Asunto 204

Ollaan nyt jo kuukausi majailtu Elinan ja Katan alivuokralaisina, ja ite Gold Coastilla yli yks ja puoli kuukautta. Tästä on oikeesti tullu meille meidän Australian koti, ja ainakaan mulle ei tämän reissun aikana enää tuu toista tämmöstä paikkaa, jossa pysyttäis näinkin kauan. Mun piti jo aiemmin lätkiä tänne kuvia tästä meidän kämpästä, et näätte millanen tämä meidän koti on. Ylläri en oo muistanu (tai jaksanu), mut kai se on ihan ok esitellä tää kämppä nyt, ku viiden päivän päästä muutetaan pois. Ihan hullua, just me tultiin tänne ja päätettiin et jäädään kuukaudeks, ihan ku se ois ollu viime viikolla. Nää kuvatki taisin näpsiä jo pari viikkoa sitte, ku meillä oli se tarkastus täällä. Oltiin kerranki siivottu, nii käytin tilaisuuden hyväksi.

Tää kämppä on tämmönen pikkunen tilaihme. E ja K nukkuu makkarissa, minä ja Janika olkkarissa, minä sohvalla, J ilmapatjalla. Tänää saadaan vielä viides asukki kämppään, ku Elinan kaveri Suomesta tulee tänne vielä ton toisen ilmapatjan asukiks. En oikeen tiiä onko tässä nyt muuta mitä kertoa. Hyvällä paikalla tää on, rantaan parisataa metriä, toisesta päästä rappua pääsee suoraan "baarikadulle" ja toisesta vaatekaupoille ja ruokakauppaan muutaku ylittää tien. :) Ja kämppikset on vielä iso plussa tässä kämpässä! ;D

Loppuviikosta käytii Janikan kaa Southportissa palauttaa kirjastoo edelliset leffat ja lainattiin läjä uusia. Kaikenhuipuks pidettiin Janikan kaa vielä raitis viikonloppuki. Loppuviikon ohjelma kuulosti siis aikalailla tältä: leffaa, ruokaa, lenkki, leffa, ruokaa, nukkuun, ja tuo toistu päivästä toiseen, päivästä riippuen vaihteli lenkin, ruuan ja leffojen määrä. Nyt kaikki tietenki aattelee, et onpa tyhmiä tyttöjä, ne on menny Australiaan syömään ja kattoon elokuvia. No niinpä. Mut tää nyt on ainut pätkä, ku ei olla hostellissa, tv käytettävissä ympäri vuorokauden, paljo tilaa säilyttää ruokaa, makoilla sohvalla puolialasti, ilman et se häiritsee ketään. Kohta alkaa taas monen kuukauden mittanen reppureissaus, jota kyllä oikeesti ootan ku kuuta nousevaa, mut siinä vaiheessa tv-sarjojen seuraaminen, suklaalevyn lattialla säilyttäminen (...mikä on tämä esimerkki), pyjamapäivät, sohvalla syöminen, kiljuminen keskellä yötä jos kämpässä on jotain elukoita jne. on kaukana menneisyydessä. Nyt siis nautitaan vielä loppuviikko meidän Australian arjesta ja kerätään voimia rinkan kantoon. :D

Breakwater

Koska ei Gold Coastilla ole pahemmin mitään retkiä tehty, tai perehdytty paikallisiin nähtävyksiin, nii keskiviikkona otettii itteämme niskasta kiinni ja lähdettii pienelle kävelyretkelle. Vietettiin laatuaikaa nelistään, ku kerranki kaikilla oli aikaa (elikkä siis Elinalla oli vapaapäivä, Janika tosiaa otti loparit, ja no mulla ja Katalla nyt ei muuta ole ollutkaa ku aikaa). Lähdettii käymää aallonmurtajalla, rantaa pitkin kipitettii semmoset 10km+ per suunta. Ainaki tuli hyvä lenkki tehtyä, ja ehkä samalla sai vielä vähä lisää väriäki pintaan. Tää oli myös yks niistä harvoista päivistä ku otettiin kuvia, ja kaivoin kameranki laukun pohjalta esiin. Kaikinpuolin oli mukava päivä, pitää Janikan kaa nyt ottaa tähän viimeselle yhdelle ja puolelle viikolle projektiks käydä muuallaki vielä kattelee ja kuvailee, jos löytys jotain jännää. Muuten meidän viikko on aikalailla ollu auringonottoa, syömistä, nukkumista ja lenkkeilyä. Koitetaan nyt oikeasti ryhdistäytyä syömisen ja liikunnan suhteen. Tosin sen meidän ulkonasyömislakon piti loppua ens viikolla, ja noh, en halua edes laskea et monestikko ollaan käyty syömään jossain... Ainoa mainitsemisenarvonen juttu alkuviikolta taitaa olla, et on yritetty vaalentaa meidän hiuksia sitruunamehulla. Janikalla se tais jotain tulosta tuottaa, mut yllättäen tää mun pehko ei pahemmin vaalennu, kirkastu kylläki, eli turhaa työtä en tehny. :) Jospa nyt kerranki jättäsin turhat löpinät ja annan kuvien puhua puolestaan.

Turhuutta

Tällä viikolla ei oo auringonottokelit ollu aivan kohdillaan, nimittäin joka päivä on satanu ja ukkostanu. Ukkoset on täällä ollu vähä eriluokkaa ku mihin Suomessa on tottunu, koko taivas välähtelee sinisenä ja välistä iskee keltasia salamoita jotka lävistää taivaan millon mistäki suunnasta. Mut sähköt täällä ei oo menny kertaakaa noiden myrskyjen aikana, outoo. Yks ilta valittii Janikan kaa oikee otollinen aika iltalenkille,  käveltii ovesta ulos nii taivas repes ensimmäisten kolmenkymmenen sekunnin aikana, ja seuraava tunti käveltiinki rantatiellä kaatosateessa (ei jaksettu kääntyä takas, ku oltii jo ulos asti päästy) ja ihmeteltii kuin hullulta se salamointi oikeesti näyttää. 

Torstaina vuokranantaja tuli pienelle tarkastuskierrokselle, ja koska Janikan kaa ollaa salaa alivuokralaisina täällä, nii piti kaikki meidän tavarat piilottaa. Tungettiin siis kaikki vaatteet isoihin muovipusseihin, ja teki taas mieli alkaa itkee, ku katto et kuin vähä niitä vaatteita oikeesti on... Tarkastuksessa kaikki meni hyvin, eli ei jääty kiinni. Janika oli töissä, mut mun piti lähtee evakkoon, joten kävelin Southporttiin, olin kirjastossa pari tuntia (ja mua seuras itekseen puhuva mies siellä), ja kävin ostaa K-Martista meille perjantaiks vähän rekvisiittaa sekä vedenkestävän kameran mulle ja Janikalle meidän tulevaa retkielämää varten.

Merry Christmas vaan everybody!

Perjantaina vietettiin pikkujouluja, vietettiin ne jo nyt, koska ens viikonloppuna on meidän viimenen viikonloppu Gold Coastilla, eikä näitä kaksia pirskeitä voi tietenkään yhdistää ku kummatki kuitenki niin merkittäviä. Mukavaa oli, tonttulakit päässä kuunneltii smurffimusaa, viini virtas meidän juomalähteessä ja pelattiin Elinan ja Katan kehittelemää One Direction -juomapeliä. Mun on ehkä pakko ostaa itellekki niitä keräilykortteja, et voidaa Janikan kaa pelata sitä meidän Gold Coastin jälkeisessä elämässäki. (Ja minä vielä mietin, mihin aina kulutan mun rahat...) Käytii Waxy's:ssa muutamalla, oli happy hour, perus drinkit vaa 5,50$, mullaki oli kerranki varaa ostaa monta juomaa. Eli Australiassa varmaa mun ennätys mitä oon ostanu illan aikana juomia ja Suomessa ois ollu vissii pohjalukemat, ahahah. Ku tultii takas kotiin, nii mulle iski jäätävä kooma, nii päätin jäädä nukkuu. (Klo 20.30 xD, mut okei alotettii jo kolmen aikoihin...) Muut lähti baarii, mut kohta Janika soittaa et sillä meni hermot, et se tuleeki kotii. Janika haki meille mäkkiruuat ja katottii Bridget Jonesii, ihan hyvä päätös illalle. Oltii hukattu meidän toiset avaimet, ne oli niinki hukassa ku keittiön pöydällä, nii mun piti mennä avaa Janikalle rapun ovi. Minä hengailin jo kotona yöpuku päällä, enkä sit jaksanu vaihtaa enää muita vaatteita päälle, ja Janika sano vaan, et tule äkkiä. Menin avaan oven, Janikaa ei näy missää ja minä seison keskellä baarijonoa, pyjamassa. Vedin oven kii ja menin takas rappuu ja sit Janika vastaavasti sai oottaa hetken baarijonossa mäkkisafkojen kans. Leffan jälkee skypetin sit muutaman tunnin kavereiden kans, ja löydettii skypestä toiminto nimeltä ryhmäkeskustelu, melkee ku ois istunu tyttöjen kaa jossai kahvilla. :D ♥ Ja loppujenlopuks nukahdin sit klo 4, vaikka olin niin kovin väsyny sillon 20.30.

Lauantaina elämämme eläintarhassa sai jatkoa, ku olkkarissa vilisti lisko. Janika imurinvarren kans jahtas sitä, mut kadotettii se, eikä sitä onneksi sitte enää myöhemmin näkyny. Asiasta toiseen, Janikan pomo on ihan pirun ärsyttävä ja nyt Janika miettiiki et ottaako loparit tänää vai sinnitteleekö vielä ens viikon. Vielä ois vajaat kaks viikkoa aikaa täällä GC:ssä, sit alkaaki taas kodittomuus, elämä ilman tv:tä (onneks Bachelorin finaali tulee ennen ku me häippästää) ja yhteiselo jatkuu meidän rakkaiden rinkkojen kans, mut kuitenki tällä hetkellä ootan reissuun pääsyä enemmän ku mitää!!

Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Kotihiiri

Good morning Finland! Ja hyvää iltapäivää mulle. Aamupäivän makasin rannalla hiekkamyrskyssä mun uuden Suomifriendin Tanjan kanssa ja nyt raahauduin takas kotiin, tavotteena tehä taas parin päivän sapuskat. Tää viikko on taas hurahtanu nopsaa tekemättä mitää, vaikka toisaalta oon tehny montaki juttuu. Yllättyykö joku nyt ku kerron, et kävin tälläki viikolla Southportissa kirjastossa? Oon käyny nyt Australiassa enemmän kirjastossa ku varmaa Suomessa koko tähänastisen elämäni aikana... Mut tällasina aikoina (ku koitan säästää rahaa) tunnin ilmanen netti ja ilmaset lainaleffat on yllättävän houkutteleva juttu. Vaikka kävelyssä meneeki melkee tunti per suunta.  Toisaalta tollanen hyötyliikunta on ihan hyvää vastapainoa mun sohvaperuna ja rannalla loikoilu elämäntyylille. Rannalla käynnistäki on tullu mulle vaa ylitsepääsemättömän hankalaa ku vihaan aurinkorasvan laittoa, tosi rasittavaa. (Tää taas sarjaa minä ja elämäni ongelmat) Mut nyt, ku omasta mielestä kroppa alko näyttää valkosemmalta ku mun hampaat, nii totesin et aika palata biitsille.

Tää viikko on nyt muutenki ollu jotenki hyvä viikko. Ensinnäki Colesissa myydään ruisleipää, sellasta ku se real leipä, eihän se tietty ruispaloja voita mutta silti, niin hyvää. Ostettiin Janikan kaa nyt myös ekaa kertaa kahvia täällä, ku  vihdoin ollaa hetki samassa paikassa eikä tarvi olla tunkemassa kaiken maailman purnukoita sit rinkkaan. Täällä kahvinjuonti on aiemmin tosiaan rajottunu frappuccinoihin, et voitte kuvitella sen onnen täyttämän hetken, ku ekaa kertaa kaheksaan viikkoon sai aamupalaks ruisleipää ja kahvia! Tässä meidän lähellä on myös kuulemma kauppa, jossa myydää Fazerin turkinpippureita ja salmiakkia (turkkareista voin tehä salmarin korvike keitoksen, oujjjeeaah!), Colesista löytyy myös raejuustoo, joka maistuu vähän leipäjuustolle mut hyvää on, eli melkein kaikkia Suomiruokia saadaan myös täältä, vaikka noita en kuvitellu täältä kyllä löytäväni. :) 

Ja jatkuu aiheesta hyvä viikko: Ku ausseihin tulin nii mun must see kaupungit oli Sydney ja Perth, mut ku oikeesti hokasin mun rajallisen ajan, kaupunkien välimatkat ja sen et enää ei kuukausittain kilahdakkaan tilille rahaa, nii jouduin vaa hyväksyyn sen et Perth jää multa välistä. Tällä  viikolla ku treffasin Tanjaa, joka tosiaa on au pairina Perthissä, mut tuli nyt reissaa välissä itärannikolle, nii siinä ku höpötin matkasuunnitelmia nii Tanja tokas et Perthistä on halvempi lentää Aasiaa, ja nyt ku katoin lentoja, nii näinhän se tosiaan on. Ennen mun kotiinlähtöö Janikan kaa lähtää Balille, nii sille reissulle saatas lisättyy Perthissä käynti, ja rahallisesti se tulis maksaa vaa muutaman kympin enemmän, ku aiemmin erillinen Perthvisiitti menopaluulentoineen ois ollu kolmensadan kieppeillä. Oon nyt niin onnellinen tosta!! Näillä näkymin saan sit nähtyä ja tehtyä täällä kaiken, mistä olin haaveillukki, eli hyvillä mielin voin palata Suomeen, ilman et jäis mikään kaiveleen. Toivottavasti.

Meillä on myös lemmikki täällä, jota en oo tosin nähny. Sen nimi on Kutka. Elina ja Kata on nähny sen joskus kauan sitte, ja Janika viime viikolla. Kaikki meistä on aluks vähän pelänny sitä, mut nyt ollaan totuttu ajatukseen et Kutka aina välissä täällä hengailee meidän kaa. Se on siis hiiri. Elinalla tippu yks päivä nakinpalanen hellan ja kaapin välii, nii aamulla se oli kadonnu. Tytöt sano et Kutka on aika lihava, eikä oo kyllä kummakaa ku vahingossa kai ruokitaa sitä tollee vähän liikaa. Mietittii et voitas ostaa sille sellanen juoksupyörä. Nää mietteet on lainattu meidän perjantain koti-illan keskustelusta.

Koitan ens kerralla kertoo jostain muustaki ku lemmikkihiirestä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Keilat kumoon

Heissan taas viikon tauon jälkee! Keskiviikkona Janika kävi lelumyyjä työhaastattelussa ja sen jälkee mentii keilaa meidän ruotsalaisnaapureiden kaa. Mitään muutosta ei ollu vuosien aikana tapahtunu, edellee olin huono, tosi huono.  Heti ku päästii keilapaikalle nii Janikalle soitettii et se sai työn ja sen pitää tulla perehdytyksee. JEEEE!!! Suomennettuna tää tarkottaa siis sitä et meidän Balireissu toteutuu, olen siis very happy. Okei oisin ilman tota Baliosiotakin. :D Eli ku Janika hetkeks häippäs nii olin sit ainoo joka ei juonu, ja silti olin huonoin vaikka muut promilleissa pelaski... Mun pistesaldo oli luokkaa 0-3 keilaa kumoon per vuoro ja sit ku kaikki lähti hakee juotavaa nii jäin yhen svedun kaa kahestaa siihen, se oli vaa et joo voit heittää nyt ton mun kaverin vuorolla, se on sen ansainnu (et minä heitän sen vuorolla) kerran lähti hakee juotavaa. Olin vaa et okei, ja mitä tein? Kaadoin kaikki keilat kerralla, minä!!! Ja toisen vuorolla... Kaikki oli hieman yllättyneitä tästä.

Perjantaina ku Janika oli töissä nii minä käppäilin Southportiin, kirjastoon ja Telstralle ostaan lisää nettiaikaa tabletille ja maksoin itteni taas kipeeksi siitä. Jos jotain on Suomesta ikävä nii rajatonta nettiä... Kirjastosta bongasin myös Taru sormusten herrasta leffat, ja koska Janika ei niitä ole nähnyt, niin lainasin ne. Samalla voidaa vähä nostattaa myös Uuden-Seelannin reissun lähtöfiiliksiä. Jee. Paljastu et myöskää Elina ei oo nähny kyseisiä leffoja, eli joku päivä meillä on kunnon tsh maraton täällä. Perjantai-illan suunnitelmana oli lähtee ulos. Aloteltii kämpillä ja tänne tuli Elinan ja Katan aussituttuja käymää. Mua ei tää aussiseura innostanu nii karkasin loppuillaks naapuriin sveduille. :D Sitte ku nää muut oli lähössä jo baarii, ne tuli ilmottaa asiasta mulle. Sovittii et ne jättää oven auki et pääsen hetken päästä hakeen kengät, laukun, rahat yms. Sitten ku n. 10min päästä meen meidän ovelle, nii se on lukossa, great!! Sain sitte poikien parvekkeen kautta kiipeillä meidän parvekkeelle, vähän oli pelottavaa mut ilman vahinkoja selvisin. :D Baarin jälkee sit rantauduttii Janikan kaa ekana kämpille ja ilmastoinnin kaukosäädin oli kadonnu, me nukutaa sen ilmastoinnin alla ja se puhalsi aika kylmästi. Fiksuna menin parvekkeelle huutaa sveduja, et jos saadaa käyttää niiden kaukosäädintä, no sekää ei oikee toiminu nii mentii sit niille yöks. Varmaa mahtavalta näyttäny ku minä ja Janika maanmatosen, pöllönpoikasen ja ilmapatjan kaa vedettii tossa käytävällä... Aamulla heräsin jo seittemältä ja ryömittii Janikan kans kotii, huomasin vaa et ku yöllä kävelin suoraa ovelta sohvalle ja simahdin siihen, nii ilmeisesti sohvalle oli kaatunu joku juoma jo aiemmin, nii aamulla se näytti lähinnä siltä et oisin kussu housuun, ahahahahah. Eli svedut varmaa kutsuu mua tällä hetkellä nimellä sohvan kastelija.

Tän päivän ylläri oli et meidän kämppiksen pankkikortti on kadonnu ja sitä on keretty vinguttaa päälle tonnilla. Mahtavaa. Tuntuu et mulla ja Janikalla joku kirous ku tää ei nyt oo meidän eka Suomiystävä täällä ausseissa jonka kortti lähtee kävelee... Siinä tais pääpiirteittäin olla viimesen viikon tapahtumat. Eiku tärkein unohtu!  Tein eilen ekaa kertaa elämässäni ite makaroonilaatikkoo!  Siitä tuli jopa hyvää, paitsi äitin tekemä on parempaa. Mut kyllä minusta vielä kelpo kotirouva tulee.