Alkuvuosi, loppuvuosi ja mun ikuinen välivuosi

Myöhäset jouluntoivotukset vielä täältä!  Ja uudenvuoden toivotukset myös ku tämä julkasu näköjään vähän venähti... Tosiaan ku perjantai-iltana sit lennettiin Melbourneen,  niin oli laskettu sen varaan et nukutaan kentällä, ja mikäs meitä siellä oottikaan... Oulun kenttääki pienempi kenttä,  joka suljetaan yöksi. Mentiin peseen meikit ja mietittii mitä tehään, nii sillävälinhän oli viimeinen bussiki lähteny. Autonvuokraus firmassa oli joku nainen vielä töissä, ja mentiin siitä kysyyn et mitä tehä. Lopulta tää nainen pääty soittaan vartijalle, et jos saadaa jäädä yöks nukkuu sinne tilaa minne matkalaukut tulee, ja se anto luvan. Vartija tuli jututtaa meitä ja kysy et missä oltii suunniteltu nukkuvamme ennenku missattii bussi... "Täällä kentällä, mut me ihan oikeesti luultii et tää on iso kenttä." Vartija kävi aamulla herättää meidät ku ekat lennot saapu, et vaihdetaan nukkumapaikkaa, sitte ku oltiin lähössä nii ne työntekijät oli vielä huolissaan onko saatu nukuttua kunnolla... :D

Melbournessa ei ollu ihan niin lämmin vastaanotto ku toivottiin,  huono sää seuras meitä edelleen. Hostellista minä ja Janika oli varattu erilliset huoneet ku meillä tuli hirvee riita. No ei vaan, ku vähä viime tipassa varattiin tota(kin) majotusta nii huoneita ei enää kovin runsaasti ollu tarjolla, nii jouduttii sit eri huoneisiin. Mut toisaalta ihan kiva välissä näinki ku on kolme ja puoli kuukautta oltu samassa huoneessa kokoajan. Hostellilla meitä oottiki meidän tanskalaiskamut ja illalla käytiin vaa porukalla kahvilla.

Sunnuntaina tai maanantaina, en muista ja oon sekasin päivissä, käytiin sateisessa säässä ajeleen ilmasella ratikkalinjalla ja katteleen jotain merkittäviä rakennuksia ja sit mentiinki ikkunashoppailee David Jonesille ja Myerille. Myerin näyteikkunoihin on tehty joulunäyteikkunat ja porukka oikeesti oli monen sadan metrin jonossa et pääsi kattoon niitä. Illalla istuttiin keittiössä ja tutustuttiin yhteen jenkkimieheen, joka lähti meidän kaa kävelylle, tarjos kahvit starbucksista ja osti meille jonku katusoittajan levyn. Ja taas sain hajoilla Janikan suunnistustaidoille ku annettiin sen johdattaa meidät takas. Seuraavana päivänä se oli meidän kaa kaupassa ja ois halunnu ostaa mulle proteiinipatukoita ku mietin ostanko suklaata ja sanoin et proteiinipatukat on kalliita. Sitte ku katottiin jotain jouluruokatarjoilu mainoksia ja Janikan kaa sanottii et hedelmötarjotin näyttää hyvälle, nii se aiko ostaa sen meille joulupiknikille. Harmi vaan ko. kauppa oli joulun kiinni. Se on ammatiltaan julkkisten/ökyrikkaiden henkivartija, eli rahaa löytyy... Sit ku oltii puhuttu et mitä tehään vielä ausseissa nii Janika sano et joutuu varmaan liftaan sit farmille ku minä lähen. Ja mitä tekee tämä mies? Antaa Janikalle 200$ et se ei liftaa farmille!!! Oikeesti?!? :D Merry Christmas vain sullekki!

Mun skotti-huonekaveri kysy multa suomalaisista jouluruuista ja se alko näin: kinkkua ja ööö... Miten selität laatikkoruuista. Ilmasesta sanakirjasta katoin nii porkkanalaatikko on carrot casserole, ei kuulostanu oikeelta mut sanoin sen, nii se oli sillee aaa jooo eli pistätte porkkanaa, lihaa, sipulia, perunaa yms. Joo eli mönkään meni, en puhu mistään padasta. Sit googletin kuvan, se katto sitä hetken ja kommentti oli: aaaa, se liha on siis tuolla alla! Mikä liha?! Ei porkkanalaatikossa ole lihaa. Lopuks se oli sillee et oli kiva oppia jotain uutta. Pirusti oppiki varmaan?

Jouluaattona mentiin tyttöjen kans syömää italialaiseen ravintolaan ja panostettiin ja syötiin oikeen jälkkäritki. Ja jälleen kerran päästiin aiheeseen jouluruuat. Julie ja Cecilie kerto tanskalaisista ruuista ja joulunvietosta, sitte oli meidän vuoro kertoo näistä kuuluisista laatikkoruuista. Tytöt oli sillee et tanskassa lanttua syötetään vaa hevosille ja et mitä niissä muissa laatikoissa on, minä ihan pokkana totesin et no maksaa ja rusinoita. Hyvä ettei Juliella lentäny jälkkärit seinälle ku se oli nii järkyttyny, kuulemma tuhottiin sen ruokahalu, ja hyvät naurut saatiin. Sit siirryttii uuteenvuoteen ja meillä ei tullu mieleen mitään ruokia nii kerrottiin tinan valamisesta ja Julie luuli aluks et syödään keitettyjä hevosenkenkiä. Nyt on tanskalaisilla hyvä kuva Suomesta jos ei muuta.

Täällä joulua vietetään vasta 25. päivä ja mentiin hostellin piknikille Batman -puistoon. Backpackerien keskuudessa joulu on enemmän ryyppyjuhla, tavallaan ois ollu kiva nähä se "oikea" aussijoulu, mut mukava ja erilainen tämäkin oli. :) vaikka joulufiilis kyllä oli niin kadoksissa ku voi vaan olla. Puistossa oli bbqssa tarjolla hamppareita, hodareita, muutamaa salaattia ja boolia. Ostettiin myös pari goonitonkkaa ja kerta kerralta se mullaki vaan menee paremmin alas. Aluks meillä oli Skandinaavia leiri, Ruotsi, Suomi ja Tanska, mut myöhemmin siinä istu porukkaa vähä joka puolelta maailmaa. Pelattiin jotain Buffalo (?) juomapeliä, ainoo minkä joku keksi mihin ei tarvi pelikortteja, ja vietettiin päivää auringossa. Myöhemmin siirryttiin hostellille ja bongattiin kaks ihanaa suomityttöä keittiöstä. Jossain vaiheessa, en tiiä yhtään millon, joskus sen jälkeen ku Janika on käyny ostaan kaks viinipulloa lisää ku tonkat meni, nii minä oon karannu skypettään ja jätin baarin vaihteeksi välistä. Eipä ne muutkaan ollu siellä sit kauaa viihtyny.  :D

Tapaninpäivänä haettiin rapularuuat puistoon ja illalla kävin tanskojen kans kattoon elokuvissa Frozenin. Joka oli hyvä, vaikka leffalippu oli liian kallis. 27. päivä (en tiiä mikä viikonpäivä se oli enkä jaksa tarkistaa) mentiin St. Kildaan rannalle, minä häippäsin jo neljän jälkee takas hostellille ku tuntu et palan, muut tuli pari tuntia myöhemmin, lopputuloksena se et kaikki ollaan punasia ku ravut ja kaikilla oikein nätit rusketusrajat mm. Bikinien rusetista tai hameen helmasta.

28:lle päivälle vuokrattiin auto kolmeks päivää et lähetään Great Ocean Roadille. Aluks suunniteltiin 26.-29. mut ylläri et autot oli jo varattuja ku edellisviikolla koitettiin varata. Sit muokattiin hostellivarauksia ja maksettiin auto päiville 27.-30. ja maksun jälkeen käy ilmi, et se auto oliki jo menny ja ainoo vapaa on päiville 28.-30. ja nyt niiden pitää sit hyvittää meidän kaikkien korteille 40$. Yllätys et mun kortin kaa oli ollu ongelmia nii mulle piti palauttaa koko summa ja sit piti maksaa uudelleen, ja joulupyhien takia siinä meni hetki, mut sain vihdoin rahani.

Mun mielipide siitä autosta oli et se on yks hiton romuläjä ja vihaan sitä. Muut väittää et se on kiva. Luojan kiitos mun ei tarvinu ajaa. Julien kaa istuttii koko 500km takapenkillä joka on tosi kapea, puolipersettä siis ulkona penkistä ja turvavyöt lantiomallia, jalkatila ihan oikeasti olematon ja tiet mutkasia ja kuoppasia nii täällä pomppii pitkin ikkunoita ja kattoa, joten kyllä, hyvin onnellinen olo on ollut. Kaikenlisäks sain nukuttua kahden yön aikana yhteensä n. 5 tuntia. Uhmattiim taas lakia ja nukuttiin autossa, eka yö jossai parkkiksella ja toka keskellä ei mitään, siinä tuli retkeilyfiilistä ku oltiin jonku pellon keskellä piknikillä ku aurikolaski ja muita ihmisiä ei näkyny missään. Sitte siitä Great Ocean Roadista. Johtuu ehkä myös siitä et oli niin syvät vihat autoa kohtaan nii en ollu mikää positiivisuuden perikuva, mut olin vähä pettyny koko GORiin, kaikki kehuu niitä maisemia, mut mun mielestä ne ei niin edea eronnu muista ja tie meni kaikenlisäks tosi paljo keskellä metsää.  (okei ne maisemat oli silti kivat ja kenenkään muun en oikeesti oo kuullu antavan tällasta murskatuomioo, et älkää mun takia jättäkö menemättä jos on mahis). Ja okei, ehkä oli "huono" valinta mennä tonne heti Uuden-Seelannin jälkeen. Mut joo mulla oli myös odotukset ehkä liian korkeella. Nähtiin kuitenki, vihdoin ja viimein, koalia ja kenguruita parissaki paikassa, joten se aikalailla kompensoi tätä kaikkea. Nähtiin myös kuolleita kenguja tien varressa, itseasiassa eka kenguru mikä minä ja Janika nähtii.

Roadtripin jälkeen mulla ja Janikalla oli vuorossa hostellinvaihto. Käveltiin 2km Victoria Streetille rinkat selässä todetaksemme et se meidän Victoria Street on TAAS jossain lähiössä. Tunnetusti ollaan fiksuja nii päätettiin sit perua koko majotus ja varattiin uudelleen se meidän edellinen hostelli. Tosta peruutetusta oltii jo maksettu 10% ennakko ja jouduttii yks yö maksaa, mut tuli kyitenki halvemmaks ku jotenki ihmeen kaupalla saatiin kai peruutuspaikat halvimmasta huoneesta ja nyt ei tarvi käyttää tramia tai bussia. Plus että tanskalaiset ja suomalaiset edellee samassa hostellissa, eli tuo meniki paremmin ku hyvin. Käveltiin yhteensä siis joku 4km rinkat selässä, ollaan selkeesti kehitytty ku ei valitettu ollenkaan! Huonekaverina meillä oli yhen yön erittäin outo aasialaispoitsu, sillä oli vaaleenpunanen hello kitty -matkalaukku, se puhu ja heilu kokoajan itekseen et koko sänky tärisi (nukuin siinä samaisessa yläsängyssä), se myös nukku kengät jalassa ja aiemmin höpötti meidän irkkukämppikselle et sen pitää saada puhua sen ongelmasta meidän huoneen miehille.

Uutenavuotena mentiin suomitanska-porukalla piknikille, ja pahiksina raahattiin myös goonitonkat mukaa vaikka juominen on julkisesti kielletty. Fiilis oli ku vappuna (paitsi poikkeuksellisen hyvällä säällä) ku syötiin patonkia ja mansikoita juhlahatut päässä. Alkuillasta siirryttiin takas hostellille ja keittiö oli täynnä nii linnottauuduttiin mun ja Janikan huoneeseen. Jossain vaiheessa kai kehuin Saran hiuksia ja se sano et Katja on leikannu niitä täällä ja siitä se ajatus sitten lähti. Janikan kymmenen "ootko varma?" -kysymyksen jälkeen oltiin vessassa, Janika kameran, Sara harjan, Katja (joka ei muuten ole kampaaja) kynsisaksien kans ja minä istun tuolissa valmiina makeoveriin. Hiukset onnistu yllättävän hyvin mitä nyt aamulla sai pientä epätasaisuutta fiksata, mut ei tullu edes morkkisitkuja, oon very happy et uskalsin antaa tyttöjen pätkästä ne mun kutrit. Vaikka meidän irkkukämppis (tunnetaan nykyään nimellä sivuotsis) koitti tyrkyttää mulle väkisin sivuotsista jos haluan muodonmuutoksen. Sitä ei yllättäen kuunnellu kukaan ja myöhemmin se poistu foliokaavussaan baariin. Ilotulitus oli ihan mahtava (toisinku mun ottamat kuvat siitä), minä raahauduin sen jälkeen nukkumaan, Janika meni tanskojen kans vielä alakerran U-bariin.

1.1 oli kaikkea muuta ku terveellisen elämän alku, istuttiin tyttöjen kans monta tuntia mäkkärillä ja sit jatkettiin hostellille kunnon mättöeväiden kaa kattoo Gossip Girliä. Kokoajan ku sivuotsis ravas huoneessa sen oli pakko tullessa ja lähtiessä hokea xoxo Gossip Girl..  Sivuotsis on ollu jo aiemmin Janikan kaa samassa huoneessa, ja sen jälkeen roikkunu Janikan perässä ja nyt se oli hyppiny vessassa tasajalkaa ja taputtanu ku kuuli et ne on taas huonekavereita... Vaikka Melbournessa ei oikeesti oo oikeen mitään nähtävää tai tehtävää, nii ihan huippua on ollu, ku näki vielä tanskoja ja tutustuttiin Saraan ja Katjaan.

4.1 lauantaiaamuna  suunnataan taas Sydneyyn ja sit alkaaki mun viimenen kuukausi Australiassa, apua, alkaa tulla paniikki! Tai itseasiassa ahdistus. Eilen Janikan, Saran ja Katjan kaa listattiin asioita mitä ootetaan suomesta; lohi ja muusi, kraanavesi ja pääsi listalle abc:n noutopöytäki (enkä ollu minä joka toi esille aiheen!!!), mutta sitte ku kuulin vielä, et ne kouluhakujutut muuttuu ja tajusin kuin kujalla oon edelleen kaiken kans, haluan vaan lykätä mun lentoja ja jäädä tänne. Miksi en varannu niitä lentoja vaikkapa huhtikuun lopulle? Mietin jo et mitä edes teen Suomessa ku en edes tiiä mihin pääsykokeisiin lähen lukeen, mutta "onneksi" tämän kropan kanssa on työmaata tän reissun jälkee about ens syksyyn saakka, et ei pitäis tekemisenpuute tulla... Ja jatkuu taas aiheesta lähdetään Sydneyyn. Nyt aletaan säästään kunnolla, Sydneyssä majotutaan ainaki muutama päivä Patella (irkkukämppis Sydneystä sillon syyskuussa) ja sit ois tarkotus couchsurffailla, ehkä jopa koko loppuaika. Ja ottaa ihan jäätävä loppukiri, oikeesti alottaa alusta, tän rusketuksen kaa. Ollaan nyt 5 viikkoa oltu käytännössä kokonaan erossa auringosta, et oikeesti palataan Sydneyyn yhtä valkosina ku aikoinaan tullessaki oltiin.

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Kotihiiri

Good morning Finland! Ja hyvää iltapäivää mulle. Aamupäivän makasin rannalla hiekkamyrskyssä mun uuden Suomifriendin Tanjan kanssa ja nyt raahauduin takas kotiin, tavotteena tehä taas parin päivän sapuskat. Tää viikko on taas hurahtanu nopsaa tekemättä mitää, vaikka toisaalta oon tehny montaki juttuu. Yllättyykö joku nyt ku kerron, et kävin tälläki viikolla Southportissa kirjastossa? Oon käyny nyt Australiassa enemmän kirjastossa ku varmaa Suomessa koko tähänastisen elämäni aikana... Mut tällasina aikoina (ku koitan säästää rahaa) tunnin ilmanen netti ja ilmaset lainaleffat on yllättävän houkutteleva juttu. Vaikka kävelyssä meneeki melkee tunti per suunta.  Toisaalta tollanen hyötyliikunta on ihan hyvää vastapainoa mun sohvaperuna ja rannalla loikoilu elämäntyylille. Rannalla käynnistäki on tullu mulle vaa ylitsepääsemättömän hankalaa ku vihaan aurinkorasvan laittoa, tosi rasittavaa. (Tää taas sarjaa minä ja elämäni ongelmat) Mut nyt, ku omasta mielestä kroppa alko näyttää valkosemmalta ku mun hampaat, nii totesin et aika palata biitsille.

Tää viikko on nyt muutenki ollu jotenki hyvä viikko. Ensinnäki Colesissa myydään ruisleipää, sellasta ku se real leipä, eihän se tietty ruispaloja voita mutta silti, niin hyvää. Ostettiin Janikan kaa nyt myös ekaa kertaa kahvia täällä, ku  vihdoin ollaa hetki samassa paikassa eikä tarvi olla tunkemassa kaiken maailman purnukoita sit rinkkaan. Täällä kahvinjuonti on aiemmin tosiaan rajottunu frappuccinoihin, et voitte kuvitella sen onnen täyttämän hetken, ku ekaa kertaa kaheksaan viikkoon sai aamupalaks ruisleipää ja kahvia! Tässä meidän lähellä on myös kuulemma kauppa, jossa myydää Fazerin turkinpippureita ja salmiakkia (turkkareista voin tehä salmarin korvike keitoksen, oujjjeeaah!), Colesista löytyy myös raejuustoo, joka maistuu vähän leipäjuustolle mut hyvää on, eli melkein kaikkia Suomiruokia saadaan myös täältä, vaikka noita en kuvitellu täältä kyllä löytäväni. :) 

Ja jatkuu aiheesta hyvä viikko: Ku ausseihin tulin nii mun must see kaupungit oli Sydney ja Perth, mut ku oikeesti hokasin mun rajallisen ajan, kaupunkien välimatkat ja sen et enää ei kuukausittain kilahdakkaan tilille rahaa, nii jouduin vaa hyväksyyn sen et Perth jää multa välistä. Tällä  viikolla ku treffasin Tanjaa, joka tosiaa on au pairina Perthissä, mut tuli nyt reissaa välissä itärannikolle, nii siinä ku höpötin matkasuunnitelmia nii Tanja tokas et Perthistä on halvempi lentää Aasiaa, ja nyt ku katoin lentoja, nii näinhän se tosiaan on. Ennen mun kotiinlähtöö Janikan kaa lähtää Balille, nii sille reissulle saatas lisättyy Perthissä käynti, ja rahallisesti se tulis maksaa vaa muutaman kympin enemmän, ku aiemmin erillinen Perthvisiitti menopaluulentoineen ois ollu kolmensadan kieppeillä. Oon nyt niin onnellinen tosta!! Näillä näkymin saan sit nähtyä ja tehtyä täällä kaiken, mistä olin haaveillukki, eli hyvillä mielin voin palata Suomeen, ilman et jäis mikään kaiveleen. Toivottavasti.

Meillä on myös lemmikki täällä, jota en oo tosin nähny. Sen nimi on Kutka. Elina ja Kata on nähny sen joskus kauan sitte, ja Janika viime viikolla. Kaikki meistä on aluks vähän pelänny sitä, mut nyt ollaan totuttu ajatukseen et Kutka aina välissä täällä hengailee meidän kaa. Se on siis hiiri. Elinalla tippu yks päivä nakinpalanen hellan ja kaapin välii, nii aamulla se oli kadonnu. Tytöt sano et Kutka on aika lihava, eikä oo kyllä kummakaa ku vahingossa kai ruokitaa sitä tollee vähän liikaa. Mietittii et voitas ostaa sille sellanen juoksupyörä. Nää mietteet on lainattu meidän perjantain koti-illan keskustelusta.

Koitan ens kerralla kertoo jostain muustaki ku lemmikkihiirestä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Köyhyys, olen tulossa

Ajankohtaiset asiat eka: olen edelleen työtön. Janika myös. Sijainti edelleen Surfers Paradise, Gold Coast, Queensland. Ja ajankohtasta Australiassa: X-factor finaali ja tulipalot. Tulipaloista en oikee tiiä mitään, tuntuu et kaikki Suomessa tietää paremmin. :D

Tällä viikolla alettii myös suunnitteleen Uuden-Seelannin reissua ja autonvuokrausjuttuja selvitellessä viisastuttiin tiedolla, että tarvitaan enkun kielinen ajokortti tai kansainvälinen ajokortti siihen vuokraamiseen useimmissa firmoissa, hienosti on tytöt taas hoitanu asioita kuntoon kotona etukäteen. Koska siihen aussi ajokorttiin tarvitaan se todiste et asutaa täällä, ja meidän verokortit edellee Brisbanessa brasilioilla (mitennii ollaa aikaansaamattomia), todettii et helpointa on Suomen kautta tilata ne kansainväliset kortit, yllättäen äitin avulla. :) Meijän pitää vaa ottaa molemminpuoleiset kopiot ajokorteista ja skannata ne sen hakemuksen mukaan. Noh, Janikan korttihan on sopivasti matkalla Brisbaneen, nii koitetaa saada se kv-kortti nyt edes mulle ajoissa. Eli lampsittiin Southportin kirjastoon ja siellä kuullaan et niillä ei ole skanneria. Great. Onneks lähellä oli joku toimistotarvikekauppa jossa oli skanneri.

Meille myös ilmotettiin et meille ois farmipaikka tarjolla, ja minä työtaustani ansiosta, saisin myös lisärahaa tekemällä kokkivuoroja hotellissa. Moniko kuoli nauruun? Okei, hotelli on kaukana luksustasosta, ja tää ko. hotelli ja farmi sijaitsee kylässä jossa on 114 asukasta ja lähin kaupunki on 13km päässä, jossa asukkaita 1500, tiedot vuodelta 2006. Tähän verrattuna oon siis asunu kokoikäni suurkaupungissa. Toi kylä on kuuden tunnin ajomatkan päässä Gold Coastilta, ja meitä tultas keskiviikkona hakeen ja samalla saatas siivota jonku vainaja mummelin talo, josta saatas siis palkkaa myös. Rikastuun tuolla työllä ei tosiaan pääsis, mut tuolla ei varmaan pahemmin myöskään kuluttas rahaa. Vähä vaan epäilyttää tuo ku ne tulis näin kaukaa hakeen meidät... Ja tosiaan ihanat suomitytöt Elina ja Kata tarjos meille majotusta marraskuuksi niiden kämppiksinä tosi edullisesti, et jos Janika vaan nyt parissa päivässä sais töitä nii voitas jäädä tänne, ihmisten ilmoille.

Perjantaille oltii tosiaa sovittu uloslähdöstä suomityttöjen kaa, siis Elinan ja Katan. Mentii v8 rallien afterpartyihin rannalle, jossa oli esiintymässä mm. Havana Brown ja Gym Class Heroes. Alkuillasta oltii tyttöjen kämpillä, juotiin boolia, syötiin suolakeksejä ja juustoja, sit jatkettiin tonne rantapartyihin. Pitkästä aikaa mullaki oli kunnon bilefiilis, joka kylläki loppu lyhyeen ku kananlento. Otettiin kuvia ja joku ääliö käveli mun päälle ja puhelin lensi nätisti asfaltille ja näyttö rikki. Päällekävelijä päätti vaan häipyä, eikä edes pyytäny anteeksi. Nyt sitte mietin et mitä mun ois järkevintä tehä ton puhelimen kans. En tiiä miten tuo menee matkavakuutuksee, ja et riittääkö kopioitu aussikuitti vakuutusyhtiölle, vai onko mun loppujenlopuks melkee halvempaa ostaa uus puhelin... Ihania tämmöset rahareiät aina. Onneks tän tällähetkellä arvoltaan 20 euron kapistuksen kamera kuitenki toimii, kuten myös ylikallis netti, nii kykenen yhteiseloon sen kanssa. Ja tää oli muuten elämäni eka kerta ku hajotin puhelimeni. (Muistutan myös vielä et ekaa kertaa oon työtön ja ekaa kertaa asun omillani=rinkan kans majailua eri paikassa joka viikko) Ajoitus täydellinen. Terveellinen elämä on siis epäonnistunu taas ku oon syöny suruuni. Voisinko ennemmin urheilla?

Perjantai-lauantai yö oli viimenen yö Islander resortissa, yllättäen lauantai-sunnuntai siellä oli täyttä. Raahattii lauantaiaamuna sit ittemme ja rinkkamme tyttöjen kämpille ja täällä majaillaa ainaki keskiviikkoon. :) Nyt on sit vaa syöty hyvin, katottu leffaa ja tv:tä ja pitkästä aikaa käyty rannallaki. Samalla linjalla taidetaa jatkaa vielä nää seuraavat pari päivääki.