamista ootellessa, villiveikkaus et mielipide muuttuu hyvin nopsaa.) Äskenki yks perhonen tunki tänne huoneesee ja Janika todennäkösesti onnistu lutistaan sen kaapin ja seinän väliin. Kuolen ehkä jos se yöllä tulee sätkiin mun naamalle.

Perjantai ja lauantai oli tarkotus lähtee ulos Julian ja Emilian kans. No, perjantaina lähettiinki, mua vaa edellee vähä verotti meidän viime viikonloppu, eikä goon oikee enää uponnu. Goon on siis backpackereiden suosimaa "viiniä", sitä myydään 4,5l tonkissa ja se maksaa vaa 10e. Vähä surullista, et pilasin ilmeisesti jo mun gooninjuontikyvyn heti eka aussi viikonloppuna. :D Mutta kuitenki, mentii palloilee parille eri hostellille ja sitte soluttauduttii niiden mukana ilmatteeks baariin. Minä kuitenki kipitin jo kahentoista aikaa takas hostellille (mitä mulle tapahtuu?!) ja Janika tuli sit vähä ennen valomerkkiä (baarit menee kii klo 2) perässä. Perjantaina käytii ekaa kertaa vaatekaupoissa täällä, vaikka houkutus ollu suuri aiemminki. Piti käydä Zarasta kattoo Janikalle shortseja, ja voi sitä tuskaa ku ei voinu ostaa mitää. Onneks Janika muistutti et rinkkaan ei mahu mitää, nii oli helpompi jättää ne vaatteet sinne. Tänää lauantaina kaikki oliki kadonnu jonnekki festareille, J ja E mukaanlukien, nii Janikan kaa vedettii vaa jäätävät Frozenyogurt-annokset ja minä katoin youtubesta salkkareita. Ärsyttävää ku en löydä kaikkia jaksoja... 

  

Tänää päivällä tehtii taas pieni kävelyretki, ku otettii bussi Coogee beachille ja käveltii sieltä Bondille. Julia ja Emilia oli kehunu tota reittiä meille, samoin ku matkaopas, joka saatii läksiäisissä meijän ihanilta tytöiltä. ♥ Eikä turhaa tota reittiä kehuttu! Aivan älyttömän kauniit maisemat ja rannat. Paljo kivempia rantoja oli siinä yhden ja puolen tunnin kävelymatkalla, ku ite Bondi Beach. Tuo on mun mielestä taas semmonen juttu, et jos Sydneyssä on, nii tuolle kannattaa tuhlata edes se pari tuntia. :) Aluks ku matkustettii bussilla täällä, nii tunnollisesti ostettii aikuisten lippu, mut nyt ku tajuttii et ne ei edes kysy opiskelijakorttia jos ottaa opiskelijalipun automaatista (okei, ainakaa toistaseks ei oo kysyny), nii tottakai alettii säästää rahaa ja ostaa puolet halvempia lippuja. Meistä on muutenki tullu ihan jäätäviä tarjousharakoita. Ostetaan Colesissa kaikkea mikä on alennuksessa, ja siellä itseasiassa on tosi hyvät alennukset, nii saadaa meidän normiruuat ostettua tosi halvalla! Mut sitte vaa tulee näitä yllättäviä menoeriä kuten elokuvat, baari-illat tai jätti jätskiannokset... :D Oon onnistunu hankkiin itelleni jo addiktion yksiin kekseihin mitä Colesissa myydää, ne on tosi kalliita,  paitsi tällä viikolla ne on ollu puoleen hintaan eli halpoja, nii oon raaskinu ostaa niitä, ehkä vähä turhanki monesti. Ne on niinku hesen valkosuklaakeksit tai ne Subwayn keksit, mmm. :D En tiiä mitä teen sitte, ku ne ei oo enää alessa.

Tosiaan saatiin vihdoin päätettyä meidän ens viikon suunnitelma. Maanantaina lennetää Brisbanee, sieltä jatketaan keskiviikkona Byron Bayhin, jossa majaillaan seuraavaan maanantaihin ja sitte nokka kohti Gold Coastia. Tän hetken suunnitelma ois löytää töitä ja kämppä Gold Coastilta. Sitte pääsee vihdoin alottaan töidenhaun kunnolla.

Ja loppuun mun perinteiset avautumiset: En ois uskonu et töidenhaku aiheuttaa mulle tämmösen stressin, vaikka ollaa vielä täällä Sydneyssä, eikä koko asiaa tarvis tässä vaiheessa edes miettiä. Yleensä oon sellanen etten osaa stressata paljoo mistään, mutta nyt mietin tota töiden saamista kokoajan ja oon tosi kärtynen... Näköjään käy nii, että nyt ku vihdoin alotan stressaamisen, nii en osaa lopettaa tätä. :D Luulen et tää johtuu siitä, et ysiluokalta asti oon tehny kokoajan jonkulaista työtä myös koulun ohella, ja nyt oon kohta kuukauden ollu ilman töitä, eikä tulevasta oo mitään tietoa ja tää on ihan outoa mulle. Sitte ku tuohon vielä yhdistää sen et peruspessimistinä muistutan itelleni myös kokoajan siitä, et täällä kuulun työnhakijoissa niihin huonoimpiin, ku joudun kilpailee niistä paikoista sellasten kaa, jotka puhuu enkkua äidinkielenään. 

Blue Mountains

Lauantaina oli tosiaa tarkotus lähtee viihteelle suomityttöporukalla, mut päädyttiin Emilian ja Julian hostellille eikä ikinä edes selvitty baariin asti. :D Mut mukavaa oli ja kielitaitoa sai treenata niin enkun ku ranskan osalta, ku tuli jutskailtua ihmisten kans.

Sunnuntaina maattiin vaa Hyde Parkissa ja yhtäkkiä jotku aasialaiset tuli vaa ottaa kuvia Juliasta, ja halus ne itekki kuviin Julian kans, tooosi hämmentävää... :D

Maanantaina lähettii Janikan ja Paten kaa Blue Mountainsille ja sovittii et treffataa Julia ja Emilia myöhemmin siellä. Ei otettu etukäteen mitään retkeä, vaa mentii junalla. Meno-paluu tais olla 17 dollaria ja paikanpäällä ostettii sit bussiajelu josta sai pitkin päivää hypätä pois kyydistä ja myöhemmin takas kyytiin, sen hinta tais olla 38 dollaria. Suht halvaks tuli siis tuo meidän "omatoimireissu". Tyttöjä ei kuitenkaa sit nähty siellä, ku aikataulut meni vähän ristii. :D

Jos Sydneyssä on yhtää pidemmän aikaa, niin ehdottomasti kannattaa tonne suunnata. Niin mielettömät maisemat ettei mitään rajaa! Kunnon reisi- ja pakaratreeniki tuli tehtyä ku aamu kymmenestä neljään asti iltapäivällä vedettiin ylös ja alas vuoria, välillä pitkin hiekka- ja sorateitä, välissä taas portaita. Ihan hyvä et meillä tää reissu osu alkukevääsee, eikä kuumimpaan kesäaikaan, ois nimittäin ollu vielä rankempaa ihan superkuumuudessa.

Tänään tiistaina on päivä menny kirjastolla cv:tä tehdessä ja saatiin vihdoin tossa viereisessä itsepalvelupesulassa kahden viikon pyykit  pestyä. Ootan niiin jo sitä, et saadaan kämppä, ja vaatteet saa kaappiin, ihan mukavaa tää hostellielämä on, mut tuo rinkan jatkuva ympärikääntäminen on super turhauttavaa, ku ehit yhtä paitaa... Muutenki mulla on hirveet vihat tuota rinkkaa kohtaan, se on ihan täynnä kaikkea turhaa. Esim. Meikit; super turhat täällä, kahdet farkut; yksiäkää ei tuu käytettyä nyt ku on vielä "kylmää", bleiseri; vie puolet rinkasta ja otin sen mukaan vilposia baari-iltoja varten, no sillä ei paljoo mitää tee, jos baareissa ei ole narikkaa... Oon jo suunnitellu et mitä lähtee paketissa kotiin jos jossai vaiheessa sellasen lähetän. Ens viikon majotus pitäis saada varattua, oltii myös jo muka päätetty minne suunnataa, mut nyt taas ei oikee tiedetä. En tajua miks on nii vaikeeta meille  ja nyt jo valitetaa et ku ollaa nii myöhässä, et vaikeeta löytää mitää hyvää ja edullista. Eli perus me... Ja menee hermot ku en taaskaan saa siirrettyä tänne kaikkia kuvia, toivottavasti saa loput sitte ens kerralla. :) Joo nyt vissii kuulostaa et mulla on kaikki huonosti, mut ei, oikeesti mulla on ihan mukavaa. Normielämäksi se alkaa vaa jo täälläki muuttua. :) Tässäpä taas tällee pikasesti kuulumisia. :)