Turhuutta

Tällä viikolla ei oo auringonottokelit ollu aivan kohdillaan, nimittäin joka päivä on satanu ja ukkostanu. Ukkoset on täällä ollu vähä eriluokkaa ku mihin Suomessa on tottunu, koko taivas välähtelee sinisenä ja välistä iskee keltasia salamoita jotka lävistää taivaan millon mistäki suunnasta. Mut sähköt täällä ei oo menny kertaakaa noiden myrskyjen aikana, outoo. Yks ilta valittii Janikan kaa oikee otollinen aika iltalenkille,  käveltii ovesta ulos nii taivas repes ensimmäisten kolmenkymmenen sekunnin aikana, ja seuraava tunti käveltiinki rantatiellä kaatosateessa (ei jaksettu kääntyä takas, ku oltii jo ulos asti päästy) ja ihmeteltii kuin hullulta se salamointi oikeesti näyttää. 

Torstaina vuokranantaja tuli pienelle tarkastuskierrokselle, ja koska Janikan kaa ollaa salaa alivuokralaisina täällä, nii piti kaikki meidän tavarat piilottaa. Tungettiin siis kaikki vaatteet isoihin muovipusseihin, ja teki taas mieli alkaa itkee, ku katto et kuin vähä niitä vaatteita oikeesti on... Tarkastuksessa kaikki meni hyvin, eli ei jääty kiinni. Janika oli töissä, mut mun piti lähtee evakkoon, joten kävelin Southporttiin, olin kirjastossa pari tuntia (ja mua seuras itekseen puhuva mies siellä), ja kävin ostaa K-Martista meille perjantaiks vähän rekvisiittaa sekä vedenkestävän kameran mulle ja Janikalle meidän tulevaa retkielämää varten.

Merry Christmas vaan everybody!

Perjantaina vietettiin pikkujouluja, vietettiin ne jo nyt, koska ens viikonloppuna on meidän viimenen viikonloppu Gold Coastilla, eikä näitä kaksia pirskeitä voi tietenkään yhdistää ku kummatki kuitenki niin merkittäviä. Mukavaa oli, tonttulakit päässä kuunneltii smurffimusaa, viini virtas meidän juomalähteessä ja pelattiin Elinan ja Katan kehittelemää One Direction -juomapeliä. Mun on ehkä pakko ostaa itellekki niitä keräilykortteja, et voidaa Janikan kaa pelata sitä meidän Gold Coastin jälkeisessä elämässäki. (Ja minä vielä mietin, mihin aina kulutan mun rahat...) Käytii Waxy's:ssa muutamalla, oli happy hour, perus drinkit vaa 5,50$, mullaki oli kerranki varaa ostaa monta juomaa. Eli Australiassa varmaa mun ennätys mitä oon ostanu illan aikana juomia ja Suomessa ois ollu vissii pohjalukemat, ahahah. Ku tultii takas kotiin, nii mulle iski jäätävä kooma, nii päätin jäädä nukkuu. (Klo 20.30 xD, mut okei alotettii jo kolmen aikoihin...) Muut lähti baarii, mut kohta Janika soittaa et sillä meni hermot, et se tuleeki kotii. Janika haki meille mäkkiruuat ja katottii Bridget Jonesii, ihan hyvä päätös illalle. Oltii hukattu meidän toiset avaimet, ne oli niinki hukassa ku keittiön pöydällä, nii mun piti mennä avaa Janikalle rapun ovi. Minä hengailin jo kotona yöpuku päällä, enkä sit jaksanu vaihtaa enää muita vaatteita päälle, ja Janika sano vaan, et tule äkkiä. Menin avaan oven, Janikaa ei näy missää ja minä seison keskellä baarijonoa, pyjamassa. Vedin oven kii ja menin takas rappuu ja sit Janika vastaavasti sai oottaa hetken baarijonossa mäkkisafkojen kans. Leffan jälkee skypetin sit muutaman tunnin kavereiden kans, ja löydettii skypestä toiminto nimeltä ryhmäkeskustelu, melkee ku ois istunu tyttöjen kaa jossai kahvilla. :D ♥ Ja loppujenlopuks nukahdin sit klo 4, vaikka olin niin kovin väsyny sillon 20.30.

Lauantaina elämämme eläintarhassa sai jatkoa, ku olkkarissa vilisti lisko. Janika imurinvarren kans jahtas sitä, mut kadotettii se, eikä sitä onneksi sitte enää myöhemmin näkyny. Asiasta toiseen, Janikan pomo on ihan pirun ärsyttävä ja nyt Janika miettiiki et ottaako loparit tänää vai sinnitteleekö vielä ens viikon. Vielä ois vajaat kaks viikkoa aikaa täällä GC:ssä, sit alkaaki taas kodittomuus, elämä ilman tv:tä (onneks Bachelorin finaali tulee ennen ku me häippästää) ja yhteiselo jatkuu meidän rakkaiden rinkkojen kans, mut kuitenki tällä hetkellä ootan reissuun pääsyä enemmän ku mitää!!

Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Kotihiiri

Good morning Finland! Ja hyvää iltapäivää mulle. Aamupäivän makasin rannalla hiekkamyrskyssä mun uuden Suomifriendin Tanjan kanssa ja nyt raahauduin takas kotiin, tavotteena tehä taas parin päivän sapuskat. Tää viikko on taas hurahtanu nopsaa tekemättä mitää, vaikka toisaalta oon tehny montaki juttuu. Yllättyykö joku nyt ku kerron, et kävin tälläki viikolla Southportissa kirjastossa? Oon käyny nyt Australiassa enemmän kirjastossa ku varmaa Suomessa koko tähänastisen elämäni aikana... Mut tällasina aikoina (ku koitan säästää rahaa) tunnin ilmanen netti ja ilmaset lainaleffat on yllättävän houkutteleva juttu. Vaikka kävelyssä meneeki melkee tunti per suunta.  Toisaalta tollanen hyötyliikunta on ihan hyvää vastapainoa mun sohvaperuna ja rannalla loikoilu elämäntyylille. Rannalla käynnistäki on tullu mulle vaa ylitsepääsemättömän hankalaa ku vihaan aurinkorasvan laittoa, tosi rasittavaa. (Tää taas sarjaa minä ja elämäni ongelmat) Mut nyt, ku omasta mielestä kroppa alko näyttää valkosemmalta ku mun hampaat, nii totesin et aika palata biitsille.

Tää viikko on nyt muutenki ollu jotenki hyvä viikko. Ensinnäki Colesissa myydään ruisleipää, sellasta ku se real leipä, eihän se tietty ruispaloja voita mutta silti, niin hyvää. Ostettiin Janikan kaa nyt myös ekaa kertaa kahvia täällä, ku  vihdoin ollaa hetki samassa paikassa eikä tarvi olla tunkemassa kaiken maailman purnukoita sit rinkkaan. Täällä kahvinjuonti on aiemmin tosiaan rajottunu frappuccinoihin, et voitte kuvitella sen onnen täyttämän hetken, ku ekaa kertaa kaheksaan viikkoon sai aamupalaks ruisleipää ja kahvia! Tässä meidän lähellä on myös kuulemma kauppa, jossa myydää Fazerin turkinpippureita ja salmiakkia (turkkareista voin tehä salmarin korvike keitoksen, oujjjeeaah!), Colesista löytyy myös raejuustoo, joka maistuu vähän leipäjuustolle mut hyvää on, eli melkein kaikkia Suomiruokia saadaan myös täältä, vaikka noita en kuvitellu täältä kyllä löytäväni. :) 

Ja jatkuu aiheesta hyvä viikko: Ku ausseihin tulin nii mun must see kaupungit oli Sydney ja Perth, mut ku oikeesti hokasin mun rajallisen ajan, kaupunkien välimatkat ja sen et enää ei kuukausittain kilahdakkaan tilille rahaa, nii jouduin vaa hyväksyyn sen et Perth jää multa välistä. Tällä  viikolla ku treffasin Tanjaa, joka tosiaa on au pairina Perthissä, mut tuli nyt reissaa välissä itärannikolle, nii siinä ku höpötin matkasuunnitelmia nii Tanja tokas et Perthistä on halvempi lentää Aasiaa, ja nyt ku katoin lentoja, nii näinhän se tosiaan on. Ennen mun kotiinlähtöö Janikan kaa lähtää Balille, nii sille reissulle saatas lisättyy Perthissä käynti, ja rahallisesti se tulis maksaa vaa muutaman kympin enemmän, ku aiemmin erillinen Perthvisiitti menopaluulentoineen ois ollu kolmensadan kieppeillä. Oon nyt niin onnellinen tosta!! Näillä näkymin saan sit nähtyä ja tehtyä täällä kaiken, mistä olin haaveillukki, eli hyvillä mielin voin palata Suomeen, ilman et jäis mikään kaiveleen. Toivottavasti.

Meillä on myös lemmikki täällä, jota en oo tosin nähny. Sen nimi on Kutka. Elina ja Kata on nähny sen joskus kauan sitte, ja Janika viime viikolla. Kaikki meistä on aluks vähän pelänny sitä, mut nyt ollaan totuttu ajatukseen et Kutka aina välissä täällä hengailee meidän kaa. Se on siis hiiri. Elinalla tippu yks päivä nakinpalanen hellan ja kaapin välii, nii aamulla se oli kadonnu. Tytöt sano et Kutka on aika lihava, eikä oo kyllä kummakaa ku vahingossa kai ruokitaa sitä tollee vähän liikaa. Mietittii et voitas ostaa sille sellanen juoksupyörä. Nää mietteet on lainattu meidän perjantain koti-illan keskustelusta.

Koitan ens kerralla kertoo jostain muustaki ku lemmikkihiirestä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)