Pummielämän ensiaskeleet

Bussilla tosiaan mentiin hostellilta Jucy rentalsille lentokentälle, ja hyvissä ajoin ku oltii, nii vähän päälle tunti saatiin siinä paniikissa sitten ootella, et millanen koppi sieltä tulee... Meidän valkonen Nissan oli positiivinen yllätys, ihan hyvä ajaa ja kaikenlisäks automaatti! Kivi-paperi-sakset -matsin jälkeen ekaks  kuskiks valikoitui Janika. Ajaminen vasemmanpuoleisessa liikenteessä osoittautu yllättävänki helpoks, ku oli jo useemman kuukauden totutellu Ausseissa liikkuessa siihen. Nyt pelottaa ajatus Suomessa ajamisesta. Ainoo moka tuli ku Janika veti vääränpuoleiselle kakskaistaselle, mut vastaantulevilla oli onneks punaset nii kaista oli aikalailla tyhjä, ongelma oliki sit kaistalta poispääsy liikennevaloissa, mut ehjinä selvittiin! Tiistaina ku lähdettiin ajaan nii edettiin jo saaren länsirannikolle, käytiin Greymouthissa täydentää ruokavarastoja ja yöks parkkeerattiin sit tienvarteen kansallispuiston viereen muutaman kymmenen kilsan päähän seuraavan päivän kohteesta,  Franz Josefin jäätiköistä. Eka yö autossa oli ei-niin-hyvin nukuttu, niinku osasin odottaakki. Vänkärinpaikalle ahtautuneena jalat koukussa ja Janika takapenkillä jalat millon missäki. Aamulla heräsin hirveessä flunssassa ja iltapäivästä nousi vielä kuumekki. Onneks oli särkylääkettä matkassa! Seuraavina öinä kehitin vielä lisävaatetusta itelleni ja pidin tuulitakkia väärinpäin päällä, huppu naamalla ja vetskari niskasta auki suun kohdalta et saan hengitettyä...

Maisemat matkanvarrella oli, yllätys, ihan mahtavia.  Ekat lumihuippusetvuoret ku tuli vastaan,  nii muutamat kuvat tuli näpsittyä ja heti ekalla levikkeellä pysähdys et sai jatkaa räpsimistä. Ja tota pysähtelyähän jatkuki sitte koko matkan. Onneks oli tuo auto!

Terveyttä uhmaten lähdettii aamulla Franz Josefilla kuitenki tunnin kävelyreissulle, kattoo jäätikköö ja vesiputouksia. Ihan mielettömästi oli sulanu toi jäätikkö "lyhyessäki" ajassa, ku sinne oli aina merkkailtu missä asti ollu jäätikön raja millonki. Noissa vuoristoissa ajaminen on ihan älyttömän hidasta,  rajotukset vaihtelee jatkuvasti 15-100km/h ja sit ylämäkeen vielä tuolla meidän ihmeautolla, nimettiin se leluautoks, moottori huutaa ja kierrokset kolmessa tonnissa, niin matkanteko ei tosiaan oo mitään nopeinta mahdollista. Radiosta ei kai siellä vuorilla oltu ikinä kuultukkaan eli puhelimen soittolistat oli kova sana ton reissun ajan.

Franz Josefilta jatkettiin vielä iltapäivästä Fox Glacierin jäätikölle, alaspäin siis länsirannikkoa. Toi oli maisemiltaan kyllä kivempi, tai et sitä jäätikön pintaa näki tuolla paljon enemmän ja lähempää. Tokihan  tuolla oli kaikenmaailman kopterilla ajeluita ja jäätiköille laskeutumisia, mut ne hinnat huiteli jo niin suurissa satasissa ettei meillä niihin ollu varaa, eikä nyt mitään suurempaa haluakaan. Ainoo vaan et pilvisen sään takia jäi kummallaki jäätiköllä vuorenhuiput näkemättä. Ja tosiaan oli tonne suunniteltu laskuvarjohyppyy, mut kyllä,  jäi sään takia välistä. 

Jäätikkövisiittien jälkeen lähdettiin kohti Wanakaa, Janika oli keskiviikkona ratissa kokoajan ku meikäläinen oli särkylääkepaketti toisessa kädessä ja toisessa kourassa nenäliinanippu. Maisemat matkalla oli edellispäivääkin mahtavammat ja vooou -reaktioita tuli monta ton parin tunnin aikana. (Okei en oikeesti enää muista montako tuntia matka kesti.)  Toka yö meni jo easymmin ja nukuttii ihan hyvin, satamassa no overnight -kyltin vieressä... Torstaille varattiin Wanakasta laskuvarjohypyt jotka peruttiin, lähdettiin siis aamupäivästä ajaan heti kohti Queenstownia.  Ennen sitä haluttiin pestä hiukset, Janika kyseli yleisistä suihkuista ja vastaus oli, et maksullinen uimahalli löytyy tai sit voitte hypätä järveen. Budjetti rajoitettu, joten kohta oltiinki jo järvessä pesemässä hiuksia. Illalla käytii kattoo Hobitti ja metsästettiin vallan mainio yöpaikka meille. 

Perjantaiaamuna heräsin ilosena auringonpaisteeseen ja nettiki kerranki toimi, hyvä päivä siis. Kunnes nostin päätäni... tuulilasissa 200 dollarin sakko laittomasta majoituksesta. Herätin Janikan ja kirottiin hetki ja lähdettiin metsästään maksupaikkaa ja käytiin maksaan sakot ärsyttävälle naiselle joka ilmotti: "20minuutin lepääminen on sallittu, pidemmästä tulee sakko. Voitte olla camping alueella, mut jos autossa ei ole vessaa se ei ole sallittua." Arghhhh. Varattiin taas laskuvarjohypyt ja ne peruttiin vaikka oli tosi hyvä sää.  Mentiin infopisteeseen istuun et saan ladattua kameran akkua, siellä vierähtiki yks ja puoli tuntia ja lyötiin lukkoon päivän loput suunnitelmat. Fergburgeriin syömään hampparit, ku niitä oli meille kehuttu, ja ilmeisesti myös muutamalle muulle ku jono oli ulkona asti. Taas pääsen sanomaan et oli sen arvosta. Janikallekki jo aiemmin sanoin, et näin burgeriammattilaisena voin sanoa että täydellinen hamppari. Eli kaikki Uudessa-Seelannissa eteläsaarella vierailevat,  Kaikouran delfiinien ohessa tuo on se must do -juttu, käydä syömään hamppari Fergburgerissa. Täydellisen lounaan jälkeen suunnattiin skyline gondolaan eli gondoolihisseillä noustiin vuoren päälle. Maisemat aivan tajuttoman hienot,  ja kerranki sää suosi meitä! Välitietona vaan et lipunmyyjä kysy multa, et mitä on tehty tänää ja kerroin peruuntuneesta skydivesta, nii se sano et hyvä päivä peruuntua, ku eilen niillä oli pikkujoilut. Öööö, ette tosissaan darran takia perunu meidän hyppyjä?! Huoh. Ja jatkuu aiheesta skyline gondola. Huipulla juotiin gingerbeerit, olin himoinnu sitä hobittilasta asti. Oli niiiin täydellistä istua siellä terassilla auringonpaisteessa, niissä maisemissa ja täydellisen juoman kera vieläpä. Illalla ajettiin vielä 100km seuraavanpäivän suunnitellusta matkasta ku epätoivosesti etsittiin jotain yöpaikkaa, mistä ei tule sakkoja. Taidettiin päätyä valtatien varteen levikkeelle, muistaakseni?

Onnenpäiviä

Niinku aiemmin maintsin, nii nettiä ei oo hetkeen ollu käytettävissä, ja vaikka meillä puhelimissa onkin netit, nii nyt ku autolla matkataan pitkin vuoria ja metsiä, ne yllättäen ei toimi. Ainoastaan kaupungeissa toimii, mitä täällä on, hmm, harvassa... Mutta nyt löydettiin keskeltä-ei-mitään kahvila jossa on rajaton wifi, tätä ei ookkaan tapahtunu sitten Helsinki-Vantaan?!?

Taupossa sää tosiaan pysyi pilvisenä ja perjantai kulutettiinki hostellin yleisissä tiloissa leffoja kattelemalla. Bussi Wellingtoniin lähti yöllä yhden aikaan, tarkotuksena nukkua bussissa, mut yllättäen taaskaa ei ihan näin menny ku koko bussi oli ihan täynnä, toisin ku oltii kuviteltu. Pientä jännitystä tohon lähtöön toi vielä se, ku bussipysäkillä oli lappu et lauantaina bussit lähtee 12-2 pm viereiseltä kadulta, ja ei siis nyt tiietty meinaako tuo 12 am vai pm... Bussi tuli sit siihen alkuperäsen pysäkin tien toisellepuolelle... Aamulla saavuttii superväsyneinä Wellingtonii ja etsittii kahvipaikkaa ja loppuajaks mentii bussiasemalle lataan puhelimia. Semmonen kaupunkivisiitti. :D Oltiin varattu liput Bluebridge-lautalle et sillä vaihdetaan eteläsaarelle. Wellington-Picton väli kesti jonku neljä tuntia. Oltiin laivan yleisissä tiloissa ja kuultii et samassa huoneessa on suomalaisia mut kaskummaa, uni voitti ja laskettiin päät vaa sohvalle ja nukuttiinki sit puoli matkaa.

Pictonissa painuttiin taas pehkuihin aika nopsaa ja aamulla checkattiin ittemme ulos hostellilta ja mentiin meren rannalle puistoon aamupalalle, ja ootteleen et meidän bussi Kaikouraan lähtee yhdeltä.

Kuka ei oo yhtään yllättyny ku kerron et tuli mutkia matkaan? Reippaasti mentiin bussipysäkille jo ennen puolta yhtä ja kulutettiin aikaa miettimällä ketä tulee meidän kaa samaan bussiin ja miettimällä mitä kaikkee tiedetään Saksasta (syystä että; edellisiltana saksalaispoika piti meillä hostellilla suunnilleen esitelmän Suomesta). Ilmeisesti meijän keskustelu oli hyvin intensiivistä ku 12.55 huomataan et meidän bussi ajaa meidän ohi. Päivän viimeset bussit ja ainokainen junayhteys oli myös startannu kello 13. Illaksi oli varattu hostelli Kaikourasta, maanantaiaamuksi uinti delfiinien kans ja iltapäivälle bussimatka Kaikoura-Chritchurch, ja kaikki nämä maksettu, sekä tietty non-refundable... :) Hetki mietittii mitä tehään ja infopisteessä vierailun jälkee painuttii pahvinpalan kans tienvarteen; liftaamaan! :D

Puolituntia saatiin tihkusateessa ootella nii viereen kurvas auto, nainen 7-vuotiaan tyttönsä kans. Niiden kyydillä päästiin puolituntia eteenpäin ja isomman tien varressa kerettiin hetki ootella nii joku herrasmies nappas meidät kyytii. Autossa oli ikkunat auki, enkä kuullu sen miekkosen puheista yhtään mitään, nii Janika seurusteli etupenkillä sit sen kaa, samalla ku minä keskityin ikkunasta ulos toljotukseen. Rantamaisemat matkalla oli ihan mielettömät! Ja tää meidän kuski pysähty vielä näköalapaikalle, mistä näki ku hylkeet loikoili kallioilla, turisteina ei kuulemma saatu missata tota paikkaa. Meidän hovikuski vei meidät suoraa hostellin pihallekki, jeii. Ei siis jääny traumoja ekasta liftausreissusta ever. Ja mikä meitä oottikaan hostellilla... SAUNA! Voi sitä onnentunnetta! Ku mentiin sinne, nii just sanoin Janikalle, että miksi saunassa on näin kylmä (45 astetta), nii kolme aussipoikaa on aivan kuolemaisillaan siellä ja on ihan et ei luoja, 45 astetta ja on oltu täällä vartti!!! Ööö? :D Janikan kaa valaistii niitä vähä meijän saunomisesta ja aika nopsaa ne häipy sit jo ekojen löylyjen jälkee.

Maanantiaamuna rinkkojen kaa laahustettii ööö dolphin encounteriin (tai joku vastaava), mistä oli varattu nää treffit delfiinien kaa. Märkäpuvut päälle, kattoo vartin videopätkä ja menoks! Aluks tuntu et märkäpuvussa ei voi liikkua ja tukehtuu, mut nopsaa siihen tottu. En ollu ikinä ennen snorklannu, nii eka vedessä olo pätkä mulla meni vähä hämmeyksessä ja miettiessä et se vesi on ihan pirun kylmää... Onneks noita veteen laskuja oli monta nii pääsin minäki kärryille hommaan! KUIN SIISTIÄ VOI OIKEESTI OLLAKKAAN! Delfiinejä ui sun vieressä, alla ja vastaan, jotain niiiiiin mahtavaa! Olin ekana melkeen joka kerta ku mentiin sinne veteen, piti istua veneen perässä, oottaa et torvi soi ja laskeutua vauhdista veteen,  tuli ihan nälkäpeli siitä mieleen. Melisa "fantasiafriikki" (blogin perusteella tunnetaan nykyään myös vissii tällä nimellä) Manninen. Mut en oikeesti ois voinu edes kuvitella et toi delfiinien kaa polskuttelu on noin siistiä. Kaikenhuipuks meidän K-Martista ostettu 49$ vedenkestäväkamera toimi yli odotusten.

Uinnin jälkee suunnattii bussille, joka oli yks ja puol tuntia myöhässä, ja jatkettii Chritchurchii, josta oliki varattu hostelli jostain lähiöstä kaukana keskustasta... Good job girls ku varaatte niitä majapaikkoja paria tuntia ennen ku meette sinne. Harkittiin jo suoraa lentokentälle menoo (auto piti hakee sieltä), mut mentii sit kuitenki hostelliin. Yllä mainituista syistä johtuen, ei pahemmin keretty tutustuu Chritchurchiin. Kaikouran hostellilla saksalaispojat (Uudessa-Seelannissa oikeesti on joku saksalaisten kansanvaellus, yhessäki meijän huoneessa 7/10 oli saksalaisii...) sano et Chritchurchissa muuttuu liikennejärjestelyt kokoajan et onnea meille vaan auton kaa... Nää muuttuva labyrintti -kaupunkileikit näköjää seuraa meitä.

Ylitettiin ittemme ja varattii majotus jouluksi ja hyi ku oli kallista. Varailin myös läjän lentoja, nyt oon kyllä very happy. :) Enkä muuten halua enää Australiaan, (elämä nyt vaan on niin kovin kurjaa ja rankkaa siellä...) Uusi-Seelanti on paljo siistimpi! Mut okei, kaipaan kyllä aurinkoa, oon yhtä valkonen ku Ausseihin tullessa.

Still alive

Netti ei oikeen täällä Uuden-Seelannin päädyssä meinaa toimia, ku autolla vedetään tuolla vuoristoissa metsän keskellä, mäkkärin wifiäkää ei mäy mailla eikä halmeilla, nii ei oo tabletillakaan päässy tänne kirjotteleen... Mut tässä nyt tällanen pikamoikkaus, auto edelleen ehjänä ja toisella laidalla eteläsaarta ollaan! Kirjottelen viimestään sit ausseista taas ku on netti käytössä! :)

Autopunkkaajat kävi tänään syväjäädyttään aivot, ja peseen hiukset järvessä. 

Julma luontoäiti

Palasinki nyt aika nopsaa kirjottaan Tauposta, syystä että; mulla ei oo muuta kuin aikaa. Meillä oli varattuna tänne 3 päivää ja suunnitelma näytti jotakuinkin tältä:

Keskiviikkona: Check in hostelliin, laskuvarjohyppy oli varattuna 11.40.

Torstai: Joku retki Taupo-järvellä ja kävellen joenvartta ja vuoristoa pitkin kattoon Huka Fallsia.

Perjantai: Check out hostellista, bussilla Tongariro National Parkiin ja illaksi sitte takas Taupoon niin jatketaan matkaa.

Kuulosta hyvältä? Niin minustaki. Ja kun keskiviikkona checkattiin ittemme sisään nii se oliki sitte siinä. Pilviä, pilviä ja vielä vähä pilviä ja kaatosadetta. Suomennettuna,  ei laskuvarjohyppyä, siirtyy torstaiaamuks. Päätettiin kummiski ettei jäädä sisälle mätäneen vaa lähdetään kattoon ne Huka Fallsit, joenvartta pitkin sinne on tunnin kestävä vaellusreitti, vaikka vettä tulee, nii ei se mitää, tuulitakit niskaan ja menoks! Käveltiin yli tunti mäkistä metsäpolkua ja päästiin puistoon ja aateltiin et nyt ollaan lähellä! Seurattiin maassa olevia sprayattuja nuolia ja lähdettiin edelleen jatkaan matkaa, vaikka vahvasti epäilinki onko suunta oikea, mutta koska siinä oli nuoli nii jatkettiin... Hetken kuluttua nuoli osotti vastakkaiseen suuntaan, eli väärällä suunnalla oltiin. Ku oltii takas puistossa nii huomattii et nuoli oli nii kärsiny ja levinny et oli salmiakin mallinen. :)) Jatkettiin sit toista reittiä, ja paljastu et se tunnin kävelymatka alko vasta sieltä puistosta. Huka Fallst oli ihan kivat, ne vaa muistutti enemmän koskea... Paikanpäällä ootettiin sit uitettuina koirina kylmissään 40 minuuttia taksia kahden singaporelaisen tytön kaa. Eli tuo kiva retki oliki kolmen tunnin rämpiminen sateessa ja todennäkösesti tuli vielä flunssaki, pahoitteluni jos siis hieman negatiiviseen sävyyn kuvailin tota nähtävyyttä, mut kovin hyvällä fiiliksellä ei ton jälkee oltu. :D

Tänään torstaina herättiin uuteen päivään huomataksemme et sataa ku esterin perseestä ja laskuvarjohypyt taas peruttu, siirretty perjantaille. Koitettiin kehittää jotain aktiviteettia, mut kaikki National Park retketki on sään takia peruttu, ja ilmeisesti myös monet retket järvelläki. Perjantaille on myös luvattu sadetta, eli en jaksa edes toivoa et laskuvarjohyppy onnistuu, ja jos onnistuu,  niin ei sen jälkeen silti keretä National Park retkille, eikä myöskää keretä vaikka meille vaa ilmotettas aamukympin jälkee et ei laskuvarjohyppyä tänää,  National Park reissut starttaa melkee kaikki viimestään 9.30. :) Joo laskuvarjohypyn vois tehdä muuallakin, mut täällä se vaan sattuu oleen 100-200 NZ $ halvempi ku muualla... :/ Et semmosta meillä, vähän plörinäks meni koko kolmen päivän stoppi Taupossa, toivottavasti on parempi onni loppureissun.

Turhautunut reppureissaaja kiittää ja kuittaa.

Amazing New Zealand

CHANRY?!? Arvatkaa naurettiinko :D

Hengissä ollaan ja mukavaa on ollut! Nyt koitan nopsaa mäkkärin wifillä kirjotella viimepäivien tekemisistä. :) Lauantaina ku selvittiin lennolta Aucklandiin, oltiin ihan superväsyneitä. Ite olin kuitenki muutaman tunnin yön aikana nukkunu, mut vaihteeks Janika ei ollu nukkunu ollenkaan... Taisteltiin kuitenki päivä väsymystä vastaan ja kierreltiin kaupunkia käveleskelemällä ympäriinsä. Samalla kaavalla meni myös sunnuntai. :D Ostettiin Uuden-Seelannin prepaid liittymät et saadaan netti käyttöön, ja et voidaan varailla bussimatkoja ja hostelleja aina matkanvarrella. :) Nyt kuitenki kirjottelen wifillä etten kuluta tota prepaidiä tähän, et se riittäs koko reissun ajaks. :D Aucklandista tykkäsin tosi paljon, se oli jotenki tosi kotosa kaupunki. Hirveesti en mitään matkavinkkejä sinne osaa antaa, ku meidän päivät meni vaa rennosti oleskellessa.

Maanantaiaamuna hypättiin bussiin ja matkattiin 4 tuntia Rotoruaan. Täällä bussimatkatki on ihania ku on niin mahtavat maisemat! Rotorua on rakennettu melkosen kuuman maaperän päälle ja siellä oikeesti haisee mädäntyneelle kananmunalle. :D Rotoruavisiitille oli suunnitelmissa Maori-ilta, Hobbitonissa vierailu (!!!) ja Wai-o-tapu visiitti, mut koska meidän matkabudjetti on rajallinen ja kaikki noista oli matkojen kanssa kivoja rahareikiä, nii jostain oli luovuttava. :( Päädyttiin sit jättään maori-ilta välistä ja sen sijaan suunnattiinki maanantai-iltapäivästä Rainbow Springs Wild Life -parkiin, tarkemmin sanottuna lintu/lisko/kalapuistoon jonka pointtina meillä oli tietty nähdä Kiwi-lintuja. :) Ihan kiva paikka, ei välttämättä mikään must see -place, mutta suht. edullinen vaihtoehto kummiskin. :) Kiwi-lintuja nähtiin vaan yks, ku muut oli nukkumassa. :(

Janika, also known as a hobbit...

Tiistaina oli sitten päivä, jota olin oottanu aika innokkaasti; nimittäin se Hobbiton! Oltiin varattu Hobbitonin nettisivuilta liput ja bussikyyditys jo valmiiks, tosiaan tää paikka sijaitsee Matamatan lähettyvillä, eli noin tunnin ajomatkan päässä Rotoruasta, missä siis majotuttiin. Jälleen kerran bussimatkan maisemat oli ihan mahtavat. Kun päästiin Hobbitoniin oltiin me Janikan kaa kumpiki ihan intona kokoajan, oli mahtavaa nähdä niitä kuvauspaikkoja ja rakennuksia,  ja kuulla miten leffoja on kuvattu ja kuinka paljo työtä yhden yksittäisen kohtauksen eteenki on jouduttu tekeen. Ollaan parin viime kuukauden aikana totuttu siihen, et aasialaiset on aina kameroidensa kans törkeesti hyppimässä kaikkien edessä, mut tuolla ne oli nyt positiivinen yllätys. Toisinku minä, Janika ja 4 ruotsalaistyttöö, me rynnittiin kameroiden kans ekana näpsiin kuvat ja varmistettiin et niitä tuli otettua tarpeeks paljon. Skandinaavia jyrää! Meitä ei tosiaan kielletty kuvaamasta tai julkaisemasta kuvia, niinku joskus on varmaan ollut... Mut veikkailtiin et se on voinu johtuu siitä, et tuolla oli myös Hobittia varten rakennettu jotain, et ne ei sit vuoda nettiin ennen elokuvaa, ku ilmeisen tarkkoja ne on aina ollu noissa, ku kuunneltiin juttuja Taru sormusten herrasta -kuvauasten ajalta; sillon siitä ei saanut edes lentää yli, muutama tyyppi oliki tän takia menettäny lentolupansakin...  Ohjatun kierroksen lopuks mentiin drinkeille (olut tai siideri) Green Dragon pubiin, juomat kuulu kaikille hintaan. Vaikken oluenjuoja yhtään ookkaan, nii uskaltauduin maistaan paikallista erikoisuutta Gingerbeeriä, ja ei vitsit et se oli hyvää! Ei mun varmaan enempää auta tästäkään höpistä, kuvat kertoo taas paremmin. :) Harmittaa vaan ku ei näitä mitään juttuja voi täydellisesti kuvata millään valokuvilla tai sanoilla...

Devil's bath

Hobittilan jälkeen lähdettiin sit Wai-o-tapuun, jossa oli tehty kävelyreitti erilaisten luonnonilmiöiden ympärille. Niinku mainitsin niin Rotorua on rakennettu kuumalle maaperälle ja tuolla wai-o-tapussa olikin sitte mm. kraattereita, geysir, muta-allas joka kupli/kiehu, kuumialähteitä ja puita jotka oli vähän vinksalleen kasvaneita. Harmi vaan et se geysir purkaantuu aina aamusin, ja meillä ei enää aamureissulle ollu aikaa. Ja tää mädänkananmunan haju sit about kymmenkertastu sitte siellä. :D Paluumatkalla meidän "private"kuski sit sano et meillä on vielä aikaa ennen ku muita tulee kyytii et voidaan käydä parinkymmenen minuutin kävelyretki Rainbow Mountainilla, et siellä on ihan kiva järvi. Käytiin Janikan kaa sit rämpimässä vuoristopolkua vielä siellä, ja se järvi oli ihan mielettömän nätti! Se oli kans joku kraatterijärvi kallioiseinämien keskellä, mut vesi oli sellasta turkoosin ja mintunvihreen sekotusta.

Niinku voitte näistä kuvista ja teksteistä päätellä,  nii ihan mielettömiä juttuja on nähty viimepäivien aikana ja lisää on luvassa! Tänää tultiin bussilla Taupoon, mut siitä voisin kertoo sitte ens kerralla, et saan nyt tämän tekstin julkastua wifin voimin. :D