Comeback Sydneyyn

Melbournen vikat päivät hengattiin vaa tyttöjen kans ja viimeseksi yöksi soluttauduttiin Saran ja Katjan huoneeseen nukkuun muutamaksi tunniksi ennen ku bussi kentälle lähti kello neljä yöllä. Hostellissa oli respa auki 24/7, nii meitä vähä jänskätti miten päästään rinkkojen kaa livahtaan karkuun huomaamatta ja et mitä tehään jos ne kysyy et: "checkaatteko ulos?" - "Joo, tavallaan" valikoitu parhaaksi vaihtoehdoksi. Onneks meidän ei sit tarvinu käyttää tuota...

Sydneyssä meitä tultiin hakee Central stationilta ku majottauduttiin Paten ja sen kämppisten luo muutamaks päiväks. Niillä oli oikeen mukava kuuden poitsun kimppakämppä Annandalessa, lähiö tai naapurusto tai mitä näitä sanoja onkaan, 20min päässä Sydneyn keskustassa. Kuulumistenvaihdon jälkeen suunnattiin Janikan kans keskustaa ja todettiin kumpiki, et rakastetaa Sydneyä. Nyt tää on vielä ihanempi ku ekalla kerralla ku tuntee paikat. Tähän kylläki pakko lisätä et Janika luulee tuntevansa. Tuo tyttö on niin hukassa KOKOAJAN! Vaikka se silmiä räpäyttämättä väittää että nyt tuntee reitin ja on 100% varma suunnasta. Kun jotkut (kaikki) mietti et miten minä selviän täällä ja Janika mun kans, nyt ihan oikeasti minä pääsen sanomaan, että en ihan oikeasti tiiä miten edes kuukauden päästä uskallan Janikan tänne jättää ja että miten se tulee selviään, ku viimeks eilen se hukkas ittensä kaupasta ulos tullessa, ku minä ootin toisella ovella...

Poikien lemmikki, Charlotte ja sen iltapala

Sunnuntaina lähdettiin poikien kans rannalle, ku ne halus näyttää meille jonku kivan beachin. Jossain vaiheessa matkaa määränpääksi vaihtu Manlybeach ku vänkäri oli gps:n kans yhtä hukassa ku Janika aamulenkillä. Mut Manlylle pääsyki kesti loppupeleissä lähes 2 tuntia. Kaikilla oli vessahätä ja pojat pysähty tienvarteen ja minä tein kuolemaa joka hiton töyssyssä ja mutkassa mistä vedettiin. Perillä ei sit heti näkyny vessaa ja pojat näki kai vaa tuskan ja paniikin meidän kasvoilla, nii ne huusi vaa et menkää metsää. Ja no öö, ei kahesti mietitty ku juostiin jonnekki walking trackille. Siellä meitä vastaan tuli lisko ja Janika luuli sitä käärmeeks, kumpiki sit kiljuttii ja muut luuli et tyyliin kuollaan, ehhh... Tämä oli taas vähintäänki kertomisen arvonen tarina. Mutta, Manly oli tosi nätti ranta, ja kerranki kunnon uimaranta. Tolla tarkotan siis et syveni samantien ja aallot ei ollu valtavia (niitä ei ollu), vaikka aalloissa hengailua rakastanki, mut oli kerranki kiva vaan pulikoida ilman, et meinaa niellä pari litraa merivettä tai et bikinit karkaa joka kolmas sekunti.

Maanantaina suunnattii Annandalesta keskustaan Kings Crossille hostelliin ja treffattiin iltapäivästä Iinaa,  joka bongattiin Chritchurchin lentokentältä, ja sen kahta kaveria. Illalla käytiin lenkillä oopperatalon liepeillä, ja kyllä se vaan on niin nätti iltasin ku on valaistuna. :) Sitten tiistai... Kirjasto, we are back! Siellä vietettiin useempi tunti, läheteltiin couchsurfing  pyyntöjä ja skypetin äitin kans. Illalla pukkas taas hirvee Suomiahdistus, mut whatsappisa tuli taas litania nii ihania juttuja, et muuttu taas mieli, onneksi. ♥ Koko päivän olin ku pikkulapsi jouluna, ku ootin vaan keskiviikkoa... Emilia ja Julia tuli nimittäin kans Sydneyyn! Mulla on ollu tyttöjä ihan hirvee ikävä ja ootin ku kuuta nousevaa et nähään taas. Tää on tosi hämmentävää ku ikävöin mun Ausseissa olevia kavereita ihan hulluna, mut varmaan johtuu siitä ku niiden näkeminen on oikeesti realistista, toisin ku Suomessa olevien ihmisten. Mun jutut oli illalla tasoa, jos meen nyt nukkuun nii aamu on nopeemmin.

Jengimme on koossa jälleen. ♥

Vihdoin se aamu koitti ja nähtiin Emilia, ja sen just pari tuntia aiemmin Australiaan saapunut kamu, Sari. Hetken päästä meidän seuraan tuli vielä Julia, ja tyttöjen kaveri Miisa, joka viettää täällä nyt lomaa aupairhommista Kiinassa. Siinä meillä oliki sitte oikeen oiva kopla kasassa illan rientoja varten! E ja S meni takas hostellille, minä, Julia ja Miisa sovittiin et nähdään Janika Colesissa kuhan se on käyny pankissa, mut ylkäripylläri, neiti meni ja eksy matkanvarrella. Alkuilta sit oltiin Emilian ja Sarin hostellilla, pelattiin juomapeliä, kerrankin mukana menossa oli pelikortit ja meikän vanha tuttuki oli tullu morottamaan; bilefiilis nimellä tunnetaan myös tämä toveri. Illan aikana käytii muutamassa baarissa ilmasen sisäänpääsyn ja juomien takia/toivossa.

Torstaiaamuna oli check out ja suunnistus meidän ekaan couchsurfing paikkaan. Iik! Sutherlandissa, 40min junamatkan päähän Sydneyn keskustasta on siis tää meidän majapaikka loppuajan, siis tiistaihin saakka. Kämppä on kiva ja erittäin siisti poikamiesboksiksi, sekä meidän hostherra vaikuttaa oikee mukavalta tyypiltä. Torstaina syötiin liikaa, ku häivyttiin takas keskustaan moikkaan tyttöjä ja illalla epäonnistuneesti käveltiin asemalta kämpille (joo tiedän, munki täydellinen navigointijärjestelmä joskus pettää) ja Gavin sai tulla hakeen meidät. Oltiin oikeella tiellä mut ei vaa tajuttu et tie jatkuu ison tien toisellekki puolen. Sit vielä ku Janika soitti Gavinille nii sillä loppu credit kesken puhelun. XD Neidot hädässä.

Se kuuluisa 30 sentin pehmis, on täällä siis jotain halpaa!

Perjantaina päätettii lähtee rannalle vaikka lupaski pilvistä, mut onneks mentiin, oliki tosi aurinkoista. Tällä kertaa rannaks valikoitui Coogee ja sen nurmialue. Tosi nätti ranta, ainoa ongelma oli teini-ikäset penikat jotka pelas jenkkifutista meidän vieressä kokoajan, kerran tuli pallo mun jalkaanki, murr. Rannan jälkeen oli nälkä, mentii sit piknikille Hyde Parkiin, patonkia, crackeraeja, tuorejuustoa, tsatsikia (oikeenkirjoitus?) ja valkosuklaa-macadamiakeksejä. Perfectoooo. Sit vielä mäkkärin jätskit jälkkäriks.

Lauantaina, vaikka oli aurinkoista päätettiin käyttää päivä hyödyks. Aamulla pestiin meidän löyhkäävät conssit ja lenkkarit (en tiiä kumpi on pahempi; se haju vai se et oikeesti edelleen käytettiin niitä), sit kirjastoon lähettää couchsurfing pyyntöjä ja päivittään blogia. (Julkastua ei kyllä saatu kumpikaan mitään) Tosin välillä tuli nälkä ja eksyttiin Grill'd healthy burgersiin syömään. Tuo tais olla jo parempaa ku Queenstownin Fergburger. Heaven. 

Sunday funday vietettiin parhaiden Julian ja Emilian kaa Coogee beachillä ja syvennettiin rusketustamme. Käytii Janikan kans myös tekee pikapulahdus aaltoihin. Oli kylmää, mut rakastan sitä veden väriä, ahh. Ja nyt se peninoiden jenkkifutispallo lensi mua päähän. Illalla J ja E lähti moikkaa niiden tanskakamuja, minä ja Janika otetaa kaikki ilo irti Hyde Parkista. Mentiin taas piknikille ja rankan rantapäivän jälkee Janika torkahti siihen nurmelle ku minä onnistuin wifillä kattoon youtubesta Putouksen pätkittynä. Käytiin vielä illalla Sutherlandissa vielä pitkällä kävelyllä. Kaikenkaikkiaan siis vallanmainio päivä, parasta seuraa, aurinkoa, hyvää ruokaa, vähä kulutin kaloreitaki ja kunnon naurut vielä päälle!

Maanantain ohjelma oli järkätä rinkat uudelleen ja hengata Julian ja Emilian kans. Mentiin puistoon taas piknikille ja siellä oli mies jonka housujen lyhyet lahkeet paljasti vähän liikaa. Bon appetit! Sit käytii hakee mulle ja Emilialle muistikortit puhelimiin ku jostain kumman syystä ne on vähän tukossa. Koitin myös metsästää halpoja ja aitoja Uggeja, tuloksetta. Olin vissii vedelly omia kuvitelmia niistä hinnoista aiemmin... Tuli taas aika sanoa moikat tytöille, mut onneks nähää J ja E vielä myöhemmin tän matkan aikana, maanosa kyllä vaan vaihtuu ennen sitä! Siitä ei tosin oo tietoo koska nähää yhtä aikaa kaikki neljä seuraavan kerran. Nyt vielä kirjastossa couchsurfing ilmotuksia ja kattoo vikan kerran oopperataloo ja yöksi kentälle/kentän ulkopuolelle.

Nyt ku ruuasta puhuttiin, nii kävin puntarilla keskiviikkona hostellilla ja tulos sai mut oikeesti sekasin. +11kg. HYI. Tollasen tuloksen saadakseen pitää olla jo tyhmä. Okei, se oli keskellä päivää ja parin juodun vesilitran jälkeen ja muutaman aterian, mut ei paljoo lohduta jos tuosta joku kilo tai kaks häippäsee. Suomessa alkaa sit niiiiin tiukka dieetti ja joka ikinen täällä tullut gramma häipyy. Aluks päätin et se alkaa samantien Suomessa, mut ehkä kuitenkin nautin Suomen ruoka- ja juoma (krhmm) antimista mun eka viikonloppuna.. Kattoo sitte ku oon siellä.

Loppuun vielä vinkki Australiaan matkaaville: Jos haluat välttää suomalaisia, älä jää Sydneyyn, tai vastaavaasti jos suomalaisten seura innostaa, tule Sydneyyn. On nyt muutaman päivän aikana nähty taas ihan älyttömästi suomalaisia, hostellissa, hostellin pihalla, kadulla, kaupassa, bussissa yms. Ja mainittakoon vielä et yhdellä oli samanlainen Haltin kaunis vihree rinkka ku meillä on, joten tän ansiosta kaikki tunnisti heti toisensa tai siis kotimaan. Ainii ja vielä Suomijuttuja; löydettiin Marimekon liike! Se on vieläpä Louis Vuittonin vieressä, eli ei ehkä edes mikään turha juttu.

Ens kerralla palailen toivottavasti huikeiden koralliriutta kuvien ja tarinoiden kera.

Köyhyys, olen tulossa

Ajankohtaiset asiat eka: olen edelleen työtön. Janika myös. Sijainti edelleen Surfers Paradise, Gold Coast, Queensland. Ja ajankohtasta Australiassa: X-factor finaali ja tulipalot. Tulipaloista en oikee tiiä mitään, tuntuu et kaikki Suomessa tietää paremmin. :D

Tällä viikolla alettii myös suunnitteleen Uuden-Seelannin reissua ja autonvuokrausjuttuja selvitellessä viisastuttiin tiedolla, että tarvitaan enkun kielinen ajokortti tai kansainvälinen ajokortti siihen vuokraamiseen useimmissa firmoissa, hienosti on tytöt taas hoitanu asioita kuntoon kotona etukäteen. Koska siihen aussi ajokorttiin tarvitaan se todiste et asutaa täällä, ja meidän verokortit edellee Brisbanessa brasilioilla (mitennii ollaa aikaansaamattomia), todettii et helpointa on Suomen kautta tilata ne kansainväliset kortit, yllättäen äitin avulla. :) Meijän pitää vaa ottaa molemminpuoleiset kopiot ajokorteista ja skannata ne sen hakemuksen mukaan. Noh, Janikan korttihan on sopivasti matkalla Brisbaneen, nii koitetaa saada se kv-kortti nyt edes mulle ajoissa. Eli lampsittiin Southportin kirjastoon ja siellä kuullaan et niillä ei ole skanneria. Great. Onneks lähellä oli joku toimistotarvikekauppa jossa oli skanneri.

Meille myös ilmotettiin et meille ois farmipaikka tarjolla, ja minä työtaustani ansiosta, saisin myös lisärahaa tekemällä kokkivuoroja hotellissa. Moniko kuoli nauruun? Okei, hotelli on kaukana luksustasosta, ja tää ko. hotelli ja farmi sijaitsee kylässä jossa on 114 asukasta ja lähin kaupunki on 13km päässä, jossa asukkaita 1500, tiedot vuodelta 2006. Tähän verrattuna oon siis asunu kokoikäni suurkaupungissa. Toi kylä on kuuden tunnin ajomatkan päässä Gold Coastilta, ja meitä tultas keskiviikkona hakeen ja samalla saatas siivota jonku vainaja mummelin talo, josta saatas siis palkkaa myös. Rikastuun tuolla työllä ei tosiaan pääsis, mut tuolla ei varmaan pahemmin myöskään kuluttas rahaa. Vähä vaan epäilyttää tuo ku ne tulis näin kaukaa hakeen meidät... Ja tosiaan ihanat suomitytöt Elina ja Kata tarjos meille majotusta marraskuuksi niiden kämppiksinä tosi edullisesti, et jos Janika vaan nyt parissa päivässä sais töitä nii voitas jäädä tänne, ihmisten ilmoille.

Perjantaille oltii tosiaa sovittu uloslähdöstä suomityttöjen kaa, siis Elinan ja Katan. Mentii v8 rallien afterpartyihin rannalle, jossa oli esiintymässä mm. Havana Brown ja Gym Class Heroes. Alkuillasta oltii tyttöjen kämpillä, juotiin boolia, syötiin suolakeksejä ja juustoja, sit jatkettiin tonne rantapartyihin. Pitkästä aikaa mullaki oli kunnon bilefiilis, joka kylläki loppu lyhyeen ku kananlento. Otettiin kuvia ja joku ääliö käveli mun päälle ja puhelin lensi nätisti asfaltille ja näyttö rikki. Päällekävelijä päätti vaan häipyä, eikä edes pyytäny anteeksi. Nyt sitte mietin et mitä mun ois järkevintä tehä ton puhelimen kans. En tiiä miten tuo menee matkavakuutuksee, ja et riittääkö kopioitu aussikuitti vakuutusyhtiölle, vai onko mun loppujenlopuks melkee halvempaa ostaa uus puhelin... Ihania tämmöset rahareiät aina. Onneks tän tällähetkellä arvoltaan 20 euron kapistuksen kamera kuitenki toimii, kuten myös ylikallis netti, nii kykenen yhteiseloon sen kanssa. Ja tää oli muuten elämäni eka kerta ku hajotin puhelimeni. (Muistutan myös vielä et ekaa kertaa oon työtön ja ekaa kertaa asun omillani=rinkan kans majailua eri paikassa joka viikko) Ajoitus täydellinen. Terveellinen elämä on siis epäonnistunu taas ku oon syöny suruuni. Voisinko ennemmin urheilla?

Perjantai-lauantai yö oli viimenen yö Islander resortissa, yllättäen lauantai-sunnuntai siellä oli täyttä. Raahattii lauantaiaamuna sit ittemme ja rinkkamme tyttöjen kämpille ja täällä majaillaa ainaki keskiviikkoon. :) Nyt on sit vaa syöty hyvin, katottu leffaa ja tv:tä ja pitkästä aikaa käyty rannallaki. Samalla linjalla taidetaa jatkaa vielä nää seuraavat pari päivääki.