Australian horror story

Viimeks kerroinki meidän ahh, niin ihanasta lemmikistä Kutkasta. Sunnuntaina se tosiaan tuli taas vierailulle niin, että minäki näin sen, ja oikeesti, se oli tosi läski! Päätettiin sitte et maanantaina ostetaa hiirenloukku, ja tästä alkoi meidän seuraavan yön piina. Maanantai-iltana oli hiirenloukut viriteltynä ja muut oli jo nukkumassa, yllättäen minä vielä hereillä. Olin just pessy meikit ja menin istuun sohvalle ja sitte kuuluu se hiirenloukun paukahdus, hirveetä räpiköintiä ja se hiton Kutka juoksee jääkaapin alta toisen sohvan taakse. Herätän Janikan ja se puoliunessa mumisee mulle jotain ja käy sammuttaan valot. Nukahdan, vaikka tiiän et Kutka vilistää lattialla ja toivon et se ei yöllä onnistu kiipeen sohvalle. Mua kaikista eniten ällötti ajatus, et se on jossai mun naamalla ku yöllä herään...

Aamuyöllä klo 5 herään siihen ku Janika kiljuu et se tarras Kutkaan ku alko kattoon kelloo. Siinä kiljuttiin sohvilla keskenään enkuksi et se hiiri on täällä ja Elina alkaa huutaa makkarissa. Sit pikasesti tultii siihen tuloksee, et meidän elämä ei enää normaalisti tässä kämpässä jatku, jos Kutkaa ei saada hengiltä. Janika, meidän kaikkien onneksi, kokos ittensä haki paistinpannun ja lähti hiiren perään. Minä kiljuin sohvalla Janikalle ohjeita ja muka jotain koordinaatteja. Janika sai ahistettua hiiren oven kulmaan ja pannulla siihen ei enää osunu, nii ainoo vaihtoehto oli lutistaa se ovensaranoiden väliin. Tässä tiivistettynä ällöttävä tarina Kutkan viimeisistä hetkistä.  Ja naapurit kiittää. Mut nyt on taas rauha kämpässä 204.

"Se tunne ku heräät kattoon kelloa, ja kännykän sijaan tartut läskiin ja karvaseen hiireen."

-Janika

Tiistaina mentiin pitkästä aikaa leffaan, ja katottiin maailman huonoin ja sekavin leffa. Minä, Janika ja Tanja ei kukaan tajuttu leffasta käytännössä mitään. Siinä oli ihmisiä ja eläimiä joilla ei ollu mitää virkaa, espanjaa puhuttiin paljon, eikä niissä kohdin ollu enkun tekstityksii, eikä kyllä käytännössä edes tajuttu mikä oli koko leffan idea... Ja en tiiä mitä on tapahtunu Brad Pittille, Cameron Diazille, Penelope Cruzille ja Julia Robertsille (oli mainoksissa vain, ei ite leffassa), joko ne on rapistunu ja rypistyny ihan hetkessä tai maskeeraajat on yrittäny saada ne vaa ihan järjettömän vanhan näkösiks. Mut kotimatkalla löysin maasta kakskymppii! Meikän ekat ja vikat aussitienestit! Päivisin oon koittanu katella lentoja mulle ja Janikalle, eripuolille Australiaa ja Australian ulkopuolelle, ja voi kuulkaa, se käy lähes työstä, ku koittaa löytää halvimmat lentoreitit, jotka sopii kalenteriin. Semmosia juttuja tällä kertaa!

Kotihiiri

Good morning Finland! Ja hyvää iltapäivää mulle. Aamupäivän makasin rannalla hiekkamyrskyssä mun uuden Suomifriendin Tanjan kanssa ja nyt raahauduin takas kotiin, tavotteena tehä taas parin päivän sapuskat. Tää viikko on taas hurahtanu nopsaa tekemättä mitää, vaikka toisaalta oon tehny montaki juttuu. Yllättyykö joku nyt ku kerron, et kävin tälläki viikolla Southportissa kirjastossa? Oon käyny nyt Australiassa enemmän kirjastossa ku varmaa Suomessa koko tähänastisen elämäni aikana... Mut tällasina aikoina (ku koitan säästää rahaa) tunnin ilmanen netti ja ilmaset lainaleffat on yllättävän houkutteleva juttu. Vaikka kävelyssä meneeki melkee tunti per suunta.  Toisaalta tollanen hyötyliikunta on ihan hyvää vastapainoa mun sohvaperuna ja rannalla loikoilu elämäntyylille. Rannalla käynnistäki on tullu mulle vaa ylitsepääsemättömän hankalaa ku vihaan aurinkorasvan laittoa, tosi rasittavaa. (Tää taas sarjaa minä ja elämäni ongelmat) Mut nyt, ku omasta mielestä kroppa alko näyttää valkosemmalta ku mun hampaat, nii totesin et aika palata biitsille.

Tää viikko on nyt muutenki ollu jotenki hyvä viikko. Ensinnäki Colesissa myydään ruisleipää, sellasta ku se real leipä, eihän se tietty ruispaloja voita mutta silti, niin hyvää. Ostettiin Janikan kaa nyt myös ekaa kertaa kahvia täällä, ku  vihdoin ollaa hetki samassa paikassa eikä tarvi olla tunkemassa kaiken maailman purnukoita sit rinkkaan. Täällä kahvinjuonti on aiemmin tosiaan rajottunu frappuccinoihin, et voitte kuvitella sen onnen täyttämän hetken, ku ekaa kertaa kaheksaan viikkoon sai aamupalaks ruisleipää ja kahvia! Tässä meidän lähellä on myös kuulemma kauppa, jossa myydää Fazerin turkinpippureita ja salmiakkia (turkkareista voin tehä salmarin korvike keitoksen, oujjjeeaah!), Colesista löytyy myös raejuustoo, joka maistuu vähän leipäjuustolle mut hyvää on, eli melkein kaikkia Suomiruokia saadaan myös täältä, vaikka noita en kuvitellu täältä kyllä löytäväni. :) 

Ja jatkuu aiheesta hyvä viikko: Ku ausseihin tulin nii mun must see kaupungit oli Sydney ja Perth, mut ku oikeesti hokasin mun rajallisen ajan, kaupunkien välimatkat ja sen et enää ei kuukausittain kilahdakkaan tilille rahaa, nii jouduin vaa hyväksyyn sen et Perth jää multa välistä. Tällä  viikolla ku treffasin Tanjaa, joka tosiaa on au pairina Perthissä, mut tuli nyt reissaa välissä itärannikolle, nii siinä ku höpötin matkasuunnitelmia nii Tanja tokas et Perthistä on halvempi lentää Aasiaa, ja nyt ku katoin lentoja, nii näinhän se tosiaan on. Ennen mun kotiinlähtöö Janikan kaa lähtää Balille, nii sille reissulle saatas lisättyy Perthissä käynti, ja rahallisesti se tulis maksaa vaa muutaman kympin enemmän, ku aiemmin erillinen Perthvisiitti menopaluulentoineen ois ollu kolmensadan kieppeillä. Oon nyt niin onnellinen tosta!! Näillä näkymin saan sit nähtyä ja tehtyä täällä kaiken, mistä olin haaveillukki, eli hyvillä mielin voin palata Suomeen, ilman et jäis mikään kaiveleen. Toivottavasti.

Meillä on myös lemmikki täällä, jota en oo tosin nähny. Sen nimi on Kutka. Elina ja Kata on nähny sen joskus kauan sitte, ja Janika viime viikolla. Kaikki meistä on aluks vähän pelänny sitä, mut nyt ollaan totuttu ajatukseen et Kutka aina välissä täällä hengailee meidän kaa. Se on siis hiiri. Elinalla tippu yks päivä nakinpalanen hellan ja kaapin välii, nii aamulla se oli kadonnu. Tytöt sano et Kutka on aika lihava, eikä oo kyllä kummakaa ku vahingossa kai ruokitaa sitä tollee vähän liikaa. Mietittii et voitas ostaa sille sellanen juoksupyörä. Nää mietteet on lainattu meidän perjantain koti-illan keskustelusta.

Koitan ens kerralla kertoo jostain muustaki ku lemmikkihiirestä. Hauskaa viikonloppua kaikille! :)

Keilat kumoon

Heissan taas viikon tauon jälkee! Keskiviikkona Janika kävi lelumyyjä työhaastattelussa ja sen jälkee mentii keilaa meidän ruotsalaisnaapureiden kaa. Mitään muutosta ei ollu vuosien aikana tapahtunu, edellee olin huono, tosi huono.  Heti ku päästii keilapaikalle nii Janikalle soitettii et se sai työn ja sen pitää tulla perehdytyksee. JEEEE!!! Suomennettuna tää tarkottaa siis sitä et meidän Balireissu toteutuu, olen siis very happy. Okei oisin ilman tota Baliosiotakin. :D Eli ku Janika hetkeks häippäs nii olin sit ainoo joka ei juonu, ja silti olin huonoin vaikka muut promilleissa pelaski... Mun pistesaldo oli luokkaa 0-3 keilaa kumoon per vuoro ja sit ku kaikki lähti hakee juotavaa nii jäin yhen svedun kaa kahestaa siihen, se oli vaa et joo voit heittää nyt ton mun kaverin vuorolla, se on sen ansainnu (et minä heitän sen vuorolla) kerran lähti hakee juotavaa. Olin vaa et okei, ja mitä tein? Kaadoin kaikki keilat kerralla, minä!!! Ja toisen vuorolla... Kaikki oli hieman yllättyneitä tästä.

Perjantaina ku Janika oli töissä nii minä käppäilin Southportiin, kirjastoon ja Telstralle ostaan lisää nettiaikaa tabletille ja maksoin itteni taas kipeeksi siitä. Jos jotain on Suomesta ikävä nii rajatonta nettiä... Kirjastosta bongasin myös Taru sormusten herrasta leffat, ja koska Janika ei niitä ole nähnyt, niin lainasin ne. Samalla voidaa vähä nostattaa myös Uuden-Seelannin reissun lähtöfiiliksiä. Jee. Paljastu et myöskää Elina ei oo nähny kyseisiä leffoja, eli joku päivä meillä on kunnon tsh maraton täällä. Perjantai-illan suunnitelmana oli lähtee ulos. Aloteltii kämpillä ja tänne tuli Elinan ja Katan aussituttuja käymää. Mua ei tää aussiseura innostanu nii karkasin loppuillaks naapuriin sveduille. :D Sitte ku nää muut oli lähössä jo baarii, ne tuli ilmottaa asiasta mulle. Sovittii et ne jättää oven auki et pääsen hetken päästä hakeen kengät, laukun, rahat yms. Sitten ku n. 10min päästä meen meidän ovelle, nii se on lukossa, great!! Sain sitte poikien parvekkeen kautta kiipeillä meidän parvekkeelle, vähän oli pelottavaa mut ilman vahinkoja selvisin. :D Baarin jälkee sit rantauduttii Janikan kaa ekana kämpille ja ilmastoinnin kaukosäädin oli kadonnu, me nukutaa sen ilmastoinnin alla ja se puhalsi aika kylmästi. Fiksuna menin parvekkeelle huutaa sveduja, et jos saadaa käyttää niiden kaukosäädintä, no sekää ei oikee toiminu nii mentii sit niille yöks. Varmaa mahtavalta näyttäny ku minä ja Janika maanmatosen, pöllönpoikasen ja ilmapatjan kaa vedettii tossa käytävällä... Aamulla heräsin jo seittemältä ja ryömittii Janikan kans kotii, huomasin vaa et ku yöllä kävelin suoraa ovelta sohvalle ja simahdin siihen, nii ilmeisesti sohvalle oli kaatunu joku juoma jo aiemmin, nii aamulla se näytti lähinnä siltä et oisin kussu housuun, ahahahahah. Eli svedut varmaa kutsuu mua tällä hetkellä nimellä sohvan kastelija.

Tän päivän ylläri oli et meidän kämppiksen pankkikortti on kadonnu ja sitä on keretty vinguttaa päälle tonnilla. Mahtavaa. Tuntuu et mulla ja Janikalla joku kirous ku tää ei nyt oo meidän eka Suomiystävä täällä ausseissa jonka kortti lähtee kävelee... Siinä tais pääpiirteittäin olla viimesen viikon tapahtumat. Eiku tärkein unohtu!  Tein eilen ekaa kertaa elämässäni ite makaroonilaatikkoo!  Siitä tuli jopa hyvää, paitsi äitin tekemä on parempaa. Mut kyllä minusta vielä kelpo kotirouva tulee.

Sadepäivän ilo

Vettä tulee ku saavista kaatamalla ja ukkostaa. Elina on töissä, minä, Janika ja Kata sulloutuneena kämppään. Päätettiin ottaa riski, jättää farmi väliin ja pysyä tää kuukausi ihmisten keskuudessa, eli muutettiin nyt siis Katan ja Elinan kämppiksiks! Se tunne ku sai laittaa vaatteet laatikoihin ja hyllyille ja nostaa rinkan kaapin perälle... Toi mun puhelinki ilmeisesti menee vakuutukseen, ja oikeen helposti meni toi asiointi netin välityksellä, kaverin vinkeillä ja vähä myös äitin avustuksella, hirveeltä paperisodalta siis vältyin. :D

Yhteiskuvassa maanmatonen ja pöllön poikanen.

Eilen tehtiin taas kävelyreissu Southportiin, tällä kertaa tarkotuksena oli mennä ruokkii pelikaaneja. Yllättäen pelikaaneja ei löydetty, mut päädyttii K-Martiin haahuilemaan, ja mukaan lähti kaikenlaista. Ite ostin kylläki vaan söpön pinkin pöllö makuupussin, jonka nimesin pöllön poikaseks. Jos Uudessa-Seelannissa punkataan autossa nii tolle on tarvetta. Piti olla halpa et voin sit kentällä heittää sen roskiin, sillä lisää tavaraa en tällä hetkellä rinkkaan kaipaa. Halpa pöllön poikanen kyllä oli, mut se on vaa nii söpö et en tiiä raaskinko heittää sitä pois. Ois ehkä sitteki pitäny valita One Direction Colesin alelaarista. :D Tytöt osti sit mm. ilmapatjat, ilmpapatjapumpun (joka toimii auton tupakansytyttimellä, eli puhallushommiks meni) ja juomalähteen.

Ruma aivolintu.

Bongattiin uus aivolintulaji: aivot etupuolella

Tehtiin yllättäen myös isku kirjastoon, tällä kertaa dvd-osastolle. Yllättäen valikoima ei ollu mikää maailman paras, mut saatiin me silti seittemän leffaa sieltä valkattua. Eri sarjojen tuotantokausia oli yllättävänki paljo tarjolla, eli tiiän mitä teen jos työttömyys jatkuu... Kävelymatkalla leikin myös vuoden luontokuvaaja as you can see. Tää päivä on siis menny sisätiloissa sään takia, on kuitenki yllättävän hyvin hyödynnetty tää aika: pesemällä pyykkiä, tyhjentämällä rinkat, tekemällä ruokaa ja kattomalla tv:tä. Viime viikolla käytin tylsät hetket siihen et revin viimesetki mun ripsienpidennyksistä irti. Ne meni täällä tosi huonoiks alle viikossa huollon jälkee, nii päätin et mulla ei oo varaa pitää niitä. Ostin sit kalliin ja huonon ripsarin, pitää nyt vaa elää ton kans, toisaalta tuo on nyt niiden ongelma jotka mun naamaa joutuu kattelee, hahha. :D

Palaillaan taas, nyt aletaa kattoo Janikan valitsemaa valas leffaa...

Köyhyys, olen tulossa

Ajankohtaiset asiat eka: olen edelleen työtön. Janika myös. Sijainti edelleen Surfers Paradise, Gold Coast, Queensland. Ja ajankohtasta Australiassa: X-factor finaali ja tulipalot. Tulipaloista en oikee tiiä mitään, tuntuu et kaikki Suomessa tietää paremmin. :D

Tällä viikolla alettii myös suunnitteleen Uuden-Seelannin reissua ja autonvuokrausjuttuja selvitellessä viisastuttiin tiedolla, että tarvitaan enkun kielinen ajokortti tai kansainvälinen ajokortti siihen vuokraamiseen useimmissa firmoissa, hienosti on tytöt taas hoitanu asioita kuntoon kotona etukäteen. Koska siihen aussi ajokorttiin tarvitaan se todiste et asutaa täällä, ja meidän verokortit edellee Brisbanessa brasilioilla (mitennii ollaa aikaansaamattomia), todettii et helpointa on Suomen kautta tilata ne kansainväliset kortit, yllättäen äitin avulla. :) Meijän pitää vaa ottaa molemminpuoleiset kopiot ajokorteista ja skannata ne sen hakemuksen mukaan. Noh, Janikan korttihan on sopivasti matkalla Brisbaneen, nii koitetaa saada se kv-kortti nyt edes mulle ajoissa. Eli lampsittiin Southportin kirjastoon ja siellä kuullaan et niillä ei ole skanneria. Great. Onneks lähellä oli joku toimistotarvikekauppa jossa oli skanneri.

Meille myös ilmotettiin et meille ois farmipaikka tarjolla, ja minä työtaustani ansiosta, saisin myös lisärahaa tekemällä kokkivuoroja hotellissa. Moniko kuoli nauruun? Okei, hotelli on kaukana luksustasosta, ja tää ko. hotelli ja farmi sijaitsee kylässä jossa on 114 asukasta ja lähin kaupunki on 13km päässä, jossa asukkaita 1500, tiedot vuodelta 2006. Tähän verrattuna oon siis asunu kokoikäni suurkaupungissa. Toi kylä on kuuden tunnin ajomatkan päässä Gold Coastilta, ja meitä tultas keskiviikkona hakeen ja samalla saatas siivota jonku vainaja mummelin talo, josta saatas siis palkkaa myös. Rikastuun tuolla työllä ei tosiaan pääsis, mut tuolla ei varmaan pahemmin myöskään kuluttas rahaa. Vähä vaan epäilyttää tuo ku ne tulis näin kaukaa hakeen meidät... Ja tosiaan ihanat suomitytöt Elina ja Kata tarjos meille majotusta marraskuuksi niiden kämppiksinä tosi edullisesti, et jos Janika vaan nyt parissa päivässä sais töitä nii voitas jäädä tänne, ihmisten ilmoille.

Perjantaille oltii tosiaa sovittu uloslähdöstä suomityttöjen kaa, siis Elinan ja Katan. Mentii v8 rallien afterpartyihin rannalle, jossa oli esiintymässä mm. Havana Brown ja Gym Class Heroes. Alkuillasta oltii tyttöjen kämpillä, juotiin boolia, syötiin suolakeksejä ja juustoja, sit jatkettiin tonne rantapartyihin. Pitkästä aikaa mullaki oli kunnon bilefiilis, joka kylläki loppu lyhyeen ku kananlento. Otettiin kuvia ja joku ääliö käveli mun päälle ja puhelin lensi nätisti asfaltille ja näyttö rikki. Päällekävelijä päätti vaan häipyä, eikä edes pyytäny anteeksi. Nyt sitte mietin et mitä mun ois järkevintä tehä ton puhelimen kans. En tiiä miten tuo menee matkavakuutuksee, ja et riittääkö kopioitu aussikuitti vakuutusyhtiölle, vai onko mun loppujenlopuks melkee halvempaa ostaa uus puhelin... Ihania tämmöset rahareiät aina. Onneks tän tällähetkellä arvoltaan 20 euron kapistuksen kamera kuitenki toimii, kuten myös ylikallis netti, nii kykenen yhteiseloon sen kanssa. Ja tää oli muuten elämäni eka kerta ku hajotin puhelimeni. (Muistutan myös vielä et ekaa kertaa oon työtön ja ekaa kertaa asun omillani=rinkan kans majailua eri paikassa joka viikko) Ajoitus täydellinen. Terveellinen elämä on siis epäonnistunu taas ku oon syöny suruuni. Voisinko ennemmin urheilla?

Perjantai-lauantai yö oli viimenen yö Islander resortissa, yllättäen lauantai-sunnuntai siellä oli täyttä. Raahattii lauantaiaamuna sit ittemme ja rinkkamme tyttöjen kämpille ja täällä majaillaa ainaki keskiviikkoon. :) Nyt on sit vaa syöty hyvin, katottu leffaa ja tv:tä ja pitkästä aikaa käyty rannallaki. Samalla linjalla taidetaa jatkaa vielä nää seuraavat pari päivääki.

Healthy life ja sitä rataa

Työttöminä ollaa edellee, mut hyvin menee, oon mm. päässy Candy Crushis pidemmälle ku mitä olin edellisellä tabletilla eli syytä juhlaan on. 

Ei mitään käryä minne mennä. Ja mun suunnistustaidot pelasti, jälleen kerran!

Lauantaina oli vuorossa baarikierroksen toinen osa ja me oltii taas menossa mukana. Kello kymmeneen asti. Meitä himotti enemmän mäkkäri ja sänky joten siinä vaiheessa ku oltii käyty kolmessa baarissa viidestä, todettiin et voidaan lähtä hyvillä mielin. Nyt oon rakastunu täällä Vodkarasberry drinkkeihin (tai sit siihen valtavaan jääpalamäärään mitä mulle on aina laitettu niihin), nii saatan jopa joskus tulevaisuudessa vielä innostua uloslähdöstä. Mut silti salmari, #1 now and foreverrr. Noni joo takas lauantaihin. Ja mikä yllätys meitä odottikaan mäkkärillä, value meal 9,95$, saatiin normiaterian lisäks vielä juustohamppari ja pehmis!!! Siinä ku istuttiin mäkkärin pöydässä, syötiin ja naurettiin vedet silmissä meidän huonoille jutuille, mulle tuli vaan ihan tosi onnellinen olo, ku tajusin et elämä täällä alkaa olla ku suomessa omien kavereiden kaa ja jutut tanskalaisten kaa oli yhtä tasokkaita mitä meillä yleensä Suomessaki on. Samalla vaa tajus sen et sunnuntai on meidän viimenen päivä yhessä. Täällä kaikki vaihtaa paikkaa lennosta kokoajan, samalla tavoin ku me itekki, nii mikään ei oo pysyvää. Mut ei voi muutaku toivoo et nähään nää tanskalaiset vielä.

Lauantai-sunnuntai yö meillä oli varattuna tosiaa 10 hengen female dorm, ihmeen rauhallinen oli noinki iso huone, ku tultii kymmenen jälkee takas hostellille nii yhtä lukuunottamatta kaikki oli jo nukkumassa. :D Huonekavereita oli ympäri maailmaa, mm. Kiinalainen joka päivän makas sängyssä ja nauro yksinään ja yöllä kuulosti ku se ois pussaillu yksinään kokoajan... Interesting.

Aika täällä menee ihan hullun nopeeta, vaikkei edes tehdä mitää ja nyt mulla on alkanu hirvee ahdistus siitä et kohta meen jo kotii ja tää reissu on ohi kokonaan... Tänään tuli täyteen kuus viikkoa reissussa, joka ei onneks edes ole puolivälin lähettyvillä, et ehkä turhaa vielä ahdistun Suomeen paluusta... :D Sunnuntaina ku vaihdettii taas huonetta, päästii viiden hengen dormii, vaikka varattii kaheksan, jee, nii tyhjennettiin rinkat eka kerran. Niitä vaatteita on niin vähän, ja ne on niiiiiiin rutussa. Meillä on kämppiksinä kolme miestä, ja ennen ku oltii tavattu yhtä niistä, nii oltii varmoja et se on nainen, ku pöydällä oli suoristusrauta ja se oli suihkussa ainaki 30min. Sit ku kylppäristä tuli mies niin olin ihan ööööööööö... Ja nää kaikki kolme muutenki asuu suihkussa, minä ja Janika ollaa tän kämpän äijät vissii. Paitsi että huone haisee yhtä järkylle, ku se mun ketunpaska ruoka Kuala Lumpurissa, ja kun minä tai Janika avataa parvekkeen ovi huoneen tuulettamistarkoituksessa, niin nuo laittaa sen heti kiinni. Thanks dudes.

Näin me eletään. Rakkaat ruokarasiamme aka koiranruoka-astiat.

Meitä on yhtäkkiä alettu luuleen saksalaisiks. Kaikki sanoo kokoajan kuin huono enkku saksalaisilla ja ranskalaisilla on verrattuna pohjoismaalaisiin, ja nyt, mekö kuulostetaa saksalaisilta? Thanks. Tai ehkä ne näkee meissä vaa samoja piirteitä ulkonäöllisesti Heidi Klumin kaa ja siks luulee et ollaa saksalaisia. Mäkkärin kassalla kävin keskustelun aiheesta myös kassapojan kans:

"Sorry, where are you from? From Germany?

Minä: "No. From Finland."

"Finland? Ooooh, that is where Nokia comes from, right?"

Minä: YES! (Jeee kerranki joku tietää Suomen)

"I knew it. And they sold the brand to Windows"

Minä: "Mmm, yeah..." (ja häivyin kassalta...)

Ollaa just mietitty et ei oo nähty suomalaisia pitkään aikaan, nii tsädäääm tänää heti kolme kipaletta! :D Ku lennettii Tukholmasta Bangkokkii nii samassa koneessa oli Matias, joka oli menossa kans Sydneyy (ja oli myös ollu Kalajoella kesätöissä, wtf.), nii nähtii sama tyyppi myöhemmin Sydneyssä baarissa. No tänää kuukausi myöhemmin tää tyyppi käveli meitä vastaan kadulla täällä Gold Coastilla. :D Small world. Janikan kaa jatkettii ruokakauppaa ja ku tutkailtii porkkanoiden kilohintoja nii vierestä alko kuulua suomea, ja ku käännyttii ympäri nii kaks tyttöö siinä oli yhtä yllättyneen näkösinä ku meki. :D Sovittii et treffataa perjantaina ja lähettäs porukalla ulos. Okei, ylitetää itsemme, toinen viikonloppu putkee ku lähtää ulos, oh my...Tolla samaisella reissulla käytii metsästää mulle myös urheilushortsit ku tänää aamulla totesin et polvimittaset mustat trikoot on liian kuumat lenkille jo tässä vaiheessa. :D Ja mitä löydettiinkää, urheiluvaatteiden Victoria's Secret (alusvaatteista siis hullaannun aina VS:llä ihan täysin, nii tää oli vastaava urheiluvaatteille), Lorna Jane. Onneks rinkkaan ei mahdu enempää vaatteita niin en voinu ostaa ku ne shortsit. Ja myyjä tunnisti aksentista heti et ollaa pohjoismaalaisia, huh. :'D Käytii myös ostaa kasvoille tarkotettua aurinkorasvaa, ku iho alkaa näyttää siltä et käytetää vähä turhan paksuja mömmöjä siihen (ruokavaliollahan ei oo osuutta asiaan).

Eilen sunnuntaina meillä oli kunnon syö mitä haluat -mättöpäivä ja tänää alko taas terveellinen elämä. Ilmeisesti minussa on edellee mun sisäinen urheilija jossain syvällä piilossa, tai sit tää mun uus elämänasenne huoku musta, ku aamulla naama punasena hölkkäsin mun 1km/h vauhdilla pitkin rantatietä, nii joku Mr. Urheilu on mun elämä lihaskimpale juoksi mua vastaan ja nosti mulle kättä. 

Niinkö ehkä huomaatte nii kuvien otto on vähän jääny... Pitää koittaa tsempata taas,  jotenki tähän maisemaan on niin turtunu ja oottaa vaa et pääsee "taas" reissaan. :D Mut hengissä ollaan ja nyt voisin jatkaa Candy Crushia tai alkaa kattoo X-factorii. Moimoi ♥

Dementiaa pukkaa

Kauheeta, tuntuu jo nyt etten edes muista mitä on viimepäivinä tehty! Tää blogi on kyllä ilmeisen hyvä juttu mulle, nii muistan ehkä vielä ens vuonnaki jotain tästä reissusta. :) Tosiaan, jätin mun job trialin sitte kuitenki väliin. Ehkä parempi et en pelkkää yötyötä itelle ota, äitiki mulle sano et lähin näkee maailmaa ja sit nukkusin päivät. Mulla tosiaan oli suunnitelma, unta pari tuntia ennen töitä ja pidemmät unet töiden jälkeen. Jep, kuulostaa ihan hyvältä, mut ku aloin miettii miten tää asia mun kohdalla toimis näillä mun unenlahjoilla: ei unta ennen töitä, kotona aamu kahdeksalta, nukahdan todennäkösesti yhdeksän jälkeen ja heräisin öööö, illalla kuuden jälkeen? :D Jos noin eläisin nii palaisin Suomeen varmaa valkosempana ku lähin, eikä sen nyt niin kuulu mennä. ;D Lauantaina meillä vaihtu kämppis, saksalaistyttö lähti ja tilalle tuli itävaltalainen tyttö, joka oli kolmen kuukauden reissulla täällä. Illalla lähdettiin taas vaihteeksi elokuviin, leffaseuraa saatiin kämppiksestä ja hollantilaispojasta ja noh, koska Janikan kaa on viimeaikoina kulutettu noita leffateatterin penkkejä suht usein oli meidän valikoima vähän rajattu. :D Päädyttiin sit kattoon The Family, ihan katottava, mut ei mitenkää sen kummempi. Ainiin, ja oli tosi pilvistä, niin ei sitte päästykkää rannalle... Käytiin  vaan pyörähtään kirjastossa ja hommattiin netin syövereistä pitkä litania Queenslandin alueella olevien farmien puhelinnumeroita.

Sunnuntaina oli hostellilla tosiaa ranskalaispoikien järkkäämä bbq, joka alko jo klo 12, niin ei sit sillonkaa selvitty rannalle. Mut ei luoja et oli hyvää ruokaa! Hodareita, hamppareita, pihviä ja kasviksia, mmm. En oikeesti enää muista, et mitä muuta tehtiin sillon??

Maanantaina checkattiin ittemme ulos ja siirryttii Islander resortiin Surfers Paradiseen. Oltiin varattu 8 hengen mixed dorm, ja saatiin 4 hengen female dorm. Täällä huoneessa on myös tv, oma jääkaappi ja oma vessa, luksusta!!! Päästiin myös vihdoin ja viimein rannalle, ja siellä meniki sit neljään asti. Hostellilla meitä ootti uudet kämppikset, tanskalaistytöt, jotka on ihan huippumukavia. Ollaan kyllä tähän asti oltu aika onnekkaita huonekavereiden suhteen. :) Janikalle oli tullu kutsu myös ööö työtapaamiseen. Sille ilmotettiin jo, et se saa työn ja pitäs tulla keskusteleen työstä Hungry jack'sin eteen. Jep, epäilyttävää. Minä lähin salapoliisina lähistölle hiippaileen, mut koska ukkoa ei alkanu kuulua Janika laitto viestin et se on sovitussa paikassa. Vastaus viestiin oli, et ei pääse siihen, tulisko Hard rock cafen luo, joka tosiaan on 50 metrin päässä samalla kadulla. Janika laitto sit et kerroppa jotain siitä työstä, jonka siis piti olla tarjoilija. Vastaus oli et sori, liian paljo liikennettä (jeeeep, autoja pyöreet nolla liikenteessä sillä hetkellä siinä ympäristössä), mut normaali hieronnasta Janika sais 20$ tunnilta. Ai ku houkuttelevaa, hyvin äkkiä lähettiinki takas hostellille, jossa koomattiinki loppuilta ja katottii x-factoria. Ahhhh, tv. <3

Tiistai. Öööö. Joo, aaamulla soitettiin 40 numeroa läpi, jos ois farmityötä tarjolla ja nothing. Sit soitettii vielä yhtee hostelliin, joka hommaa asukkaille farmityötä, nii sieltä sanottii et marraskuun alussa voi olla jotain, et ne laittaa meidät jonotuslistalle. Sit mentiin  vielä pyörähtään rannalla ja moikkaan itävaltalaista ex-huonekamua hetkeks. Iltapäivästä oli taas luvassa citysuunnistusta, ku meidän pankkikortit oli tullu Southportin Commonwealth Bankiin, ja koska säästetään rahaa niin ei otettu bussia. Kävelyhän ois ollu piece of cake, suoraa tietä, mutta koska tänne rakennetaa just ratikkalinjoja, koko kaupunki on ku pommin jäljiltä + siihen päälle et täällä on parin viikon päästä jotku rallikisat (?), nii täällä on teitä suljettuna. Muutaman mutkan kautta päästii kuitenki perille ja oltii pankissa just ennen kiinnimenoa ja saatii kortit, jeee. Päätettii mennä vielä hetkeks kirjastoon dataileen, ku se siinä lähellä kuitenki oli, ja päädyttiin kattoon lentoja, ja varaan lennot, Uuteen-Seelantiin nimittäin. Marraskuun lopulla lähdetään sit kolmeks viikoksi sinne reissaan, en jaksa enää oottaa, lasken jo päiviä, parin viikon päästä varmaan tunteja lähtöön... Kun lähdettii käveleen takas, oli jo pimeetä ja meidän piti kävellä puiston läpi. No problem siihen asti ku meijän ympärillä lenteli lepakoita kokoajan, ihan meidän yläpuolelta.  Nyt ainaki tiietään minne ei suunnata iltalenkille. Illan ohjelmana oli sitten vuorossa Australian tanssii tähtien kanssa. :D Mulle ilmesty jalkoihin ihan jäätävät aurinkoihottumat, nyt sitte varmaan pitää pari päivää pysyä taas pois rannalta.

Keskiviikko. Oikeesti, tää oli eilen ja mulla lyö tyhjää päivän osalta? Oltiin kai vaan hostellilla? Ja käytii kaupassa? Illalla lähdettii baarikierrokselle tanskalaistyttöjen kans, oltii ostettu 30$ joku valmis kierros, mihin kuulu ruokaa ja juomaa ja sama setti kuuluu sit vielä perjantaille tai lauantaille. Kierros alko jo 18.30, mut me ooltii tyylikkäästi myöhässä ja paikalla joskus seittemän ja puoli kaheksan välillä. Meillä kaikilla iski väsy ja raahauduttiin kotiin jo puoli kakstoista... Oon hirvee partyanimal nykyisin... Yks baari minne mentiin, niin vessat oli ylihienot, pönttö mm vetastiin kosketusnäytöllä ja tarjoilijat oli korsetissa ja alushousuissa. Mut joo anyway, mukavaa oli ja viikonloppuna uusiks!

Nyt oottelen et kuumin hetki päivästä menee ohi, tai polttavin, en tiiä, ja uskaltaudun sit ehkä  raahautuu tyttöjen perään altaalle. :)