Balitransport, yes, yes!

Maanantaina 3.2 ku tultiin Balille ja Denpasarin kentältä selvittiin Kutalle meidän hotelliin, lähettiin samantien check inin jälkeen metsästään jotain ruokapaikkaa. Ku lähetään lampsiin pitkin katua, kuulen vaan ku Janika sanoo:" Mitä vv....?!?!" nostan katsettani ja meitä vastapäätä seisoo kaks poikaa joilla on vähintään yhtä ääliöt ilmeet ku meilläki. Meidän Gold Coast kämppäajan ruotsalaiset seinänaapurit, joihin ei oo pidetty mitään yhteyttä sen jälkee ku lähettii GC:stä. Oikeesti, mitä hittoa??? Siinä sit pikaset small talkit vedettii ja jatkettii eri suuntiin. Loppuilta hyödynnettiin sit hotellin wifiä ja katottii  leffaa.

Tiistaina käytii käveleskelee lähiympäristössä ja todettiin et Kuta Beach on ruma. Johtuu ehkä vuodenajasta ku täällä sadekausi, mut paratiisirannan toivossa ei kannata Kutalle tulla. Metsästettii meille myös jotain kevyempää vaatetta, ilma ihan tajuttoman hiostava. Niinpä vähiten ärsyttävän katukauppiaan kojusta lähtimukaan kunnon rääsymekot ja mulle myös shortsihaalari. Katukauppiaat on yllättäen pirun rasittavia, ja taksia kaupataan kokoajan sanoin: Transport, transport? Yes, yes, yes! Tai skootteerikyyditystä: Motorbike? Yes, yes. Anteeks, missä näät moottoripyörän? Illalla oli aika lähtä katsastaan Kutan yöelämää. Jos rannat ei täyttäny odotuksia, niin yöelämä onneks oli maineensa veroista. Alkuun käytii hotellin lähellä olevassa raflassa parilla happy hourin aikaan ja siitä jatkettiin sit Skygardeniin jossa lyöttäydyttiin loppuillaks aussiporukan seuraan. Liikenteeseen lähdettiin rahat rintsikoissa -meiningillä, ku on nyt kuultu useempiki tarina siitä ku täällä on omaisuus kadonnu baari-illan aikana. Henkkareita ei onneksi kysellä niin passin saa jättää turvaan hotellille, minä oon nimittäin kusessa jos passi tässä vaiheessa lähtee käveleen, ku sen verran ulkomaan lentoja on seuraavan kuukauden aikana...

Keskiviikkona darra, monta leffaa, sängyssä koomausta ja illalla lähettiin sit käymää taas siinä happy hour paikassa parilla, käytiin vielä sishabaarissa ja tultiin aikasten kotiin.

Torstaina oli lazy day. Täällä on kuuumudesta huolimatta ollu tosi pilvistä, nii todettii ettei rusketuksellisesti hirveesti menetetä jos taas katotaa leffaa. Illalla sit käytii tunnin kokovartalohieronnassa josta maksettii paikallista valuuttaa 60000, elikkä semmoset 4 euroo, ei paha hinta siitä et sai rinkan aiheuttamat niskajumit pois.

Perjantaina Emilia tuli tänne myös, jeee! Oltii sovittu et treffataa heti aamusta, Emiliasta ei kuulunu mitää koko päivänä ja oltii jo ihan paniikissa mitä sille on tapahtunu. Koitettii löytää sen hostellii ja kaikki neuvo meitä erisuuntaan ja sit oltii jo varmoja et koko hostellia ei edes ole. Loppuhyvin kaikkihyvin vihdoin oikee hostelli löyty, niinku myös Emilia. Janikalla pääsi helpotusitkut ja Emilian huonelaverit seuras tilannetta hämmentyneenä vierestä. Emilia ei ollu vaa saanu wifii toimii, nii siks ei ollu tytöstä kuulunu mitää. Sovittii et lähetää illalla porukalla ulos ja lähdettiin Janikan kaa hotellille laittautuu. Ja se ilta lähtiki vissii vähä lapasesta. Treffattii Emilia, L ja M Legianilla (periaatteessa kai baarikatu) ja mentiin johonki baariin missä L oli joku ilta käyny juomaa jonku tujun drinkin. Kaikki sit tilattii sellaset ja sieltä hortoiltii Skygardeniin. Sisäänpääsyyn kuulu juomat ja Emilialle ilmotin et Long Island Ice Tea on ihan ok ja menee hyvin päähän. Se oli täyttä kuraa, edellispäivien happy hour paikassa se oli oikeesti ihan ok. Se sitte siitä illasta.

Aamulla heräsin maailman hirveimpään rapulaan, joka muuttu siedettäväks aamupäikkäreiden jälkeen. Lauantai oli aikalailla taas leffaa, ruokaa, leffaa, ruokaa ja päivä päätty siihen et päätettii sunnuntaiaamuna lähtee Emilian ja poikien mukaa Gili Trawanganille. Oltiin oikeesti tosi tyhmiä ku varattii koko kahdeks viikoks majotus Kutalta. Toisaalta meidän reissun ajatus oli biletys, mut silti... Täältä on onneks kuitenki helppo tehä noita reissuja ympäri saarta ja toi Gileille lähtö, siinä rahallisesti hävittii ku meillä oli täällä ja Gilillä majotus samaa aikaan, mut onneks täällä on halpaa. Ja oli ihan kiva lähtä reissuun vaa käsimatkojen kaa.

Free Wifi!

!!!!

Kutan ranta oli pettymys ja täällä ei vielä oo tullu semmosta paratiisifiilistä, mutku päästii tonne Gili Trawanganille, nii paratiisitunnelma tuli heti. Matka Balilta Gileille kesti pikaveneellä Gilin saaresta riippuen yks ja puoli - kaks tuntia. Ihana pieni saari, ei autoja, porukka liikkuu hevoskärryillä, vesi kirkkaan turkoosia sadekaudesta huolimatta. Paikan päällä etsittiin meille vasta majotus ja löydettiinki tosi kiva hostelli. Minä, J ja E päästii samaa huoneeseen ja pojat oli sitte toisessa huoneessa. Samantien lähettii lounaalle ja mukaan tuli myös poikien ruotsalaiset huonekaverit. Ruuan jälkeen lähdettiin snorklaan. Hostellilta sai vuokrata snorklausmaskin ja räpylät, kumpiki n. 1e/kpl. Me tytöt päätettiin säästää, koska ollaan ihan ok uimaan, nii räpylät on turhat. Big money, heyy. Heti ku astuttii vetee nii todettii et räpylät ois ollu jees. Korallia oli rannassa tosi paljon, nii kävely ei ollu mitää herkkua. Aallot ja virtaki oli yllättävän voimakaita, nii parin tunnin uinti oli myös yllätyävän rankkaa. Meillä oli joku ihme repeilypäivä mikä teki myös uimisesta hankalaa, ja ruotsit piti meitä vissii fiksuina. Näpsittii Emilian GoProlla mitä seoimpia kuvia ja nähtiin kaks kilpparia!!!! Koitettii Cairnsissakin metsästää niitä, mut ei näkyny, nii nyt oltii ihan fiiliksissä niistä. Hyvä startti siis Gilireissulle! Illalla oli tarkotus lähtee ulos, juotiim jo vähä ennen dinneriä, sit lähettii syömää, mulle tuli sen jälkeen ällö olo, nii hengasin sit muiden kaa vaa hostellilla niin kauan, et ne lähti baariin.

Paikallinen kulkuväline

Siellä se rennosti loikoili tuolissa, mut säikähti mua ja kerkes lähtä karkuun

Maanantaina hyödynnettiin hintaankuuluva aamupala; paistettiin lettuja. Sitte vuokrattiin pyörät koko päiväks, n. 1,30e ja pyöräiltiin ympäri koko saari. Ihan älyttömän kauniita maisemia! Ei niitä oikeesti ees osaa kuvailla... Saari oli yllättävänki pieni, luultii et ollaa puolivälissä, mut oltiinki tultu jo ympäri koko saari. Jos tuut Balille, tee ehdottomasti parin päivän reissu Gileille. Ei tuolla ehkä uutta aktiviteettia viikon-kahen lomalle riittäs päivittäin, niin pieniä on nuo saaret kuitenki, mut toi parin päivän irtiotto tonne Trawanganille oli meille täydellinen! Illalla pelailtiin Scrabblee ja käytiin Food Marketissa syömään. Halpaa ja hyvää, tosin mentiin vähä myöhässä nii parhaat oli viety jo päältä, nii ne ruuat oli sitte ihan liian tulisia meijän makuun. Siinä ku hämärässä syötiin, nii aluks ihan tyytyväisenä vielä vedettiin naamaan vaa chiliviipaleitaki ruuan seassa, huh. Emilia kerto raporttia, et ku seukki iltana se meni sinne aiemmin, nii oli enemmän valikoimaa ja miedompaa ruokaaki.

Aamulla sit oli check out ja Janikan kaa hypättii veneeseen ja lähettii takas Kutalle, Emilia jäi vielä päiväks ja pojat useemmaks päivää. Ku ooteltii venettä nii nähtiin taas Gold Coast seinänaapuri -ruotsalaiset, siis siellä Gilillä tällä kertaa. Ei oikeesti oo mahdollista?? Venematkan aikana tuli hirvee myrsky, se vene oikeesti vaa pomppi niitten aaltojen päällä ja Janika tuli merisairaaksi. Meidän Gili-visiitin aikana Kutalle rantautui myös Julia ja pari viikkoa sitte Suomesta saapunut Anette. Illalla treffattii tyttöjä dinnerin ja Mojitojen merkeissä ja innostuneina ooteltiin seuraavalle päivälle buukattua retkeä Ubudiin.

Sekametelisoppa

Perth. Mun lempparikaupunki tähän mennessä Ausseissa, ja lemppariksi se myös jää koska viimestä viikkoa viedään Australiassa mun osalta. Torstaina illalla ku tultii Perthiin, lentokentällä saatiin tehä tuttavuutta huumekoirien kaa... Koska meillä oli ruokaa laukussa. Kiva kuulla tässä vaiheessa et osavaltioiden rajojen yli ei saa tuoda mitään, mikä voi alkaa kasvaa täällä (porkkanat, omenat...). Parhaimmillaa voi saada 400$ sakon mut meidät  onneks armahdettii. Onnellisina otettii sit bussi keskustaan kentältä ja suunnistettiin meidän hostin kämpille. Ja tää on ku hotellissa ois. Kämppä kaupungin keskustassa, yleisissä tiloissa käytössä kuntosali, uima-allas ja sauna! Kämpässä myös astianpesukone, bileeet! Eli hyvin tyytyväisiä on täällä oltu.

Perjantaina aamulla katottii the Wolf of Wall Street (oli hyvä) ja illalla mentii uimaa ja saunoon, host ja kämpän kaks ranskalaista sohvasurffaajaa aiko vähä juoda, minä ja Janika kerrottii taas olevamme tipattomalla. Saunan raikkaina ku palattii kämppää, siellä oli täydet partyt käynnissä ja hetken suostuttelun jälkee meidän host T ja sen ystävät sai innostettua meidätki juomaan. Tulos: mun ja Janikan eka riita Ausseissa ja muisti kateissa. Ja pummilla vedettii siis juomien suhteen. Ja siitä riidasta: ei muisteta mistä se tuli, lähettii liikennevaloista eri suuntiin ja sen jälkeen soiteltiin toisillemme vuorotellen "missä oot. Aha. Ok. Mo." Ja kun oltiin takas kämpillä, oltiin taas kamuja. Eli aviokriisistä selvittiin. Oon myös jutellu pitkän keskustelun T:n kaverin kanssa Children of Bodomista ja Alexi Laihosta, koska se oli tän tyypin esikuva. Ei mitän käryä mitä oon naamavakavana kertonu jotain "faktatietoo", koska nyt en osais kertoo yhtään mitään.

Lauantaina rapula. T vei meidät uimaa Citybeachille, aallot oli ihan valtavat ja minä jäin aallon syövereihin, löin pääni hiekkaan, siinä tuskassa kuitenki tajuan et nyt on bikinien alaosa omillateillään, saan vedettyä sen takas päälle ja ku tyylikkäästi nousen aalloista, Janika vaan hajoaa mulle, ku yläosa roikkuu hiukan liian alhaalla. T ilmotti sit vaa et oli kivat rusketusrajat. Nyt opettelen sit elämään Harry Potterina ku oon arpiotsa. Semmonen darrapäivä. Illalla piti lähtä ostaa juotavaa seuraavaks päiväks ja kaikki keskustassa oli suljettu jo kuudelta ku lähettii liikenteesee. Suunnistettii North Bridgeen ja löydettii kiinalainen pullokauppa ja ostettiin kallista alkoholia mut todettiin, ettei voida vetää toista iltaa pummilla.

Harry Potter viihteellä

Sunnuntai, Australia Day. Samoja naamoja ku perjantaina, et vaan tiiä kenenkään nimee. Ja kerranki kaikki muistaa mun nimen kaikista sohvasurffareista, koska Melisa on niin helppo muistaa. Suomessa minä oon hyvä nimien kanssa, mut täällä ja vielä kännissä, not. Eli opettelin nimet uudelleen. Aamupäivä meni poolilla, iltapäivästä bbq, oli ihan huippua! Sit alkaa promillet nousee ja lähetää Kings Parkiin kattoo ilotulitusta. Teen viina-cola sekotuksen juomapulloon ja pullo laukkuun. Päästää ovesta ulos nii mietin et miks on laukku märkä. Avaan laukun: puhelin ja passi nätisti kelluu siellä vodkacolassa, ai että. Näytön alla on ihan hulluna nestettä ja siinä mulle sit Perthin insinöörikerho (T ja sen kamu) on et anna sen vaa kuivua, nii kaikki on ok, et voi nyt muuta tehä. Ja ne jotka tuntee minut, tietää kuin puhelinriippuvainen oon, eli helpommin sanottu ku tehty. Selvittiin kuitenki ilotulituksille (15 ihmistä, lopulta 6 eri porukkaa ku eksyttii toisista), ja ne oli ihan sikahienot, kivemmat ku uutenavuotena. Ihmeenkaupalla kaikki löysi tiensä takas T:lle. Ei lähdetty baariin, mut aamulla kaikilla oli vähä heikot muistikuvat aikavälistä 21.30-1.30 (21.30 minä oon tullu vikana takas kämpille, ja 1.30 on alettu pelaa juomapeliä). Illan aikana T taiteili kasvoväreillä Australian kartat mun ja Janikan poskiin ja minä oon puolestani käyttänäy taiteellisia lahjojani ja maalannu muille kengun, koalan, emun ja mitä näitä aussieläimiä nyt on... C:n (toinen ranskalainen sohvasurffari) kamerassa oli asetus, et ku otti kuvan, nii joka kerta se kuvas pari sekuntoa videoo, ja lopulta ne yhdisty yhdeks videoks. Harvinaisen järkyttävää kateltavaa se.

Maanantaina darra ja leffaa, siinä kai aikalailla päiväpaketissa.

Tiistaina käytii vähä aikaa ottaa aurinkoo ja löhöttii patjoilla uima-altaalla. Käytii kiertelee kaupoissa ja mulla puski ahdistusta tuliaisista. Illalla katottii Wolf Creek, aussi kauhuleffa joka osittain pohjautuu tositapahtumiin. Hyvä valinta reppureissaajille siis. Ranskikset myös kokkas meille lasagnee, namii ja helppo elämä.

Keskiviikkona laiskapäivä ja leffaa, ranskan tytöt lähti farmille, minä ja Janika vallotettio makkari. Illalla T vei meidät piknikille ja kattoo auringonlaskua Cottesloe beachillä, sen Ford Mustangilla. T on oikeesti ihan huippu tyyppi, täys vastakohta edelliseen hostiin. Ton kanssa oikeesti haluaaki hengailla, ja sen kaveritki ihan huippumukavia. Lopuks käytii kattoo vielä joen toiseltapuolen Perthin skylinea iltavalaistuksessa. Ei ois oikeesti parempaa hostia voitu toivoa! Ja onneks tämä tuli nyt vikana. :D

Torsdag. Mentii ottaa arskaa Cottesloelle ja kattoo Fremantlen kaupunginosaa, nätti paikka vanhoine rakennuksinee, museovankiloineen (jota ihailtii vaa ulkoo) ja satamalaitureineen. Illalla oli taas leffailta T:n kaa.

Perjantaina, tuliaisia ja panostin vihdoin myös itteeni ja ostin pienen dkny-alennus hajuveden. Käytii myös haahuilee valosalla Kings parkissa ja jossain tulostaan lentolippuja. Illalla Janika kokkas mulle ja T:lle muusia ja lihapullia. Olin taivaassa. Vastoin muuten kaikkien odotuksia, tää oli ihan oikeesti eka kerta täällä ku J oikeesti kokkas mulle!! Kaks kertaa tällä viikolla normia kotiruokaa, mulla lupa tulla vaa valmiisee pöytää ja edelleen se tiskikone, helppo elämä. Terkkuja vaan äitille, kohta tuun kotiin.

Lauantaina hypättiin Tanjan ja Amandan kyytiin ja suomitytöt lähti suunnistaan kohti Margaret Riveriä. Menomatka kesti vähän odotettua kauemmin ja ku mentii vielä syömään, nii ei muuten keretty etsiä yöpaikkaa ennen pimeäntuloa, siinä sit suunnistettii metsätietä pitkin leirintäalueelle, muut kilju et ei mennä ku pelottaa, Amanda onneks pelkäs enemmän et auto hajoaa sinne tielle keskellä yötä (oke puol ysi illalla), ja vei meidät camping alueelle. Pistettiin leiripystyyn autoon ja pokepallotelttaan (teltta joka aukee vaa sillee heittämällä), linnottauduttii autoo ryypiskelee ja pelättii muita alueen asukkeja. Mutta oli hauskaa ja sai nauraa taas kunnolla.

Sunnuntaina kamppeet kasaan ja kotia kohti. Ei vaa saatu pokepalloo sullottua pakettiin, nii naapurileirin mies sai pakata sen. Neidot hädässä taas. Mentii rannalle, mikä ei ollukkaa ihan uimaranta vaa pitkän hiekkatien päässä olevat kalliot. Aallot oli ihan valtavat. Ne veti vaa niiden valtavien kiven lohkareiden yli ilman mitään ongelmaa. En oo ikinä nähny mitää vastaavaa. Se taiski olla sit meidän suurin nähtävyys tolla reissulla pelottavan campingin jälkee. Perthissä oltii jo viiden aikaa, skypetin kotii ja puhuin pitkästä aikaa pitkän puhelun rakkaan Kristiinan kans. ♥ Täällä ollu tosi hankalaa alkaa kirjottaa tänne, kokoajan halunnu tehä jotai muuta, mut nyt ku pitäs pakata nii oikeen mielellään aloin kirjotteleen. Mutta, huomenna kutsuu Bali!

Ainii, ja se tärkein information: mun puhelin on ok.