Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Säästökuurilla

Meidän Sydneyviikot alkaa pikkuhiljaa olla ainaki tältä osaa paketissa. Maanantai meni tosiaa Blue Mountainsilla, tiistai kirjastossa. Keskiviikkona suunnattii Bondille, niinku oli moni muu myös tehny. En tiiä onko näillä joku kevätloma nyt täällä,  ku siellä oli niin paljo kouluikästäki porukkaa... Siinä +30 helteessä ei muuten haitannu yhtää lukea, et työkaverit Suomessa oli joutunu rappaa jo auton tuulilasia, hahah. :D Torstaina mentii Janikan kans taas Bondille ja meitä vastassa rannalla oli taas hiekkamyrsky, joten siirryttiin aika nopsaa nurmikolle auringonottoon. Illalla käytii elokuvissa kattoo vielä Runner Runner, ihan jees leffa, mut 19$ oli ehkä turhan suolanen hinta lipulle. :( Sitte ku käveltii takas hostellille nii mun naamaan lensi jäätävän kokonen yöperhonen ja se vaa jäi mun ohtalle hengailee, siinä sitte huusin ja huidoin sen pois keskellä katua ja ihmisruuhkaa, ja sain traumat niistä. PELOTTAVIA. Ihan sama jotku torakat, mutta ne yöperhoset. (Juu mun ja torakan ensikohtaamista ootellessa, villiveikkaus et mielipide muuttuu hyvin nopsaa.) Äskenki yks perhonen tunki tänne huoneesee ja Janika todennäkösesti onnistu lutistaan sen kaapin ja seinän väliin. Kuolen ehkä jos se yöllä tulee sätkiin mun naamalle.

Perjantai ja lauantai oli tarkotus lähtee ulos Julian ja Emilian kans. No, perjantaina lähettiinki, mua vaa edellee vähä verotti meidän viime viikonloppu, eikä goon oikee enää uponnu. Goon on siis backpackereiden suosimaa "viiniä", sitä myydään 4,5l tonkissa ja se maksaa vaa 10e. Vähä surullista, et pilasin ilmeisesti jo mun gooninjuontikyvyn heti eka aussi viikonloppuna. :D Mutta kuitenki, mentii palloilee parille eri hostellille ja sitte soluttauduttii niiden mukana ilmatteeks baariin. Minä kuitenki kipitin jo kahentoista aikaa takas hostellille (mitä mulle tapahtuu?!) ja Janika tuli sit vähä ennen valomerkkiä (baarit menee kii klo 2) perässä. Perjantaina käytii ekaa kertaa vaatekaupoissa täällä, vaikka houkutus ollu suuri aiemminki. Piti käydä Zarasta kattoo Janikalle shortseja, ja voi sitä tuskaa ku ei voinu ostaa mitää. Onneks Janika muistutti et rinkkaan ei mahu mitää, nii oli helpompi jättää ne vaatteet sinne. Tänää lauantaina kaikki oliki kadonnu jonnekki festareille, J ja E mukaanlukien, nii Janikan kaa vedettii vaa jäätävät Frozenyogurt-annokset ja minä katoin youtubesta salkkareita. Ärsyttävää ku en löydä kaikkia jaksoja... 

  

Tänää päivällä tehtii taas pieni kävelyretki, ku otettii bussi Coogee beachille ja käveltii sieltä Bondille. Julia ja Emilia oli kehunu tota reittiä meille, samoin ku matkaopas, joka saatii läksiäisissä meijän ihanilta tytöiltä. ♥ Eikä turhaa tota reittiä kehuttu! Aivan älyttömän kauniit maisemat ja rannat. Paljo kivempia rantoja oli siinä yhden ja puolen tunnin kävelymatkalla, ku ite Bondi Beach. Tuo on mun mielestä taas semmonen juttu, et jos Sydneyssä on, nii tuolle kannattaa tuhlata edes se pari tuntia. :) Aluks ku matkustettii bussilla täällä, nii tunnollisesti ostettii aikuisten lippu, mut nyt ku tajuttii et ne ei edes kysy opiskelijakorttia jos ottaa opiskelijalipun automaatista (okei, ainakaa toistaseks ei oo kysyny), nii tottakai alettii säästää rahaa ja ostaa puolet halvempia lippuja. Meistä on muutenki tullu ihan jäätäviä tarjousharakoita. Ostetaan Colesissa kaikkea mikä on alennuksessa, ja siellä itseasiassa on tosi hyvät alennukset, nii saadaa meidän normiruuat ostettua tosi halvalla! Mut sitte vaa tulee näitä yllättäviä menoeriä kuten elokuvat, baari-illat tai jätti jätskiannokset... :D Oon onnistunu hankkiin itelleni jo addiktion yksiin kekseihin mitä Colesissa myydää, ne on tosi kalliita,  paitsi tällä viikolla ne on ollu puoleen hintaan eli halpoja, nii oon raaskinu ostaa niitä, ehkä vähä turhanki monesti. Ne on niinku hesen valkosuklaakeksit tai ne Subwayn keksit, mmm. :D En tiiä mitä teen sitte, ku ne ei oo enää alessa.

Tosiaan saatiin vihdoin päätettyä meidän ens viikon suunnitelma. Maanantaina lennetää Brisbanee, sieltä jatketaan keskiviikkona Byron Bayhin, jossa majaillaan seuraavaan maanantaihin ja sitte nokka kohti Gold Coastia. Tän hetken suunnitelma ois löytää töitä ja kämppä Gold Coastilta. Sitte pääsee vihdoin alottaan töidenhaun kunnolla.

Ja loppuun mun perinteiset avautumiset: En ois uskonu et töidenhaku aiheuttaa mulle tämmösen stressin, vaikka ollaa vielä täällä Sydneyssä, eikä koko asiaa tarvis tässä vaiheessa edes miettiä. Yleensä oon sellanen etten osaa stressata paljoo mistään, mutta nyt mietin tota töiden saamista kokoajan ja oon tosi kärtynen... Näköjään käy nii, että nyt ku vihdoin alotan stressaamisen, nii en osaa lopettaa tätä. :D Luulen et tää johtuu siitä, et ysiluokalta asti oon tehny kokoajan jonkulaista työtä myös koulun ohella, ja nyt oon kohta kuukauden ollu ilman töitä, eikä tulevasta oo mitään tietoa ja tää on ihan outoa mulle. Sitte ku tuohon vielä yhdistää sen et peruspessimistinä muistutan itelleni myös kokoajan siitä, et täällä kuulun työnhakijoissa niihin huonoimpiin, ku joudun kilpailee niistä paikoista sellasten kaa, jotka puhuu enkkua äidinkielenään. 

Todellakin ready to go

Ei lisättävää...